Elämä
Psykoterapeutti Satu Pihlaja ei saanut mitään aikaan, kunnes yksi oivallus mullisti kaiken – nyt hän tekee väi
Kun Satu Pihlajahttps://www.hs.fi/haku/?query=satu+pihlaja sai lapsena koulutodistuksen, vanhemmat ostivat jäätelön loman kunniaksi. Niin tapahtui, olivatpa todistuksen arvosanat millaisia tahansa.
Pihlajan koulu sujui kyllä hyvin, mutta mikään tekeminen ei ollut erityisen tavoitteellista tai tähdännyt menestykseen. Perheessä sellainen ei ollut erityisen tärkeää.
”En oppinut suorittamaan – hyvässä tai pahassa. Kun opin lukemaan, vietin tuntikausia kirjojen parissa ja pohdin kaikenlaisia asioita. Ajattelin paljon, mutta tein vähän”, Pihlaja sanoo.
Nyt Pihlaja, 40, työstää väitöskirjaa, opiskelee kahta muuta tutkintoa, pitää yksityisvastaanottoja psykoterapeuttina ja on opintovapaalla työstään Hyksin psykiatrian poliklinikalta. Vapaa-ajallaan hän joogaa, tapaa ystäviään ja laulaa rockbändissä. Muun muassa. Kaikki tämä on tavoitteellista toimintaa – projekteja, jotka Pihlaja on itse valinnut ja joita kohti hän suuntaa askel askeleelta. Muutos on suuri, sillä Pihlaja ei koe olleensa koskaan ”tekijätyyppiä.”
Pihlajan maaliskuussa julkaistava esikoisteos Aikaansaamisen taika – näin johdat itseäsi (Atena) käsittelee sitä, miten tavoitteet on mahdollista saavuttaa.
”Monella on nihkeä ja jopa pelokas suhtautuminen lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteiden asettamiseen”, Pihlaja sanoo.
”Moni haluaisi esimerkiksi lopettaa tupakanpolton, syödä terveellisesti tai olla vaikkapa sosiaalisempi, mutta jos ei ole asettanut sitä tavoitteekseen, ei paljoa yleensä tapahdu.”
Tavoitteiden asettamista ei kuitenkaan voi jatkuvasti välttää. Työelämä muuttuu, ja yhä useampi tehtävä on asiantuntijatyötä, jossa omien aikataulujen ja työtehtävien edistäminen on omalla vastuulla. Se edellyttää tavoitteellisuutta ja suunnitelmallisuutta. Tällaisessa työympäristössä itsensä johtaminen on olennainen taito.
”Toisinaan työtehtäviä on luotava itse ilman, että esimies on kertomassa, mitä seuraavaksi pitää tehdä. Silloin on tärkeää, että osaa pitää työflowta yllä ja saada asioita etenemään.”
Tavoitteellisia ihmisiä ihaillaan ja heitä nostetaan jalustalle, Pihlaja sanoo.
Kyse on kuitenkin ominaisuudesta, joka on jokaisen ulottuvilla ja jota kannattaa opetella.
”Tavoitteellisuus on keino saavuttaa niitä asioita, joita todella haluaa, eikä vain tyytyä sellaiseen elämään, joka tulee helposti.”
Tavoitteiden asettamisen ei tarvitse liittyä vain työelämään. Pihlajan mukaan myös vapaa-ajalle asetetuilla tavoitteilla on tärkeä tehtävä: ne vievät elämää kohti itselle tärkeitä asioita.
Pihlaja on elävä esimerkki itsensä johtamisesta myös vapaa-ajalla.
”Valitsin opintovapaan tavoitteikseni opintojen lisäksi kirjan kirjoittamisen, kuntosalilla käymisen ja ystävien tapaamisen. Ne kaikki lisäävät hyvää oloani.”
Tavoitteiden tarkoituksena on lisätä onnellisuutta neljällä tavalla, Pihlaja sanoo.
Ensinnäkin ne suuntaavat huomiotamme – ja toisaalta ohjaavat huomion pois epäolennaisesta. Toiseksi tavoitteet energisoivat ja saavat meidät ponnistelemaan niiden eteen.
Kolmanneksi ne lisäävät sinnikkyyttä. Ja neljänneksi: ne saavat meidät etsimään ja luomaan strategioita tavoitteen saavuttamiseksi.
Onni ei tule vain tavoitteen saavuttamisesta, Pihlaja huomauttaa, vaan omien kykyjen, taitojen ja potentiaalin toteuttamisesta.
”Kun edistän jotakin väitöskirjaani liittyvää tehtävää edes vähän, koen mielihyvää, sillä asiat etenevät. Tällaisia mielihyvän piikkejä on elämässäni koko ajan.”
Kaiken a ja o on tavoitteen tietoinen asettaminen. Kun sen on tehnyt, tietää mihin on pyrkimässä ja on motivoitunut saavuttamaan sen.
Jos esimerkiksi rakas lukuharrastus on jäänyt arjen jalkoihin, voi konkreettisena tavoitteena olla se, että lukee kirjaa 15 minuutin ajan päivittäin.
”Aina se ei välttämättä onnistu, mutta kun on konkreettinen tavoite, tulee siihen varmemmin tartuttua. Näin lukeminen ei myöskään tunnu laiskottelulta vaan tavoitteelliselta toiminnalta.”
”Usein aloittamisen vaikeus kumpuaakin siitä, että urakka tuntuu isolta ja vaikeasti hahmotettavalta. Etukäteen ei välttämättä tiedä, mitä on tekemässä. On hankala aloittaa, kun en tarkalleen tiedä, mikä lopputulos on.”
Työ alkoi tuntua mielekkäältä vasta, kun Pihlaja alkoi lukea artikkeleita, jotka auttoivat häntä askeleen eteenpäin väitöskirjan kanssa. Hän ymmärsi pala palata, mitä työn edistäminen vaatii.
Esimerkiksi projektin edistäminen tällä viikolla on vielä liian epämääräinen tavoite. Mitkä osat siitä haluat valmiiksi tämän viikon aikana? Kuinka monta tuntia käytät siihen päivässä?
”Kun suunnitelma ja aikataulu on kunnossa, aloittaminen helpottuu kummasti”, Pihlaja tietää.
Tavoite kannattaa jakaa väliaikatavoitteisiin, joiden saavuttaminen kannustaa jatkamaan. Työn tekeminen kannattaa myös tehdä madollisimman mukavaksi.
”Haen hyvät eväät, menen kirjastoon ja juon kahvia. Hyvää mielialaa kannattaa tavoitella, koska innostuneena ja motivoituneena jaksaa melkein mitä vain.”
Tavoitteen saavuttamiseen kannattaa myös suhtautua joustavasti: lopputulos ei välttämättä ole sitä, mitä alun perin ajatteli. Myös suunnitelmien ja aikataulujen muutoksiin on varauduttava.
”Se ei silti ole epäonnistuminen. Itse muutan suunnitelmiani jatkuvasti”, Pihlaja sanoo.
Aikaansaaminen voi muuttua myös suorittamiseksi.
Suorittamisella viitataan yleensä sellaiseen tekemiseen, jossa toteutamme meille ulkopuolelta annettuja tavoitteita, Pihlaja sanoo. Jos työtehtävä tai vaikkapa hiihtolenkki on jonkun toisen sanelema tehtävä, ei sen suorittaminen välttämättä tunnu kovin mielekkäältä.
”Koemme herkästi, että meiltä vaaditaan jotakin. Omat tavoitteet ja päämäärät voivat jäädä ulkopuolelta tulevien jalkoihin.”
Työelämässä joutuu kuitenkin usein tekemään asioita, jotka ovat muiden sanelemia.
Silloin Pihlajan mukaan kannattaa miettiä, miten tehtävä auttaa tai motivoi itseä: opettaako se kenties esiintymistaitoja tai vaikkapa puhelahjoja?
”Voi myös miettiä, edistääkö tavoite jotakin yhteiskunnallista hyvää, joka vastaa omia arvoja. Se motivoi työhön.”
Suorittaminen saattaa nostaa päätään myös silloin, kun on kiire.
”Jos kokee stressiä ajan puutteesta, ongelmanratkaisukyky heikentyy heti ja ihminen saattaa tehdä radikaaleja ratkaisuita, kuten irtisanoutua työstään tai ottaa avioeron”, Pihlaja sanoo.
”Kiire on ennen kaikkea tunne. Se on ajatus siitä, että tuhlaa aikaa johonkin turhalta tuntuvaan tehtävään. Mutta jokainen on itse vapaa valitsemaan tunteensa ja tekemisensä. Ajanhallinta onkin tekemisen hallintaa.”
Aikaansa voi hallita juuri muuttamalla tavoitteet konkreettisiksi tehtäviksi.
Positiivinen tavoitteellisuus yhdistää menestyjiä, sanotaan. Aikaansaavat ihmiset keskittyvät itselleen mielekkäisiin tehtäviin: oman unelman, vision tai taidon saavuttamiseen.
Heidän ei tarvitse suoriutua tehtävistään täydellisesti, vaan niitä voi päivittää matkan varrella.
”Menestyjillä ei välttämättä ollut etukäteen tiedossa, miten he tarkalleen ottaen pääsevät päämääräänsä, mutta he ovat seuranneet visiotaan, asettaneet tavoitteen ja löytäneet tiensä tavoitteeseen matkan varrella. Heitä motivoi mahdollisuus vaikuttaa teoillaan maailmaan”, Pihlaja kuvailee kirjassaan.
Aikaansaavuus saattaa aiheuttaa muissa ihailua, mutta myös kateutta.
Pihlajaa on sanottu urakeskeiseksi. Se naurattaa häntä.
”Olen vain tehnyt asioita, joista olen nauttinut. Olen saanut asioita aikaan, kun minulla on ollut sisäinen motivaatio edistää niitä.”
”Kaikilla on mahdollisuus samaan. Jokainen voi asettaa itselleen tavoitteita ja saavuttaa niitä.”
Pihlajan koulu sujui kyllä hyvin, mutta mikään tekeminen ei ollut erityisen tavoitteellista tai tähdännyt menestykseen. Perheessä sellainen ei ollut erityisen tärkeää.
”En oppinut suorittamaan – hyvässä tai pahassa. Kun opin lukemaan, vietin tuntikausia kirjojen parissa ja pohdin kaikenlaisia asioita. Ajattelin paljon, mutta tein vähän”, Pihlaja sanoo.
Nyt Pihlaja, 40, työstää väitöskirjaa, opiskelee kahta muuta tutkintoa, pitää yksityisvastaanottoja psykoterapeuttina ja on opintovapaalla työstään Hyksin psykiatrian poliklinikalta. Vapaa-ajallaan hän joogaa, tapaa ystäviään ja laulaa rockbändissä. Muun muassa. Kaikki tämä on tavoitteellista toimintaa – projekteja, jotka Pihlaja on itse valinnut ja joita kohti hän suuntaa askel askeleelta. Muutos on suuri, sillä Pihlaja ei koe olleensa koskaan ”tekijätyyppiä.”
”Lukion aikana alkoi vaivata, miksi minulla ei ollut tavoitteita. Ei tuntunut kovinkaan tyydyttävältä lukea viimeisenä iltana kokeeseen. Vasta kun hain yliopistoon, ymmärsin, ettei sisään pääsekään sattumalta. Minun oli asetettava tavoitteeksi pääsykokeet.””Vasta kun hain yliopistoon, ymmärsin, ettei sisään pääsekään sattumalta. Minun oli asetettava tavoitteeksi pääsykokeet.”
Pihlajan maaliskuussa julkaistava esikoisteos Aikaansaamisen taika – näin johdat itseäsi (Atena) käsittelee sitä, miten tavoitteet on mahdollista saavuttaa.
”Monella on nihkeä ja jopa pelokas suhtautuminen lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteiden asettamiseen”, Pihlaja sanoo.
Tavoitteita ei edes haluta asettaa, sillä epäonnistuminen tai itseensä pettyminen saattavat pelottaa.”Moni haluaisi esimerkiksi lopettaa tupakanpolton, syödä terveellisesti tai olla vaikkapa sosiaalisempi, mutta jos ei ole asettanut sitä tavoitteekseen, ei paljoa yleensä tapahdu.”
”Moni haluaisi esimerkiksi lopettaa tupakanpolton, syödä terveellisesti tai olla vaikkapa sosiaalisempi, mutta jos ei ole asettanut sitä tavoitteekseen, ei paljoa yleensä tapahdu.”
Tavoitteiden asettamista ei kuitenkaan voi jatkuvasti välttää. Työelämä muuttuu, ja yhä useampi tehtävä on asiantuntijatyötä, jossa omien aikataulujen ja työtehtävien edistäminen on omalla vastuulla. Se edellyttää tavoitteellisuutta ja suunnitelmallisuutta. Tällaisessa työympäristössä itsensä johtaminen on olennainen taito.
”Toisinaan työtehtäviä on luotava itse ilman, että esimies on kertomassa, mitä seuraavaksi pitää tehdä. Silloin on tärkeää, että osaa pitää työflowta yllä ja saada asioita etenemään.”
Tavoitteellisia ihmisiä ihaillaan ja heitä nostetaan jalustalle, Pihlaja sanoo.
Kyse on kuitenkin ominaisuudesta, joka on jokaisen ulottuvilla ja jota kannattaa opetella.
”Tavoitteellisuus on keino saavuttaa niitä asioita, joita todella haluaa, eikä vain tyytyä sellaiseen elämään, joka tulee helposti.”
Tavoitteiden asettamisen ei tarvitse liittyä vain työelämään. Pihlajan mukaan myös vapaa-ajalle asetetuilla tavoitteilla on tärkeä tehtävä: ne vievät elämää kohti itselle tärkeitä asioita.
Pihlaja on elävä esimerkki itsensä johtamisesta myös vapaa-ajalla.
”Valitsin opintovapaan tavoitteikseni opintojen lisäksi kirjan kirjoittamisen, kuntosalilla käymisen ja ystävien tapaamisen. Ne kaikki lisäävät hyvää oloani.”
Tavoitteiden tarkoituksena on lisätä onnellisuutta neljällä tavalla, Pihlaja sanoo.
Ensinnäkin ne suuntaavat huomiotamme – ja toisaalta ohjaavat huomion pois epäolennaisesta. Toiseksi tavoitteet energisoivat ja saavat meidät ponnistelemaan niiden eteen.
Kolmanneksi ne lisäävät sinnikkyyttä. Ja neljänneksi: ne saavat meidät etsimään ja luomaan strategioita tavoitteen saavuttamiseksi.
Onni ei tule vain tavoitteen saavuttamisesta, Pihlaja huomauttaa, vaan omien kykyjen, taitojen ja potentiaalin toteuttamisesta.
”Kun edistän jotakin väitöskirjaani liittyvää tehtävää edes vähän, koen mielihyvää, sillä asiat etenevät. Tällaisia mielihyvän piikkejä on elämässäni koko ajan.”
Kaiken a ja o on tavoitteen tietoinen asettaminen. Kun sen on tehnyt, tietää mihin on pyrkimässä ja on motivoitunut saavuttamaan sen.
Jos esimerkiksi rakas lukuharrastus on jäänyt arjen jalkoihin, voi konkreettisena tavoitteena olla se, että lukee kirjaa 15 minuutin ajan päivittäin.
”Aina se ei välttämättä onnistu, mutta kun on konkreettinen tavoite, tulee siihen varmemmin tartuttua. Näin lukeminen ei myöskään tunnu laiskottelulta vaan tavoitteelliselta toiminnalta.”
Vaikeinta on usein aloittaminen. Kun Pihlaja alkoi työstää väitöskirjaansa, ei hän tiennyt, mistä olisi lähtenyt liikkeelle. Kaikki tuntui epämääräiseltä.”On hankala aloittaa, kun en tarkalleen tiedä, mikä lopputulos on.”
”Usein aloittamisen vaikeus kumpuaakin siitä, että urakka tuntuu isolta ja vaikeasti hahmotettavalta. Etukäteen ei välttämättä tiedä, mitä on tekemässä. On hankala aloittaa, kun en tarkalleen tiedä, mikä lopputulos on.”
Työ alkoi tuntua mielekkäältä vasta, kun Pihlaja alkoi lukea artikkeleita, jotka auttoivat häntä askeleen eteenpäin väitöskirjan kanssa. Hän ymmärsi pala palata, mitä työn edistäminen vaatii.
Hyvin valittujen tavoitteiden tuleekin olla mahdollisimman tarkkoja ja konkreettisia. Tässä helpottaa suunnitelman tekeminen. Mitä konkreettisia asioita minun on tehtävä saavuttaakseni lopullisen tavoitteeni?Projektin edistäminen tällä viikolla on liian epämääräinen tavoite. Mitkä osat siitä haluat valmiiksi tämän viikon aikana? Kuinka monta tuntia käytät siihen päivässä?
Esimerkiksi projektin edistäminen tällä viikolla on vielä liian epämääräinen tavoite. Mitkä osat siitä haluat valmiiksi tämän viikon aikana? Kuinka monta tuntia käytät siihen päivässä?
”Kun suunnitelma ja aikataulu on kunnossa, aloittaminen helpottuu kummasti”, Pihlaja tietää.
Tavoite kannattaa jakaa väliaikatavoitteisiin, joiden saavuttaminen kannustaa jatkamaan. Työn tekeminen kannattaa myös tehdä madollisimman mukavaksi.
”Haen hyvät eväät, menen kirjastoon ja juon kahvia. Hyvää mielialaa kannattaa tavoitella, koska innostuneena ja motivoituneena jaksaa melkein mitä vain.”
Tavoitteen saavuttamiseen kannattaa myös suhtautua joustavasti: lopputulos ei välttämättä ole sitä, mitä alun perin ajatteli. Myös suunnitelmien ja aikataulujen muutoksiin on varauduttava.
”Se ei silti ole epäonnistuminen. Itse muutan suunnitelmiani jatkuvasti”, Pihlaja sanoo.
Aikaansaaminen voi muuttua myös suorittamiseksi.
Suorittamisella viitataan yleensä sellaiseen tekemiseen, jossa toteutamme meille ulkopuolelta annettuja tavoitteita, Pihlaja sanoo. Jos työtehtävä tai vaikkapa hiihtolenkki on jonkun toisen sanelema tehtävä, ei sen suorittaminen välttämättä tunnu kovin mielekkäältä.
”Koemme herkästi, että meiltä vaaditaan jotakin. Omat tavoitteet ja päämäärät voivat jäädä ulkopuolelta tulevien jalkoihin.”
Työelämässä joutuu kuitenkin usein tekemään asioita, jotka ovat muiden sanelemia.
Silloin Pihlajan mukaan kannattaa miettiä, miten tehtävä auttaa tai motivoi itseä: opettaako se kenties esiintymistaitoja tai vaikkapa puhelahjoja?
”Voi myös miettiä, edistääkö tavoite jotakin yhteiskunnallista hyvää, joka vastaa omia arvoja. Se motivoi työhön.”
Suorittaminen saattaa nostaa päätään myös silloin, kun on kiire.
”Jos kokee stressiä ajan puutteesta, ongelmanratkaisukyky heikentyy heti ja ihminen saattaa tehdä radikaaleja ratkaisuita, kuten irtisanoutua työstään tai ottaa avioeron”, Pihlaja sanoo.
Pihlaja puhuukin paljon omien tunteiden johtamisesta. Hätiköidyimmät ja kapeakatseisimmat päätökset jäävät todennäköisemmin tekemättä, jos pahimman kiireen keskellä pysähtyy ja hengittää hetken.”Kiire on ennen kaikkea tunne. Se on ajatus siitä, että tuhlaa aikaa johonkin turhalta tuntuvaan tehtävään.”
”Kiire on ennen kaikkea tunne. Se on ajatus siitä, että tuhlaa aikaa johonkin turhalta tuntuvaan tehtävään. Mutta jokainen on itse vapaa valitsemaan tunteensa ja tekemisensä. Ajanhallinta onkin tekemisen hallintaa.”
Aikaansa voi hallita juuri muuttamalla tavoitteet konkreettisiksi tehtäviksi.
Positiivinen tavoitteellisuus yhdistää menestyjiä, sanotaan. Aikaansaavat ihmiset keskittyvät itselleen mielekkäisiin tehtäviin: oman unelman, vision tai taidon saavuttamiseen.
Heidän ei tarvitse suoriutua tehtävistään täydellisesti, vaan niitä voi päivittää matkan varrella.
”Menestyjillä ei välttämättä ollut etukäteen tiedossa, miten he tarkalleen ottaen pääsevät päämääräänsä, mutta he ovat seuranneet visiotaan, asettaneet tavoitteen ja löytäneet tiensä tavoitteeseen matkan varrella. Heitä motivoi mahdollisuus vaikuttaa teoillaan maailmaan”, Pihlaja kuvailee kirjassaan.
Aikaansaavuus saattaa aiheuttaa muissa ihailua, mutta myös kateutta.
Pihlajaa on sanottu urakeskeiseksi. Se naurattaa häntä.
”Olen vain tehnyt asioita, joista olen nauttinut. Olen saanut asioita aikaan, kun minulla on ollut sisäinen motivaatio edistää niitä.”
”Kaikilla on mahdollisuus samaan. Jokainen voi asettaa itselleen tavoitteita ja saavuttaa niitä.”
- Mieli Seuraa
- Työelämä Seuraa
- Onnistuminen Seuraa
- Pauliina Jokinen Seuraa
- Sanoma Pro Seuraa
Kommentit
Kommenttisi on moderoitavana. Viestejä julkaistaan sitä mukaa, kun toimitus ehtii niitä tarkistaa. Viestejä tarkistetaan arkisin kello 7–24 ja viikonloppuisin kello 8–24