Elämä
Parisuhde kärsii, jos tunnetyö jää toisen harteille tai se on unohdettu kokonaan
Se, että noihin kysymyksiin – kaikkine jatkokysymyksineen – saa vastauksia, edellyttää niin kutsuttua tunnetyötä.
Tunnetyö laajempana käsitteenä on kiinnostanut tutkijoita jo pitkään ja hyvästä syystä. Kaikilla elämän osa-alueilla tehdään töitä niin omien kuin muiden tunteiden tunnistamisen, huomioimisen ja säätelyn kanssa. Näin on tietenkin myös työelämässä, minkä takia tunnetyöstä on alun perin kiinnostuttu.
Yksi esimerkki tavanomaisesta tunnetyöstä on Suomessa metatyöksikin kutsuttu äitien mikromanageeraus perheen pyörittämiseen ja hyvinvointiin liittyvissä kysymyksissä.
On tärkeää tajuta, ettei kysymys ole kotitöistä tai muista velvoitteista itsessään. Energiaa vie esimerkiksi se, että joutuu pyytämään erikseen kumppania tekemään jotain sen sijaan, että tämä proaktiivisesti hoitaisi homman.
Niinikään ympäristö voi osallistua vahvastikin nakittamiseen. Tämä tapahtuu vaikkapa siten, että ihminen sisäistää jonkun oletuksen siitä, että on päävastuussa kaiken hoitamisesta, tavallisesti vielä jollain hyvin spesifillä tavalla.
Tunnetyötä tehdään luonnollisesti myös romanttisissa suhteissa. Sitä on muun muassa suhteen hoitaminen sen vuoksi, että se toimisi ja että suhteessa olevilla ihmisillä olisi joku pointti olla yhdessä. Jokainen saa toki määritellä itse, mitä käsittää suhteen hoitamisella. Monille se on sukupuolesta riippumatta jotain sen tyyppistä, että jutellaan välillä vähän syvällisemmin, ollaan tavalla tai toisella lähekkäin, tehdään mukavia juttuja yhdessä, otetaan kaikkien tarpeet ja toiveet huomioon ja niin edes päin.
Vastaanottotyössäni parien kanssa käy usein ilmi, että suhteen hyvinvoinnin eteen tehtävää tunnetyötä on jäänyt kaikilta osapuolilta rästiin tai että tunnetyöstä pääasiassa vastannut on jo burnoutin partaalla.
Tunnetyö ei ole ongelma itsessään, vaan se, ettei sen olemassaoloa juurikaan tiedosteta eikä sitä arvosteta. Tällöin siitä on ymmärrettävästi vaikea keskustella puhumattakaan siitä, että pohtisi yhdessä kumppaninsa kanssa, miten tilannetta voisi parantaa.
Ensimmäinen askel on luonnollisesti tunnetyön tekeminen näkyväksi. Usein ilmiön tajuaminen ja siitä puhuminen riittävät, ellei tilanne tunnu jo siltä, että tarvitaan Exceliä. Näkyväksi tekeminen avaa yleensä myös tunnetyön tärkeyttä. Se taas helpottaa sen miettimistä, miten kaikki voisivat tehdä sitä tarkoituksenmukaisesti ja tasapuolisesti.
HS Digi -tilauksella pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita
Kommentit
Kommenttisi on moderoitavana. Viestejä julkaistaan sitä mukaa, kun toimitus ehtii niitä tarkistaa. Viestejä tarkistetaan arkisin kello 7–24 ja viikonloppuisin kello 8–24