Liisa Peltola kaivautui lumikuoppaan nukkumaan – rautaiset hermot pelastivat aviomiehen hengen

Liisa Peltola on suunnistuksen maailmanmestari. Kun tuuli nousi kesken hiihtoretken sellaiseksi, ettei suksenkärkiä näkynyt, hän kaivoi lumikuopan ja nukkui. Se saattoi pelastaa hänen miehensä hengen.

Jos tämän jutun haluaisi aloittaa kliseellä, voisi sanoa, että ”sen piti olla ihan tavallinen hiihtoretki”.

Paitsi että se ei olisi ihan totta. Jollei tavallinen hiihtoretki sitten ole sellainen, jossa tarvotaan umpihangessa neljä vuorokautta ja nukutaan yöt autiotuvissa tunturien keskellä.

Jos hiihtäjinä ovat suunnistuksen maailmanmestari ja Jukolan viestin kolminkertainen voittaja, tällainen tunturivaellus on tavallinen kevätretki.

”Kutsun sitä myös jokanaisen keväthuolloksi. Paino putoaa ja kasvoihin tulee väriä”, Liisa Peltola naurahtaa.

Vuosi sitten keväthuolto oli astetta haastavampi. Peltola joutui ottamaan mittaa ominaisuudesta, jota oli koko ikänsä harjoittanut: taidosta elää hetkessä, murehtimatta mennyttä ja pelkäämättä tulevaa.

 

Liisa Peltola voitti suunnistuksen maailmanmestaruuden vuonna 1976 ensimmäisenä suomalaisena. Hänellä oli ikää 25 vuotta, vyötärölle asti ulottuva palmikko ja sukunimenä Veijalainen. Kilpailun jälkeen hän kertoi olevansa raskaana. Sittemmin Veijalainen voitti vielä useita arvomitaleja.

Nyt Peltola on 65-vuotias. Hän asuu Turun lähellä Liedossa ja on kolmen lapsen äiti. Hän tekee rivitalon keittiössä voileipiä ja kertoo bongailevansa aviomiehensä kanssa lintuja saunasta. Vain lauteilta nähdyt lasketaan.

Aviomies on entinen maajoukkuetuttavuus, Suomen mestari -suunnistaja Tuomo Peltola.

Huhtikuussa 2015 tuuli kovaa, mutta lumi ei pöllynnyt, kun Peltolat pysäköivät autonsa tutulle parkkipaikalle Kilpisjärvelle. He nostivat rinkat selkään ja suuntasivat suksilla koivikon läpi tunturiin. Oli vuosittaisen kevätretken aika.

He olivat olleet täällä monta kertaa ennenkin. Tarkoituksena oli tehdä kolmen yön hiihtoretki Käsivarren Lapin korkeimmilla tuntureilla. Ensimmäisen yön he nukkuisivat Lossujärven autiotuvassa ja jatkaisivat seuraavana aamuna Norjan puolelle. Norjassa autiotuvissa on untuvapeitot. Suomen puolella nukutaan lavereilla omassa makuupussissa.

Matkaa autiotuvalle oli 12 kilometriä.

Rinne jyrkkeni, ja tuuli voimistui. Paikoin mäki oli niin jyrkkä, että Peltoloiden piti edetä sivuttain tamppaamalla. Eteenpäin pääsi, kun koversi jokaisella askeleella eräsuksen metallikantin rinteeseen ja nojasi tuulta vasten. Jyrkimmissä kohdissa Peltoloiden nopeus oli 1–1,5 kilometriä tunnissa. Ympärillä tuuli puhalsi 20 metriä sekunnissa. Se on erittäin kova tuuli, joka katkoo puiden oksia, ja tekee liikkumisesta vaikeaa. Suksenkärkiä ei näkynyt.

Mutta Peltolat olivat olleet pahemmissakin paikoissa. Muutama vuosi sitten näillä samoilla tuntureilla tuuli yli 30 metriä sekunnissa. Juuri ennen myrskyä Liisa Peltola oli nähnyt autiotuvan ja löysi sille pitämällä nenän samassa kulmassa tuuleen nähden. Hänhän tosiaan on suunnistuksen maailmanmestari.

Tällä kertaa Peltolat olivat hiihtäneet kuusi tuntia. Alkoi tulla ilta, ja heidän olisi jo pitänyt olla perillä. Pariskunta ymmärsi olevansa jossain muualla kuin heidän piti kartan perusteella olla. Kännykän akusta oli loppunut virta, eikä kompassista ollut apua. Sen neula pyöri minne sattui. Toisaalta eivät he olisi pystyneet suunnistamaankaan, koska eivät nähneet eteensä.

”Sanoin Tuomolle, että ehdotan, että jäämme tähän yöksi. Johon Tuomo vastasi: sopii”, Liisa Peltola kertoo.

Puolen tunnin päästä aviopari makasi aluskerrastoissaan kahden neliön suuruisen lumiluolan pohjalla. Luolan päälle vedetty suojapeite läpätti tuulessa.

 

Liisa ja Tuomo Peltola ovat yhteen hitsautunut, kovakuntoinen pariskunta, maailmanmestari ja Suomen mestari. Kilpaurheilutausta heijastuu sitkeytenä ja kylmähermoisuutena. Tiukassa tilanteessa ei voivotella, siinä toimitaan. Kaivetaan kuoppa eikä riidellä.

Peltolat ovat liikkuneet niin paljon yhdessä, että tietävät toisensa aikeet ilman sanoja. He ovat järkeviä ihmisiä, ja nyt retki vain oli saanut käänteen, jossa oli järkevintä kaivautua lumeen, levätä ja jatkaa autiotuvan etsimistä seuraavana päivänä.

Se, että on urheillut koko ikänsä, näkyy muiden muassa siinä, ettei väsy. Peltolat eivät nukkumaan käydessään tunteneet olevansa erityisen rasittuneita.

Liisa nukkui koko yön, Tuomo huonommin. Pressukankaan pintaan tiivistynyt kosteus valui hänen päälleen pitkin yötä.

Aamulla tuuli oli tyyntynyt hieman, mutta näkyvyys oli huono. Taivasta ja maata ei erottanut toisistaan. Kaikkialla oli valkoista, kuin olisi seissyt jättimäisessä maitolasissa.

Peltolat päättivät hiihtää sinne, missä kuvittelivat olevan idän. Siellä olisi Suomen ja Norjan raja ja poroaita, jota seuraamalla he pääsisivät kohti autiotupaa.

Tuomo antoi Liisan hiihtää edellä. Liisa huomasi, että Tuomolla ei ollut kaikki hyvin. Tuomo ei tahtonut pysyä perässä, vaikka Liisa hiihti hyvin hitaasti.

Yhtäkkiä Tuomoa ei näkynyt enää missään. Liisa pysähtyi ja odotti.

Ja odotti. Mutta ketään ei näkynyt.

Näkyvyyttä oli vain muutama metri. Tältä tuntuu olla todella yksin, hän ajatteli. Tuuli oli pyyhkinyt jäljet pois hangelta, mutta Liisa lähti hiihtämään sinne, mistä kuvitteli tulleensa.

Sitten hän huusi, mutta kukaan ei vastannut. Hätääntyikö hän?

”No en. Uskoin vakaasti, että Tuomo hiihtää järkevästi ja pian löydämme toisemme”, Liisa vastaa. Tuomo sanoo samaa. Pian Liisa kuuli vihellyksen lumen keskeltä.

Peltolat löysivät poroaidan, mutta autiotupa oli liian kaukana ja Tuomo liian väsynyt. Se ei ollut tavallista, koska Liisa ja Tuomo ovat yhtä hyvässä kunnossa, eikä Liisaa väsyttänyt. Myöhemmin kävi ilmi, että Tuomon kehossa jylläsi mitä ilmeisimmin bakteeri.

Jälleen pariskunta rakensi lumiluolan. Liisa tuputti Tuomolle syötävää – leipää, juustoa ja pähkinöitä – mutta Tuomo sai syötyä vain vähän. Termospulloihin pakatut mehut olivat jäätyneet. Janoonsa Peltolat söivät lunta.

Lumiluola oli edellistä yötä huonompi. Lunta ei ollut tarpeeksi, ja luolassa oli muutama aste pakkasta. Vaatteet alkoivat olla nahkeita. Liisa nukkui jotenkuten, Tuomo hytisi kylmästä.

Seuraavana päivänä pariskunta hiihti hämärään asti, mutta sitten Tuomo ei enää jaksanut. Hän nosti rinkan selästään ja teki hankeen väliaikaisen leirin. Liisakin riisui rinkan, mutta päätti vielä käväistä tunturin ­laella katsomassa josko autiotupaa näkyisi. Hän nosti Tuomon suksen hankeen pystyyn ja sitoi sen päähän taskulampun. Valon avulla hän löytäisi takaisin ­kauempaakin.

Tuomo jäi lepäämään suojapeitteen sisään rinkkojen väliin, kun Liisa lähti tunturiin.

Mutta Liisa ei enää löytänyt takaisin.

Onnettomuuksia tutkinut yhdysvaltalaissosiologi Enrico Quarantelli on jakanut ihmiset neljään ryhmään sen mukaan, miten he käyttäytyvät onnettomuustilanteessa. Suurin osa ihmisistä lamaantuu. Pää tietää, mitä pitäisi tehdä, mutta keho ei tottele. Näin käy Quarantellin mukaan 50–70 prosentille ihmisistä.

Muutama prosentti joutuu paniikkiin, ja 10–25 prosenttia reagoi voimakkaasti tunteella, esimerkiksi aggressiolla. Mutta sitten ovat vielä ne 10–25 prosenttia ihmisistä, jotka hahmottavat uudet olosuhteet nopeasti ja alkavat toimia järkevästi. Liisa Peltola on niitä ihmisiä.

Tuli ilta. Liisalla ei ollut mukana mitään varusteita, joten hän ei voinut leiriytyä. Hän alkoi hiihtää hitaasti ympyrää. Hän hiihti sitä koko yön.

Tuomo ei muista niistä tunneista paljoakaan. Jossain vaiheessa häneltä lähti taju.

Aamu valkeni kauniina. Aurinko paistoi, ja joka puolella näkyi lumisia tuntureita. ”Oli kuin olisi postikortissa hiihtänyt.”

Liisa arvioi, että Tuomo tuskin jaksaisi jatkaa hiihtämistä. Sen sijaan, että hän olisi lähtenyt etsimään aviomiestään, hän päätti lähteä etsimään apua. Liisa lähti hiihtämään reipasta vauhtia läheisen tunturin päälle.

Onnettomuustilanteissa ihmisten käytöstä tutkineet psykologit puhuvat tarkkaavaisesta tilasta. Siinä ihminen puntaroi vaihtoehdot korostuneen rauhallisesti. Selviytymismahdollisuuksia lisää myös se, jos olosuhteet ovat muuttuneet hiljalleen. Peltolat olivat maastossa neljättä päivää.

”Saattaa kuulostaa omituiselta, mutta pystyin nauttimaan hiihdosta”, Liisa Peltola sanoo.

Vihdoin se oli siellä. Lossun autiotupa näkyi tunturin laelta mustana pisteenä. Liisa lasketteli mäen alas slalomkäännöksin ja ryntäsi tupaan. Tupa oli tyhjä, mutta kamiinassa oli punaisia hiiliä. Kun Peltola etsi juomalasia, ovelle ilmestyi norjalainen poromies poroerottelussa käytetty köysi, suopunki, olallaan.

”Se oli kuin elokuvasta”, Liisa muistelee.

Myöhemmin norjalaisessa paikallislehdessä kerrottiin, että Ole-Thomas Baal löysi mökistä sekavasti puhuneen naisen. Se oli Liisa Peltola puhumassa ruotsia. Muutaman sekunnin päästä poromies karautti moottorikelkalla hiihtojälkiä pitkin tunturiin. Hän löysi pahoin kohmettuneen miehen, jota epäili kuolleeksi. Mutta sitten hän huomasi, että Tuomo Peltola hengitti.

Kun pelastushelikopteri kuljetti Tuomo Peltolan Tromssan sairaalaan Norjaan, hänen ruumiinlämpönsä oli 22 astetta. Tuomo makasi 10 päivää teho-osastolla. Sisäelimissä oli vauriota. Häneltä poistettiin pätkä ohut- ja paksusuolta ja neljä varvasta.

Liisa Peltolalla ei ollut paleltuneen peukalon lisäksi muita vaurioita.

”Paitsi matala verenpaine, mutta se minulla on aina.”

 

Liisa Peltola kertoo tarinan rauhallisesti ja loogisesti. Maailmanmestarisuunnistaja uskoo, että hänen voimavaransa tunturissa oli kyky elää hetkessä.

”Olen aina yrittänyt ajatella niin. Etten murehdi mennyttä enkä tulevaa.”

Peltola kaivaa esiin 28-vuotiaana kirjoittamansa runon.

”Huomisen totuus on harhaa / eilisen vei yö mennessään / elämä itse on tämä päivä. – – – Haluan oppia antamaan ja ottamaan, itkemään ja nauramaan tässä hetkessä... meidän kaikkien yhteisessä hetkessä.”

Ajatukseen kuuluu myös se, että kevätretkille lähdetään tulevinakin vuosina. Tänä vuonna reissu jäi väliin, koska Tuomo opettelee vielä tasapainoa ilman neljää varvasta.

Tarinaan, joka on kuin elokuva, sopii kliseinen lopetus.

Lopulta kaikki oli hyvin.

Näistä en luovu

Luonnossa kulkeminen

”Luonnossa lataan akkuni, puran murheeni ja kerään metsän satoa. Siellä nautin elämästä kaikilla aisteilla.”

Tuomo

”Elämän hienoista asioista tekee täydellisiä se, että saa kokea ne rakkaan ihmisen kanssa.”

Muiden myötätunto

”Omat lapset ja satunnaiset vastaantulijat: kiitos, että elitte mukanamme. Halaustenne voima on ollut järisyttävä.”

Oikaisu 21.4. klo 12.35: Toisin kuin jutussa aiemmin luki, Veijalainen ei ole Liisa Peltolan tyttönimi vaan entinen sukunimi.

HS Digistä löydät Hesarin juttuarkiston helmet
Saat tilaajana kokeilla HS Digiä maksutta
Tilaajille
Haluatko lukea koko artikkelin?

Liisa Peltola

Liisa Peltola (ent. Veijalainen), 65, työskentelee opinto-ohjaajana Ruskon kunnassa. Peltola asuu Liedossa. Hänellä on kolme aikuista lasta.

Mistä tunnetaan?

Peltola voitti suunnistuksen maailmanmestaruuden vuonna 1976. Tämän jälkeen hän voitti vielä useita arvokisamitaleja. Vuonna 2006 Peltolalle myönnettiin Pro Urheilu -tunnustuspalkinto.

Mistä ei tunneta?

”Siitä, että olen ajellut Linnanmäen vuoristoradalla samana iltana kuusi kertaa peräkkäin.”

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Poikani kävi yhdeksän vuotta kouluhelvettiä

    2. 2

      Kumpi on terveellisempi valinta, pesto vai majoneesi? Kokeile HS:n visassa, valitsetko samoin kuin ravitsemusterapeutti Hanna Partanen

    3. 3

      Tämä yksi hovioikeuden lause on kuin väärältä planeetalta – ja somessa kuohuvan raivon ydin

    4. 4

      Hälytyskellot eivät Suomessa soineet, kun Mugabe kertoi pelottavista suunnitelmistaan tavattuaan Mauno Koiviston 1981

    5. 5

      Miksi pojat alisuoriutuvat? Vanhempien ”luokkashoppailu” saattaa vauhdittaa sukupuolten oppimiseroja, tutkijat sanovat

    6. 6

      Suomalainen yhteiskunta tekee pojista alisuoriutujia – äitinä syytän itseäni siitä, etten panostanut poikani kulttuuri­harrastuksiin ennen murrosiän alkua

    7. 7

      ”Veljeni meni kiusaajan kotiin ja hakkasi tämän perusteellisesti” – Koulukiusatut kertovat HS:lle keinoista, joilla kiusaaminen lopulta päättyi: yllättävän moniin tarinoihin kuului väkivalta

      Tilaajille
    8. 8

      Tutkijat löysivät arkistosta sokeriteollisuuden vuosikymmeniksi pimittämät tutkimustulokset, jotka linkittävät sokerin kohonneeseen syöpäriskiin

    9. 9

      Joukko pohjoiskorealaisiksi esittäytyneitä kalamiehiä ajautui Japaniin – ”Aavelaivat” ovat maan rannikoilla yleisiä

    10. 10

      Suomalainen ”Daniel” lähti Syyriaan sota-alueelle 2013, ja nyt hän on siellä jumissa 3-vuotiaan lapsensa kanssa – ”Olen nähnyt kaikenlaista”

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Tutkijat löysivät arkistosta sokeriteollisuuden vuosikymmeniksi pimittämät tutkimustulokset, jotka linkittävät sokerin kohonneeseen syöpäriskiin

    2. 2

      Pieni lipsahdus 1,2 miljardin länsimetrossa: kuljettajille jäi rakentamatta vessat asemille – ”Meillä testataan kuljettajien rakon kestävyyttä”

    3. 3

      Tämä yksi hovioikeuden lause on kuin väärältä planeetalta – ja somessa kuohuvan raivon ydin

    4. 4

      ”Laitetaan pornografinen kuva itsestä Instagramiin ja saadaan tuntemattomilta miehiltä kehuja” – Psykiatrin mukaan tuhansien nuorten identiteetti on niin hauras, että elämä romahtaa, kun tykkäykset hiipuvat

      Tilaajille
    5. 5

      Melkein varma työpaikka ja lähes 3 500 euron palkka kenelle tahansa – Mikä estää suomalaisia työttömiä ryntäämästä Norjaan?

    6. 6

      Saako painopeiton alla paremmin unta? Toimittaja testasi maailmalta Suomeen saapuneen villityksen – Unitutkijan mukaan peitto ei ole ”missään nimessä humpuukiosastoa”

      Tilaajille
    7. 7

      Olen kiitollinen Jari Sinkkosen ”munat ja pimppi”-kommentista, sillä se herätteli tärkeää keskustelua – ja muistutti, että tarvitaan myös #vaihtoehtojarille

    8. 8

      ”Veljeni meni kiusaajan kotiin ja hakkasi tämän perusteellisesti” – Koulukiusatut kertovat HS:lle keinoista, joilla kiusaaminen lopulta päättyi: yllättävän moniin tarinoihin kuului väkivalta

      Tilaajille
    9. 9

      Taksikuski raiskasi illan viimeisen asiakkaan Helsingin Suutarilassa ja valitti tuomiostaan – hovioikeus piti tuomion ennallaan

    10. 10

      Ruutuaika on vanhentunut käsite, sanovat asian­tuntijat – toimittaja antoi lastensa pelata viikon vapaasti, tässä tulokset

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Kyykky on ihmisen luonnollinen lepoasento, mutta olemme unohtaneet, miten se tehdään – Näin kyykkääminen parantaa kehosi hyvinvointia

      Tilaajille
    2. 2

      Ruutuaika on vanhentunut käsite, sanovat asian­tuntijat – toimittaja antoi lastensa pelata viikon vapaasti, tässä tulokset

    3. 3

      Suvi Haimi kypsyi muovijätteen määrään kylpyhuoneessaan – syntyi uraauurtava keksintö, joka kiinnostaa jo kansainvälisiä kosmetiikkabrändejä

    4. 4

      Husin toimitusjohtaja HS:n mielipidepalstalla: ”En ole koskaan nähnyt Suomen terveyspolitiikkaa niin sekaisin kuin nyt”

    5. 5

      Mies vei Saphira-koiransa hoitoon Lohjalle – kun hän meni myöhemmin katsomaan koiraa, löytyi vain tyhjä talo, josta oli lämpöpatteritkin viety

    6. 6

      ”Veljeni meni kiusaajan kotiin ja hakkasi tämän perusteellisesti” – Koulukiusatut kertovat HS:lle keinoista, joilla kiusaaminen lopulta päättyi: yllättävän moniin tarinoihin kuului väkivalta

      Tilaajille
    7. 7

      Espoolaiset Vaahtorannat rohkaistuivat rakentamaan kotiinsa valtavan näköalaikkunan – sitten huippupoliitikko puuttui peliin, ja ikkunan alle saatetaan raivata luontopolku

    8. 8

      Moni nainen muuttuu ikääntyessään tai lihoessaan toisille näkymättömäksi – sen huomaa, kun kävelee rautatie­asemalla väistämättä ketään

    9. 9

      Hygieniasta löytyy huomautettavaa sadoissa ruokapaikoissa pääkaupunkiseudulla – Katso hakukoneella, miten on kotikulmiesi ravintoloiden laita

    10. 10

      Melkein varma työpaikka ja lähes 3 500 euron palkka kenelle tahansa – Mikä estää suomalaisia työttömiä ryntäämästä Norjaan?

    11. Näytä lisää