Lähtökohdat olivat karut.
Markku Ojanen syntyi sotaorvoksi. Isä kaatui Kannaksella kesällä 1944, kuukautta ennen poikansa syntymää.
Poika kasvoi kahdestaan äitinsä kanssa. Olot olivat vaatimattomat, eikä isästä koskaan puhuttu.
”Ymmärsin jo varhain, että minkäänlainen kapinointi tai murheen aiheuttaminen äidille ei tulisi kysymykseenkään.”