Elämä

Lähes 35 vuoden liikkumattomuuden jälkeenkin voi rakastua rankkaan urheiluun – mutta miten se onnistuu?

Johanna Lehto, Jaakko Kankaanpää ja Pirjo Alppivuori karttoivat urheilua pitkään. Aikuisena he jäivät siihen koukkuun. Miten se onnistui?

Jaakko Kankaanpää, 55-vuotias turkulainen suomentaja:

”Liikunnanopettajia tuntui olevan ainoastaan kahta laatua. Oli tyyppi, joka oli henkiseltä rakenteeltaan natsien nuoriso-ohjaaja, ja toisaalta oli koulun reiluin mies. Välimuodot puuttuivat täysin.

Myös jälkimmäiseen tyyppiin kuuluvia opettajia kohdalleni sattui. Heistä jäi hyviä muistoja. Jotenkin systeemi kuitenkin prässäsi myös heidät siihen, että koululiikunnasta tuli – aivan liian suurelta osin – tuskallista, pakotettua ja nöyryyttävää.

Kerran vuodessa oppilaat pantiin jonoon ja siitä kukin vuorollaan hyppäämään pituutta, korkeutta tai muuta sellaista. Tulokset, niin hyvät kuin huonot, kirjattiin tarkasti muistiin. Millaista käyttöä varten, se ei minulle koskaan selvinnyt, mutta jotakin tärkeää sen täytyi olla.

Joku on sanonut, että periaate on sama kuin jos koulussa kerran vuodessa pidettäisiin japanin kielen koe. Japania ei opetettaisi koskaan, mutta kerran vuodessa pidettäisiin koe, jossa oppilaille osoitettaisiin, kuinka huonoja he japanissa ovat.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Minulla on pitkät jalat ja kankeat takareidet. En koskaan saanut venytettyä sormiani lattiaan polvet suorina, niin kuin voimistelutunnilla vaadittiin. Tätä kykyä mitattiin usein, ja tätä huonoutta kannoin mukanani koko kouluikäni. Samainen temppu ei onnistu minulta vieläkään.

Nyt 55-vuotiaana olen kuitenkin saanut huomata, että en ole eläessäni kärsinyt kireistä takareisistäni millään tavalla. Koululiikunnassa viallisuuteni tässä oli kuitenkin jostain syystä tehtävä minulle ja kaikille muille luokan pojille selväksi.

Hiihtoa vihaan yhä sydämeni pohjasta. Olen päättänyt, että koulusta päästyäni en hiihdä metriäkään, ja se päätös on pitänyt. Mieleen muistuu liian elävästi ponnistelu räkä poskella lipsuvin suksin pitkin kuntoradalle höylättyä latua, jotta säädetty määrä kierroksia tulisi täyteen.

Miksi juuri sellainen määrä ja mitä urakan saaminen täyteen olisi pyhittänyt – sekään ei ole minulle koskaan selvinnyt. Sellaisia asioita kuin suksien voitelua ei sen sijaan katsottu tarpeelliseksi opettaa.

 

”On ehkä väärin sanoa, että harrastan kuntoilua, koska en pelaa jalkapalloa kuntoilun vuoksi. Pelaan jalkapalloa, koska rakastan sitä.”

Kouluaikoinani sählystä oli kuultu huhuja, mutta en muista sitä pelatun koskaan. Sen sijaan päädyin yliopisto-opintojeni loppuvaiheessa sählyporukkaan ja sen kautta jalkapallon pariin.

Koululiikunnasta oli kulunut kymmenisen vuotta, ja ilmeisesti sen vahingollinen vaikutus oli ehtinyt haihtua. Jalkapallon lumoissa olen nimittäin edelleen.

Käyn potkimassa kahdessa epämuodollisessa porukassa ja silloin tällöin Palloliiton kuntofutiksessa. Kertoja tulee hyvänä viikkona kolme. Lisäksi pelaan kirjailijoiden jalkapallojoukkueessa FC Kynässä.

On ehkä väärin sanoa, että harrastan kuntoilua, koska en pelaa jalkapalloa kuntoilun vuoksi. Pelaan jalkapalloa, koska rakastan sitä. Silloin, kun jalkapalloa pelataan hyvin, siinä on kaikki. Siinä on historia, perinteet, kulttuuri; siinä on yhteisöllisyys, heimot, kunnioitus, rituaalit.

Siinä on draama ja jännitys, siinä on suuret tarinat ja persoonat, sankarit ja roistot, ja siinä on myös huikea taituruus, räjähtävä voima ja ihmisruumiin plastinen kauneus. Jalkapallo on ainoa yleismaailmallinen kieli, jota voi ymmärtää ja jolla tulee ymmärretyksi missä tahansa.

Ja kun me vanhat äijät viikosta toiseen könyämme kentälle viettääksemme pari tuntia kuningas jalkapallon parissa, emme ehkä ole aivan tuota, mutta kuitenkin olemme osa samaa maailmaa ja saamme kokea samaa liikkumisen, onnistumisen ja yhtä aikaa sekä itsensä toteuttamisen että itsensä unohtamisen riemua.

En ole kovin hyvä pelaaja. Tekniikkani on puutteellinen, koska en ole hankkinut tarvittavia perustaitoja junnuna. Jonkin verran pystyn kompensoimaan taidon puutetta nopeudella, jota on mielestäni hämmästyttävän paljon tallella.

En ole vielä koskaan kärsinyt lonkka-, polvi- tai nilkkavaivoista, ymmärrykseni mukaan siksi, että en ole kuluttanut niveliäni loppuun nuorena.

Olipa pelaajana hyvä tai huono – tärkeintä on, että löytää peliseuraa, joka on sopivalla tasolla ja jonka kanssa palloilusta nauttii. Pidän itseäni näin 55-vuotiaana jalkapalloilijana todella onnekkaana.”


Johanna Lehto, 44-vuotias porilainen tuotantopäällikkö:

”Pärjäsin hyvin 35 vuotta ilman liikuntaa. Tai no, Porissa oli pakko liikkua polkupyörällä.

En harrastanut lapsena tai nuorena mitään liikuntaa. Yläasteella liikunnanopettaja kitki tällaisesta lahjattomasta liikkujasta loputkin liikunnan ilon rippeet.

Koululiikunta oli aika totista. Luokassa oli muutama urheilullisesti lahjakas oppilas, ja opettaja korosti, että toiset ne osaavat ja toiset eivät, vaikka yrittäisivätkin. Hän ei välttämättä tehnyt sitä tarkoituksella, mutta siltä se tällaisesta seiskan liikkujasta tuntui.

Tyydyin kohtalooni ja siihen, että liikuntatunneilla on pakko käydä ja siellä tehdään se, mikä on pakko: hiihtoa, luistelua, pesäpalloa, yleisurheilua, Cooperin testi, 400 metrin juoksua.

En ollut juoksuihmisiä. Minulla oli oma teoria, jonka mukaan en voi juosta, koska polveni eivät fysiologisesti kestä sitä. Tässä luulossa olin monta vuotta.

En ollut uinti-ihmisiäkään, sillä en osannut uida kuin perusmökkisammakkoa.

Kasvoin ihan tavallisessa perheessä. Liikunta ei yksinkertaisesti kiinnostanut. Tykkäsin lukea kirjoja.

En edes seurannut mitään urheilua. Olen katsonut televisiosta tarkoituksella urheilua vain yhden kerran: jääkiekko-ottelun, vuoden 1995 MM-finaalin.

Minulla ei ollut lapsuudessa tai nuoruudessa koskaan paino-ongelmia. Liikkumattomuus tuntui ihan normaalilta. Meni monta vuotta, että en tehnyt juuri mitään. Joskus kävin satunnaisesti salilla.

Tykkäsin tehdä ruokaa ja leipoa, siinä olivat harrastukseni.

Poikani syntyivät 2000 ja 2002. Minulle oli kertynyt hieman liikaa painoa ja yritin laihduttaa muun muassa Painonvartijoiden avulla.

Vasta kun täytin 35 vuonna 2009 tajusin, että jos en kohta tee elämänmuutosta, on pian myöhäistä. Neljänkympin kriisi lähestyi, ja minä lähestyin kuntoklubi Porihallia. Otin tunteja personal trainer Vesa Vuorenmaalta, jonka kanssa harjoittelin kerran viikossa.

Alku oli todella hankala, sillä en kerta kaikkiaan hallinnut kehoani. En hahmottanut, miten raajani toimivat. En osannut edes askelkyykkyä tehdä. Tasapaino ja lihaskunto olivat heikkoja.

Koululiikunnasta oli jäänyt asenne, että en voi kun en osaa. Se oli aika syvällä. Personal trainer sai minut uskomaan kykyihini ja siihen, että ei minulla ole oi­keasti mitään rajoitteita.

Liikunta ja siitä saatu hyöty jäivät kuitenkin vähiin, sillä tein niin paljon töitä, että en ehtinyt kuntoilemaan.

Kytenyt kuntoilukipinä roihahti leikkiin, kun olin vaihtanut työpaikkaa.

Tein uudenvuodenlupauksen vuodelle 2012: ryhdistäytyisin syömisen kanssa ja liikkuisin enemmän. Menimme mieheni kanssa karkkilakkoon.

Vuonna 2012 vihdoin löysin liikunnan ilon ja hyödyt. Tajusin, että minun täytyy tehdä muutakin kuin käydä joka sunnuntai zumbaamassa ja vähän kävellä päälle. Olin sitä tehnyt syksyn, eikä mikään ollut muuttunut. Minulla oli noin 15 kiloa ylipainoa, eikä se oikein lähtenyt.

Päätin käydä useammin kuntosalilla ja kokeilla siellä uusia lajeja. Otin personal trainerilta tunteja.

 

”Koululiikunnasta oli jäänyt asenne, että en voi kun en osaa.”

Vesa laittoi minut kokeileman uusia ja pelottavia asioita, esimerkiksi crossfit-tyyppistä treeniä. Se oli minusta ajatuksenakin ihan mahdotonta ja aivan liian fyysistä minulle. Mutta kun työnsin kelkkaa ja vedin traktorinrengasta, se olikin hienoa.

Kun sain pään auki, kokeilin kaikkea muutakin. Lisäsin spinningtunteja ja menin bodypump-tunneille, sillä tarvitsin lihaskuntoa. Polveni olivat välillä kipeät, mutta niistä ei löytynyt mitään vikaa. Polvivaivat katosivat, kun lihaskunto parani. Jalkalihakseni olivat olleet niin heikot, että polvet oireilivat sen takia.

Vuoden loppuun mennessä olin pudottanut painoa aika hyvin, ja olo oli aivan erilainen.

On uskomatonta, kuinka paljon liikunnasta saa energiaa. Se itsensä ylittämisen tunne oli ihan mieletön. Olin niin pitkään elänyt siinä luulossa, että vain muut voivat tehdä tuollaisia asioita, minä en. Yhtäkkiä huomasin, että pärjäänkin hyvin.

Suurimmat rajoitteet löytyvät korvien välistä. Oikeanlainen kaveri tai pt, joku, joka osaa vetää oikeista naruista, on monesti kultaakin kalliimpi, kun hakee uuttaa elämää.

Jaksan arjessa paljon paremmin. Toimistotyöntekijälle on tärkeää, että selkävaivat ja niska-hartiaseudun vaivat ovat kadonneet. Olen saanut paljon uusia kavereita, ihmisiä, jotka liikkuvat ja ajattelevat samoin ja pitävät kolmen tunnin spinningtreenejä ihan normaalina asiana.

Löysin myös oman lajini, triathlonin. Porihallin jumppaohjaaja ja ystäväni Kati Karinharju kysyi minulta yhden jumppatunnin jälkeen, että olinko ajatellut kokeilla triathlonia.

Joo, muuten hyvä, vastasin, mutta en osaa uida enkä pysty juoksemaan.

Polkupyörä minulla oli. Se oli Helkama Kaunotar, jonka olin saanut neljännellä luokalla koulussa ja jossa oli kaksi ja puoli vaihdetta.

Mutta Kati on hyvä yllyttämään, ja menin syksyllä uimakouluun. Se oli ihan hirveää. Tekniikan oppiminen oli tosi vai­keaa. Uimakoulussa opin juuri ja juuri vapaauinnin perusteet.

Uimakoulun jälkeen kävin sitkeästi uimassa vähintään kerran viikossa. Vielä tammikuussa ajattelin, että ei tästä tule mitään, en vain tajua tätä uintia. Päätin kuitenkin, että uimaan opettelen, sillä uimataito on muutenkin niin tärkeä.

Kesällä 2013 otin juoksutunteja, joiden jälkeen jaksoin juosta viisi kilometriä.

Kesäkuussa 2014 osallistuin Vantaalla triathlon-kisan kokeilusarjaan. Uintimatka oli 200 metriä. Se oli aivan kamalaa alusta loppuun, mutta jotenkin selvisin vaihtoalueelle, minkä jälkeen eteneminen olikin helppoa: 14 kilometriä pyöräilyä ja 2,5 kilometriä juoksua.

Osallistuin vielä Porissa sprinttimatkalle ja Tahkolla olympiamatkalle.

Triathlonista tuli harrastukseni. Siinä on kolme erilaista lajia, joten harjoittelu on monipuolista. Minulla ei ole mitään kilpatavoitteita. Ei minun tarvitse näyttää kenellekään, että osaan ja pystyn, vaan teen tätä vain itseni takia. Haastan itseäni. Ja mikä tärkeintä, triathlonin parissa tapaa mukavia ihmisiä.

Minut lajin pariin vietellyt ystäväni oli muuttanut Australiaan. Viime toukokuussa hän osallistui siellä Port Macquarie Ironman-kisaan, ja houkutteli minutkin mukaan, puolimatkalle.

Harjoittelin Australian Ironman-kisaa varten 5–11 tuntia viikossa. Minulla on ollut aina rytmihäiriöitä, ei mitään kovin vakavaa, mutta viime keväänä niitä tuli niin usein, että se haittasi harjoittelua.

Lensin kuitenkin Australiaan sillä mielellä, että riittää, kunhan pääsen maaliin.

Muutama vuosi sitten en osannut uida enkä juosta. Nyt edessäni oli 1,9 kilometriä uintia, 90 kilometriä pyöräilyä ja 21 kilometriä juoksua, Australiassa.

Selvisin uinnista hyvin. Pyöräilystä nautin liikaa ja poljin jalkani tyhjiksi. Reitillä oli pari rankkaa nousua. Olin tottunut Satakunnan tasamaastoon.

Juoksuosuus oli lähinnä pientä hölkkää ja kävelyä, sillä reisiäni kramppasi. Puolimatkalla oli kahdeksan tunnin aikaraja, ja mietin jo, että mitä tapahtuu, kun kahdeksan tuntia tulee täyteen? Otetaanko minut pois radalta?

Päätin jatkaa niin kauan, kunnes joku käskee lopettamaan.

Juoksurata oli viisi kilometriä pitkä kahdeksikon muotoinen lenkki, joka juostiin neljä kertaa. Olin viimeisen kahdeksikon viimeisessä lenkissä, kun voimani loppuivat täysin. En pystynyt enää ottamaan yhtään askelta. Sitten huomasin, että maalialue on edessäni. Jostain löysin sen verran virtaa, että juoksin maaliin. Yleisö huusi ja kannusti, se oli uskomatonta. Maalissa sain henkilökunnalta pyyhkeen ja osallistumismitalin.

Itku tuli, se oli niin epätodellista.

Minulta meni matkaan 18 minuuttia yli kahdeksan tuntia.”


Pirjo Alppivuori, 56-vuotias espoolainen viennin asiantuntija:

”Olen kotoisin Itä-Suomesta, Tohmajärveltä. Keihäänheittäjä Seppo Rädyn kanssa kilpailimme samalla yleisurheilukentällä. Harrastin korkeushyppyä, pituushyppyä, ja 100 metrin ja 1000 metrin juoksua, maastojuoksua ja talvella hiihdin.

Paikallisen seuran valmentaja tuli hakemaan lapset kotoa urheilemaan, jos meistä ei ollut kuulunut mitään. Valmentaja soitti, että tänään olisi hiihtokisat, lähdetkö? Hän keräsi auton täyteen lapsia ja sitten mentiin.

Pikku hiljaa urheiluintoni laantui. Yli 30 vuotta sitten muutin pääkaupunkiseudulle työn perässä, ja sen jälkeen liikunta oli enää satunnaista, hiihdin silloin tällöin. Toki tein hyötyliikuntaa kotona ja kesäasunnolla.

 

”Aluksi ajattelin, että en halua kenenkään katsovan minua, kun liikun.”

Kaksi vuotta sitten työpaikalleni tuli ohjaaja vetämään liikuntatunteja. Olin vähän lihonut ja söin epäsäännöllisesti. Laihdutetut kilot palasivat aina.

Olin jo pidemmän aikaa miettinyt, että haluan jonkun henkilökohtaisen ihmisen, joka neuvoo ja opettaa minua liikkumaan ja syömään oikein. Palkkasin personal trainerin, joka palautti minut takaisin oikealle raiteelle, kun lipsuin treenistä tai ruokavaliosta. Laihduttamisesta ei edes puhuttu, vaan söin ja liikuin säännöllisesti.

Kymmenen kiloa lähti painosta puolessa vuodessa, huiskis. Ihan huomaamatta, vaikka söin jopa enemmän kuin ennen, viidesti päivässä. Ennen aamupalani oli korkeintaan kuppi kahvia, mutta töissä pöydälläni oli nippu leipiä, joita söin samalla kuin tein töitä tietokoneella. Lounas jäi väliin, ja kun menin illalla kotiin, oli kauhea nälkä ja söin vain jotain.

Varsinaisesti hurahdin liikuntaan, kun menin ryhmäliikuntatunnille. Aluksi ajattelin, että en halua kenenkään katsovan minua, kun liikun. Halusin, että paikalla oli vain valmentajani.

Ensimmäisellä ryhmäliikuntatunnilla mietin, että katsooko joku minua. Se oli outoa, kun oli kaikenikäisiä miehiä ja naisia sekaisin, mutta ne ihmiset olivat ihania, ja ryhmäliikunta vei mukanaan.

Käyn ryhmäliikuntatunnilla neljä viisi kertaa viikossa. Siellä liikutaan monipuolisesti, on lihaskuntotreeniä kehonpainolla ja välineillä, sykettä nostavaa, rasvaa polttavaa ja kehonhallintaa parantavaa liikuntaa. Valmentaja neuvoo ja valvoo, mutta kaikki tekevät oman kuntonsa ja tasonsa mukaan.

Ennen kyllä hiihdin, pyöräilin ja sauvakävelin, mutta ei se ollut tehokasta tekemistä. Kyllä siitäkin hyvä olo tuli, mutta kunnon nostaminen vaatii, että tulee reilusti hiki. Kun liikunta on ohjattua, se on tehokkaampaa. Kun menin yksin kävelylle, se lipsahti helposti sellaiseksi hengailuksi. Otin lenkillä puhelimen käteen ja juttelin koko tunnin lenkin ajan jonkun kanssa.

Kun ohjaaja sanoo tunnilla, että nyt teet minuutin tätä, niin silloin sen myös tekee. Ja ohjaaja käskee lisäämään painoja, jos tekeminen näyttää liian helpolta. Niin kunto nousee ja tulokset paranevat.

Ensimmäisellä tunnilla melkein oksensin, kun kuona-aineet lähtivät liikkeelle kehossa. Kunto on noussut ja hauikset kasvaneet. Lihaskuntoharjoittelu on tärkeää tässä iässä, pelkkä sauvakävely tai lumenluonti ei riitä.

Täytyy lihaksia vähän olla, että vielä eläkkeelläkin jaksaa jotain. Vanhemmalla iällä tasapaino on tärkeä. Se onkin parantunut huomattavasti sen jälkeen kun aloitin liikunnan. Vatsalihaksetkin ovat löytyneet. Vatsaongelmat ja selkäkipu ovat poissa. Olo on energinen, ja kaikki uudet haasteet kiinnostavat.

Joku kysyi, että voittaisinko jo Seppo Rädyn kädenväännössä? Ehkä!

Ohjaaja sanoi, että tänä vuonna olisi tavoitteena 100 kiloa maastavedosta. Olen 80 kiloa nostanut.

Urheilusta saa sen hyvänolon tunteen. Aamutunti ennen työpäivää on paras. Aluksi oli vaikea herätä, mutta kun laittaa illalla varustekassin valmiiksi eteiseen, niin on helpompi lähteä. Aamutunnin jälkeen olo on taivaallinen ja päivä menee kuin siivillä.

Tässä on tullut hulluteltua kaikennäköistä. Osallistuin viime kesänä Levillä Arctic Challenge -selvitymistapahtumaan. Tunturissa oli kymmenen kilometrin rata, jossa suoritettiin 18 fyysistä tehtävää, kiipeilimme ja tasapainoilimme, kahlasimme ja ryömimme mudassa ja suossa – ihan kuin jossain armeijassa. Neljä tuntia siinä meni.

Siellä sai käyttää ja mitata niitä ominaisuuksia, joita oli harjoitellut ja kehittänyt. Se oli itsensä voittamista. Pelkojenkin voittamista, tein asioita, joihin en ole ennen pystynyt. Kaikki kannustivat toisiaan.

Viime kesänä innostuin suppailusta. Siinäkin oli hyötyä salilla käymisestä, pysyin laudalla hyvin, kun tasapaino ja keskivartalon lihakset olivat kehittyneet.

Valtteri Bottaksen järjestämä duathlon kiinnostaisi. Kaikkea pystyy tekemään, kun vain menee ja tekee.”

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Hyvinvointi
  • Liikunta
  • Triathlon
  • Harrastukset

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Espoolainen Jorma Järvinen istuskeli kaikessa rauhassa omakotitalonsa portailla, kun metsästä ilmestyi kauris jouluvalot päässään

    2. 2

      Ammattikorkeakouluihin haetaan vilpillä sisään Helsingissä, helposti – ”Koe mittaa enemmänkin kykyä olla epärehellinen kuin oikeaa osaamista”

    3. 3

      Arkkitehtuuri­museon entisen johtajan luotto­korttilaskuista paljastui puutteita: Tarkastajat kävivät läpi 100 000 euron laskut, vain 7 000 euron kuluista asianmukaiset selvitykset

    4. 4

      Valokuvaajan mahtava ajoitus Seurasaaressa: härski lokki ryöstää kalan suoraan sorsan suusta

    5. 5

      Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen: Suomeen tarvitaan vanhempien kansanliike, jos emme halua menettää lapsiamme peliriippuvuudelle

    6. 6

      Harkimon ja kumppaneiden puuhista tulee mieleen vuosi 1998, ja se ei välttämättä ole hyvä asia

    7. 7

      1900-luvun alun talot ovat energia­tehokkaampia, kestävämpiä ja terveellisempiä kuin uusilla menetelmillä rakennetut, väittää radikaali arkkitehtiviisikko

    8. 8

      Taksien hinnoittelu vapautuu, Trafi julkaisi esimerkkihinnaston – onnistuuko sinulta tämän taulukon lukeminen aamuyön taksijonossa?

    9. 9

      Ranskalainen parisuhde eroaa suomalaisesta, koska puoliso menee lasten edelle eikä uskottomuutta tuomita – kirjailija Helena Liikanen-Renger kertoo, mitä parisuhteen salaisuuksia voimme oppia ranskalaisilta

      Tilaajille
    10. 10

      Vanhempien epäillään kohdelleen epäinhimillisesti alle kouluikäistä poikaansa, lapsi kertoi käräjillä kokemastaan – söi lattialla pelkkää riisiä, muu perhe söi parempaa ruokaa

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Eteläsuomalainen pariskunta syytteessä alle kouluikäisen lapsensa törkeästä pahoinpitelystä – epäilyt paljastuivat, kun perhe oli lähdössä pitkälle purjehdukselle

    2. 2

      Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen: Suomeen tarvitaan vanhempien kansanliike, jos emme halua menettää lapsiamme peliriippuvuudelle

    3. 3

      Saksan suuret TV-kanavat ostivat oikeudet suomalaiseen hittisarjaan ja tekivät siitä oman versionsa, joka on identtinen – lukuun ottamatta tapaa, jolla käydään vessassa

    4. 4

      Kansanedustaja Hjallis Harkimo jättää kokoomuksen ja haukkuu puolueen johtamista: ”Olen keskustellut Orpon kanssa tänä vuonna ehkä kaksi minuuttia” – Nämä asiat Harkimon lähdöstä tiedetään

    5. 5

      Onnistujia yhdistää yksi olennainen piirre, ja psykologi Satu Kaski löysi sen – Nyt hän kertoo, mitä ominaisuuksia kannattaa kehittää, jos haluaa menestyjäksi

      Tilaajille
    6. 6

      Suomalaiskuvaajan kuvat yhdestä saaresta Lapissa nousivat viraalihitiksi maailmalla – eikä ihme, sillä ne näyttävät täydellisesti Suomen luonnon upeuden

    7. 7

      Ranskalainen parisuhde eroaa suomalaisesta, koska puoliso menee lasten edelle eikä uskottomuutta tuomita – kirjailija Helena Liikanen-Renger kertoo, mitä parisuhteen salaisuuksia voimme oppia ranskalaisilta

      Tilaajille
    8. 8

      Turun puukottajan kuulemisesta tuli hyvin sekava – Bouananen käytöksestä voi tehdä muutaman päätelmän siitä, millainen ihminen salissa istui

    9. 9

      ”Juoksin kotiin mielessäni kuolleet hevoset ja päätön nainen” – Helsinkiläisnaisen jäämistöstä paljastui ennennäkemättömiä kuvia Helsingin valtauksesta 1918

    10. 10

      Tutkimus osoitti ylivertaisuus­vinouman pätevän myös politiikkaan: Mitä vähemmän ihminen tajuaa aiheesta, sitä enemmän hän luulee tietävänsä

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Näin Juhana Helmen­kalastajasta tuli Suomen tv-viihteen vihatuin tyyppi täsmälleen samasta syystä kuin 15 vuotta aiemmin

    2. 2

      Tämä maatila ehti olla saman suvun hallussa 300 vuotta – nyt Vantaa saa pakkolunastaa alueen tonttimaaksi

    3. 3

      Eteläsuomalainen pariskunta syytteessä alle kouluikäisen lapsensa törkeästä pahoinpitelystä – epäilyt paljastuivat, kun perhe oli lähdössä pitkälle purjehdukselle

    4. 4

      Onnistujia yhdistää yksi olennainen piirre, ja psykologi Satu Kaski löysi sen – Nyt hän kertoo, mitä ominaisuuksia kannattaa kehittää, jos haluaa menestyjäksi

      Tilaajille
    5. 5

      ”Ei 20 vuotta sitten ollut sen näköisiä hampaita” – Purentaelimistön vaivat ovat lisääntyneet huimasti, sanoo hammasasiantuntija, ja syy on kahdessa isossa muutoksessa

      Tilaajille
    6. 6

      Tippuri yleistyy nuorten keskuudessa – ”Kukaan ei tunnista muita odotushuoneessa, ja kaikki ilmoittavat olevansa saman henkilön vakituinen seksikumppani”

    7. 7

      Tätä lähes 100 vuotta vanhaa kuvaa pidetään nyt maailman vanhimpana meeminä – ja se osoittaa täydellisesti, ettei huumorimme ole muuttunut ollenkaan

    8. 8

      Venäjän vaatimus Syyriaan tehtyjen iskujen tuomitsemiseksi sai laihan kannatuksen YK:n turvaneuvostossa – Yhdysvallat: Olemme valmiita uuteen iskuun

    9. 9

      Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen: Suomeen tarvitaan vanhempien kansanliike, jos emme halua menettää lapsiamme peliriippuvuudelle

    10. 10

      Lukuisten autoilijoiden pihoilla kytee tuhansien eurojen vakuutus­pommi – heitä ei voi varoittaa, sillä käytännössä kukaan ei tiedä, keitä he ovat

    11. Näytä lisää
    Uusimmat
    1. Juuri nyt
    2. Espoolainen Jorma Järvinen istuskeli kaikessa rauhassa omakotitalonsa portailla, kun metsästä ilmestyi kauris jouluvalot päässään
    3. Manageri Arsene Wenger väistyy Arsenalista kauden päätteeksi – ”On oikea aika siirtyä sivuun”
    4. Martti Suosalo esittää sankarillisella taituruudella nuorta punasotilasta, jonka puheryöppyjä keskeyttää syntetisaattorillaan velhomainen Leif Segerstam
    5. Pudotuspeleissä loukkaantunut Antti Pihlström jatkaa pitkään Jokereissa –”Toivottavasti pääsen itsekin ensi kaudella pelaamaan tärkeimpiä pelejä”
    6. 1900-luvun alun talot ovat energia­tehokkaampia, kestävämpiä ja terveellisempiä kuin uusilla menetelmillä rakennetut, väittää radikaali arkkitehtiviisikko
    7. ”Se oli polkuni pois ylihuolehtivien vanhempien luota”, sanoo 16-vuotiaana äidiksi tullut – Alaikäisetkin suunnittelevat vanhemmuutta Suomessa, selvisi tutkimuksessa Tilaajille
    8. Cooperin testi yhä kummittelee – testi on vallan mainio kunhan sitä ei sotketa koululiikuntaan
    9. Kun galleristi Kari Kenetti lopetti, se oli ”menetys suomalaiselle taidekentälle” – nyt paluumuuttaja Berliinistä perusti Punavuoreen uuden gallerian
    10. IFK:n kiinnostus pronssiin alkoi heräillä: ”Kyllä tässä on sellainen olo kuin olisi pesäpallomailalla lyöty”
    11. Camilla Richardsson juoksi ennätyksensä kympillä, mutta keskittyy kesän EM-kisoissa vain estejuoksuun
    12. Näytä lisää