Suru kuuluu elämään, mutta se on tunne, jota on joskus vaikea ymmärtää. Kukaan ulkopuolinen kun ei voi määritellä, kuinka surevan pitäisi surra tai kuinka kauan suru voi kestää. Surulla ei myöskään ole aikarajaa.
”Suru ei ole elämästä erillään oleva häiriötila. Menetys ei poistu meistä, vaan jättää jäljen. Surusta ei ole kiire mihinkään. Varsinkin lapsen menettäminen seuraa suruna läpi elämän”, sanoo surusta väitellyt uskontotieteilijä Mari Pulkkinen.
