Elämä
Minulle myytiin lastenlippu ja miesystävälleni eläkeläislippu – Onko parisuhteessa rajaa ikäerolle?
Voi olla, että ikätoverin kanssa on samankaltainen sukupolvikokemus. On paljon yhteisiä jaettavia muistoja. Meneillään on sama elämänvaihe. Mutta näin keski-iässä muutama vuosi sinne tänne ei paljon merkitse.
Ensimmäisessä avioliitossani ikäeroa oli kuusi vuotta. Nyt se ei olisi mitään, mutta kyllä se silloin tuntui, kun olin itse 19-vuotias ensimmäisen vuoden opiskelija ja toinen jo keskusteli sujuvasti tieteen kielellä.
Nuorempana minulle oli muutenkin tärkeää saada katsoa kumppaniani ylöspäin. Siinä on hyvät ja huonot puolensa.
Seuraava kumppanini oli minua kolmekymmentä vuotta vanhempi. Sellaisella ikäerolla on mahdotonta saada aivan tasa-arvoista liittoa. Varallisuuseromme oli musertava ja asemamme yhteiskunnassa aivan toinen.
Silloin sitä oli myös harvinaisen tietoinen toisten ihmisten katseesta. Oli iso askel alkaa kulkea käsi kädessä kaupungilla ja osoittaa julkisessa tilassa hellyyttä, kun tiesi miten jotkut paheksuvat nuorta naista pitävää vanhaa miestä ja tekevät nuoren naisen motiiveista ilkeitä tulkintoja.
Julkiset suudelmat saivat ihmiset hätkähtämään, kun ensin meitä oli katsottu kuin isää ja tytärtä tai pomoa ja hänen sihteeriään. Kerran Saksassa rautatieasemalla minulle myytiin lastenlippu ja miesystävälleni eläkeläislippu. Punastuimme molemmat.
Seuraavassa suhteessani meillä oli ikäeroa enää kaksitoista vuotta. Tuo ikäero ei tuntunut miltään, eivätkä muiden ihmisten katseet kääntyneet kieroon. En tiedä, missä kohtaa menee raja siinä, mitä pidetään ”liian suurena ikäerona”.
Itse pyrin olemaan olematta mitään mieltä toisten ihmisten parisuhteista. Vaikka joskus vähän tykönään nikottelee, rakkausasiat ovat kuitenkin paitsi mystisiä, myös vahvasti yksityisiä.
Seurustelevaa paria ei voi onnistuneesti kieltää seurustelemasta ja ihmiset päätyvät epätasa-arvoisiin ja kummallisiin parisuhteisiin muistakin syistä kuin ikäeron vuoksi.
Toivon, että osaan itse vanhempana olla yhtä tyyni kuin omat vanhempani ovat olleet: he ovat aina pitäneet päänsä kiinni parisuhdeasioistani, sillä heidän mielipidettään ei siinä asiassa kaivata.
Olen myös kehittänyt samaa puuttumattomuuden periaatetta suhteessa ystävieni parisuhteisiin. Pyrin olemaan kommentoimatta asioita, joista ei suoraan mielipidettäni kysytä. Toisten ihmisten rakkauselämän paheksuminen on ehdoton no go -zone.
Kolumnisti on tamperelainen vapaa kirjoittaja ja vihreä feministi.
- Parisuhde Seuraa
- Ihmissuhteet Seuraa
- Kolumnit Seuraa
- Rosa Meriläinen Seuraa
Kommentit
Kommenttisi on moderoitavana. Viestejä julkaistaan sitä mukaa, kun toimitus ehtii niitä tarkistaa. Viestejä tarkistetaan arkisin kello 7–24 ja viikonloppuisin kello 8–24