Nyt lapset haluavat rahaa lahjaksi myös kavereiltaan, ja se voi tutkijan mukaan lisätä eriarvoistumista – Onko uudessa tavassa mitään hyvää?

Aikuisten kutsuilta tutuksi tullut tapa antaa rahaa lahjaksi ei ole tutkijan mielestä lasten keskuudessa hyvä asia.

Rahalahjat yleistyvät myös lasten kaverisynttäreillä.

26.5.2017 2:00 | Päivitetty 26.5.2017 6:44

Joidenkin helsinkiläisten alakoululaisten keskuudessa on yleistynyt tapa, että kaverisynttäreille viedään lahjaksi rahaa. Jopa tokaluokkalaisten lasten syntymäpäiväkutsuissa on kerrottu, että paikalla on kuori, jonne saa sujauttaa rahaa lahjaksi.

”Se, että lahjaksi kaverisynttäreille viedään rahaa, on ihan yleistä meidän kaveripiirissämme”, kertoo kruununhakalainen Veera Pensala.

Pensala toimi pitkään Kaisaniemen koulun vanhempainyhdistys Kassu ry:n puheenjohtajana. Hänen vanhimmat lapsensa ovat viides- ja kuudesluokkalaisia, ja heidän kaveripiireissään käytäntö alkoi parin viime vuoden aikana.

Kun vanhemman lapsen syntymäpäiviä vietettiin aiemmin keväällä, tämä sai kaikilta kavereiltaan lahjaksi rahaa, Pensala muistelee.

Kulutustutkija ja professori Terhi Anna Wilska Jyväskylän yliopistosta ei pidä rahakuoren antamista lapselta lapselle kovin hyvänä ideana.

Hän ei myöskään ole itse kuullut, että ala-asteikäiset lapset antaisivat toisilleen rahaa lahjaksi.

”Jos tämä on laajempi ilmiö, sitten se on kyllä hyvin tuore.”

Hän kertoo, että tutkimusten mukaan lasten rahankäytön tavat ovat usein keskittyneet esimerkiksi kouluittain tai alueittain. Wilska arvelee, että rahalahjoissa on kyse aikuisilta opitusta mallista, joka on nyt valumassa lasten maailmaan.

Aikuisten keskuudessa rahan antaminen lahjaksi on yleistynyt. Usein vaikkapa hääpari ilmoittaa kutsussa tilinumeron, jonne voi laittaa rahaa matkakassaa varten. Sukulaisten antamat rahalahjat lapsille ovat myös yleisiä.

”Sen sijaan on vähän outoa, että kaverit maksaisivat sinun polkupyöräsi. Kokemukseni mukaan lapset tykkäävät yllätyksistä ja pakettien avaamisesta”, Wilska sanoo.

Tavat ja arvot valuvat lapsiin paitsi aikuisilta myös isosisaruksilta. Näin myös Veera Pensalan perheessä, jossa nuorimmainen, kuusivuotias, ottaa mallia vanhemmista sisaruksistaan.

”Rahan saaminen selvästi tarttuu. Nuorimmaisin on jo ihan innoissaan, jos saa rahaa lahjaksi”, Veera Pensala sanoo.

 ”On vähän outoa, että kaverit maksaisivat sinun polkupyöräsi.”

Kun rahan antaminen lahjaksi on kerran yleistynyt aikuisten keskuudessa, mitä haittaa siitä olisi lasten keskuudessa?

Wilska huomauttaa, että käytäntö tuo rahan selkeämmin osaksi kaverisuhdetta.

”Lapsen empatiakyky ei ole vielä loppuun asti hioutunut, joten synttärisankari voi ajatella, että tuo joka antoi 20 euroa on parempi kaveri ja arvostaa minua enemmän kuin tuo, joka antoi 5 euroa, vaikka annetun summan syy voi olla ihan muu. Esimerkiksi se, että vanhemmat eivät ole antaneet enempää, mutta lapsi ei kehtaa sanoa sitä lahjansaajalle.”

Se voi myös asettaa kaverit eriarvoiseen asemaan ja luoda kilpailuasetelmaa. ”Hyvin nopeasti muodostuu kollektiivinen käsitys siitä, mikä on sopiva summa.”

Veera Pensala kertoo, että heidän lastensa kaveriporukassa summa on yleensä 10–20 euroa per lapsi. Kukin lapsi siis antaa oman rahalahjansa, usein itsetehdyn kortin kera.

Joillekin kutsuille rahalahja on kerätty yhdessä, mutta harvemmin, koska järjestely vaatii paljon enemmän koordinointia vanhemmilta.

Yksi Pensalan lapsista on menossa pian 13-vuotiaan kaverinsa syntymäpäiville.

”Emme edes mieti lahjaa, vaan laitamme 20 euroa kirjekuoreen ja se on sillä selvä”, Pensala kertoo.

Hänen mukaansa helpottaa arkea, kun kiireisen päivän jälkeen ei tarvitse juosta kaupassa etsimässä lahjaa. Pensala lisää, että lapset itse haluavat rahaa, jotta voivat säästää esimerkiksi kännykkää tai tietokonetta varten. Monen aikuisen mielestä on myös kiva, ettei kotiin tule rihkamaa.

”'Rahan antaminen on vähän tylsää, mutta isommat lapset eivät enää leiki legoilla tai barbeilla. Kohtuuhintaisen lahjan löytäminen on hankalaa.”

 ”Lahja voi olla mietitty ja kiva, vaikkei se olisi kallis.”

Kun lahja korvataan rahalla, kulutustutkija Wilskan mielestä hämärtyy lahjan tarkoitus eli sen miettiminen saajalle sopivaksi.

”Lahja voi olla mietitty ja kiva, vaikkei se olisi kallis.”

Lahjan antaminen on henkilökohtaista ja siihen on klassisesti liittynyt arvon häivyttäminen, esimerkiksi hintalapun raaputtaminen joululahjakirjan kannesta. Lahjasta tehdään ainutkertainen ja arvokas nimenomaan riisumalla se rahallisesta arvostaan, Wilska sanoo.

Näkeekö hän käytännössä mitään hyvää?

”Hyvä asia voi olla se, ettei osteta turhaa tavaraa.”

Hän kuitenkin lisää, että siihenkin on monia muita keinoja.

”Voi vaikka toivoa yhteislahjaa kaikilta kutsutuilta tai kutsussa sanoa, ettei tarvitse tuoda lahjoja ollenkaan.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat