Elämä

”Koen elämäni menneen hukkaan” – Lasten saamista katuvat naiset piilottavat ajatuksensa jopa puolisoiltaan

Tuore suomalaistutkimus selvitti, miltä katuvista äideistä tuntuu. Nyt tutkijat tekevät aiheesta jatkotutkimusta HS:n avulla. Kaduttaako vanhemmuus sinua? Vastaa jutun lopusta löytyvään kyselyyn.

”Olisinpa tiennyt, että silti koen elämäni menneen hukkaan.”

”Sanon vaan, että en lähtisi tähän uudestaan.”

Näin äitiyttä kuvailevat suomalaiset naiset, jotka katuvat äidiksi tuloaan. Entinen elämä ennen lapsia oli miellyttävämpää ja oma identiteetti oli kokonaisempi. Mutta palata ei voi, vaikka äitiys osoittautuisikin vieraaksi ja pakotetuksi rooliksi.

Jyäskylän yliopiston tutkijatohtori Armi Mustosmäki ja projektitutkija Tiina Sihto ovat tutkineet tuoreessa tutkimuksessaan naisia, jotka katuvat äitiyttään. Vertaisarvioitu tutkimus julkaistaan kesällä Sosiologia-julkaisussa.

Vanhemmuuden raskaudesta on viime aikoina puhuttu paljon. On puhuttu myös siitä, saako vanhemmuudesta antaa erityisen negatiivista kuvaa – onhan syntyvyys ollut pitkään laskussa ja moni kaipaa perhe-elämää, vaikka se ei syystä tai toisesta olisi mahdollista.

Vanhemmuuteen liittyykin paljon erilaisia tunteita ja niistä uskalletaan puhua entistä avoimemmin: Väsymys ja riittämättömyyden tunteet kuuluvat usein pikkulapsiarkeen. Mutta entäpä tunteet, joista ei uskalleta edes puhua, vaikka lapsia olisikin siunaantunut?

Tutkimuksessa kävi ilmi naisten katumuksen olevan hyvin piilotettua ja salattua. Sitä ei välttämättä kerrottu edes omalle puolisolle, saati ystäville tai omille lapsille. Katumus pidettiin omana tietona – samoin kuin sen aiheuttama syyllisyys ja tunteiden peittämisestä aiheutuva uupumus.

Mustosmäki ja Sihto paneutuivat arkaan aiheeseen Vauva.fi-sivustolla käydyn keskustelun avulla. Sivustolla käytiin tiivistä keskustelua aiheesta alkuvuodesta 2017. Jo keskustelun otsikko ohjasi keskustelijoita aiheen pariin: ”Sinä, joka olet katunut lasten saamista: helpottiko tunne lasten kasvaessa?”

Keskusteluun tuli satoja kommentteja.

”Keskustelusta välittyi keskustelijoiden aito halu jakaa kokemuksiaan, tulla nähdyiksi ja kuulluiksi”, Sihto sanoo.

Keskustelupalstoja on käytetty aiemminkin tutkimuksissa lähdeaineistona, sillä keskusteluissa aroistakin kokemuksista kerrotaan usein avoimesti ja anonyymisti. Tutkijoiden mukaan keskustelupalstan käyttö lähdeaineistona mahdollistaa ilmiön sellaisena kuin se yhteiskunnassa sillä hetkellä ilmenee.

”Keskustelupalsta-aineisto mahdollistaa nopean pääsyn monimuotoisen aineiston äärelle – anonymiteetin suojista ihmiset kuvaavat kokemuksiaan aika kaunistelematta, mikä on ehdoton anonyymin keskustelupalsta-aineiston vahvuus”, Sihto sanoo.

Mustomäki ja Sihto yllättyivät, kuinka vähän tutkittua tietoa aiheesta löytyi sekä kansainvälisesti että kotimaassa.

”Vaikutti siltä, että kyse on tabusta ja monen on vaikea käsittää, että on olemassa sellainen tunne tai kokemus, että äitiyttä kadutaan. On olemassa äitejä, jotka eivät haluaisi olla äitejä”, Sihto kuvailee.

 

”Vallitseva kulttuurinen normi on yhä se, että lapsien hankkimatta jättämistä saattaa katua, mutta ei sitä, että lapsia on hankkinut”, projektitukija Tiina Sihto.

Vaikka äitiyteen saa nykyään liittää negatiiviseksi koettuja tunteita, liittyvät ne julkisessa keskustelussa usein uupumukseen tai pikkulapsiarjen raskauteen. Tutkijoiden mukaan nämä koetaan kuitenkin väliaikaisiksi ja hetkellisiksi tunteiksi, jotka väistyvät ajan mittaa.

Rankankin väsymyksen tai uupumuksen pystyy selättämään lepäämällä, ammattiavulla tai lääkkeillä. Vaikealta tuntuvat tunteet ovat hoidettavissa, ja äitiys on kaikesta huolimatta palkitsevaa ja tavoittelemisen arvoista.

Katumukseen liittyvät tunteet sen sijaan olivat hyvin piilotettuja.

”On yhä hyväksytympää puhua lapsiperhearjen kuluttavuudesta sekä äitiyteen liittyvistä negatiivisista tunteista, kuten siitä, että äitiys ei ole aina ihanaa tai palkitsevaa, kuin siitä, että katuu lapsien hankkimista. Negatiivisten tunteiden käsittelylle on rajansa julkisessa keskustelussa”, Sihto kuvailee.

Rajat tulivat esille keskustelupalstalla: Katumuksen tunteista kertoneet äidit saivat osakseen rajujakin reaktioita kanssakeskustelijoita.

”Äitejä saatettiin sanoa psyykkisesti sairaiksi ja heidän lapsensa olisi pitänyt keskustelijoiden mukaan ottaa huostaan. Ei siis ihme, ettei moni kerro katumuksen tunteista omilla kasvoillaan ja nimellään”, Mustosmäki sanoo.


Tutkijat yllättyivät myös saamistaan tuloksista. Moni keskustelijoista kertoi, ettei katumuksen tunne erityisesti helpottanut ajan myötä vaikka lapset kasvoivat, vaan se oli pysyvä osa elämää.

Sihdon ja Mustosmäen mukaan lapsen hankintaan liittyvä katumus oli pysyvä tunne, jota ei voinut muuttaa tai parantaa terapian avulla. Äitiyden ei koettu kuuluvan omaan identiteettiin, vaan se on peruuttamaton valinta ja rooli, joka ei tuntunut omalta. Naiset eivät identifioineet itseään äideiksi, vaikka käyttäytyivätkin ”hyvän äidin roolin mukaisesti”.

Tutkijat hahmottivatkin keskustelijoiden puhetavoista neljä erilaista äitityyppiä: hyvän äidin, riittävän hyvän äidin, huonon äidin ja ”ei-äidin”.

Hyvä äiti oli keskustelijoiden mukaan intensiivinen: hän leikkii lapsen kanssa, tekee erilaisia asioita yhdessä ja on ennen kaikkea aktiivisesti läsnä.

”Keskustelussa kuvattiin paljon sitä, minkälaista tekemistä ja työtä äitiys vaatii. Toimintaa kuvattiin hyvin konkreettisesti. Katumuksesta kertoneet äidit eivät kuitenkaan kokeneet tällaista intensiivistä äitiyttä omakseen ja palkitsevaksi, vaan pakkotahtiseksi ja uuvuttavaksi”, Mustosmäki kuvailee.

Keskustelussa katumus nousi äitiyteen ja lapsiperhe-elämään liitettyjen odotusten ja todellisuuden välisestä ristiriidasta: äitiys ei teekään onnelliseksi tai ole emotionaalisesti tyydyttävää, vaan se vaatii paljon uhrauksia ja luopumista ”omasta elämästä” sekä aiemmin tärkeiltä tuntuneista asioista, jotka ovat olleet osa identiteettiä.

Katuvat äidit kaipasivatkin ennen kaikkea elämää ennen lapsia: omaa aikaa ja tilaa, hiljaisuutta ja mahdollisuutta spontaaniin elämään.

”Olen jälkikäteen ymmärtänyt, että olen henkilö, joka tarvitsee ison oman reviirin, paljon omaa aikaa, hiljaisuutta, omia ajatuksia ja lepoa. Lapsiperheessä ei ole mitään noista koskaan riittävästi, ei ainakaan pienten lasten kanssa.”

Intensiivistä äitiyttä on tutkittu vuosikymmenten aikana paljon. Tutkijoiden mukaan intensiivisestä äitiydestä on tullut erityisesti 2010-luvulla voimakas ja näkyvä kulttuurinen ihanne. Intensiivisessä äitiydessä äiti nähdään lapsen ensisijaisena kasvattajana, jonka tekemillä valinnoilla on keskeinen vaikutus lapsen kehitykseen ja hyvinvointiin.

Vaatimukset kumpuavat Mustosmäen ja Sihdon mukaan kulttuurista ja yhteiskunnasta. Ihanteeksi nähdään lapsilleen omistautuva äiti, joka on läsnä ja järjestää mielekästä yhteistä tekemistä: leipoo, laittaa kotia ja lähtee yhdessä luistelemaan.

”Kuvauksissa korostui jatkuva läsnäolon vaatimus, joka oli monelle tappavan uuvuttavaa”, Mustosmäki sanoo.

Myös Väestöliitto on kerännyt aineistoa äitiyden kielletyistä tunteista. Äidin ja lapsen etäiseksi jääneestä suhteesta löytyi erityisesti kaksi syytä: korkeat odotukset vanhemmuudesta ja perheen vaikeudet. Erityisesti korkeat odotukset näkyivät myös Mustosmäen ja Sihdon aineistossa.

Keskustelussa nousi esiin luonnehdintoja, kuten ”hiekkalaatikkoäiti” tai ”hengiltä rakastava ja uhrautuva ällöpussausäiti”. Luonnehdinnat kuvasivat sitä, kuinka äitiys nähtiin vaatimukseksi jatkuvasta fyysisestä, henkisestä ja emotionaalisesta läsnäolosta.

”Kokemuksista piirtyi kuva, etteivät naiset koe heillä olevan valinnanvaraa suhteessa näihin ihanteisiin, vaan ollakseen hyvä äiti niitä täytyy noudattaa. Muuten vaarana on, että lapsi menee pilalle tai saa huonon lapsuuden”, Mustosmäki kuvailee.


Vaikka intensiivisen äitiyden vaatimusten on huomattu vaikuttavan kielteisesti äitien omaan hyvinvointiin, pidetään ihanteesta silti kiinni, sillä pelko huonoksi äidiksi leimaamisesta on vahva, Mustosmäki ja Sihto kuvailevat.

”Intensiivistä äitiyttä toteuttamalla lapsen ajatellaan saavan parhaat mahdolliset lähtökohdat elämään. Yksilökeskeisessä yhteiskunnassa vanhemman tehtäväksi nähdään antaa lapselle resursseja tulevaisuutta varten”, Mustosmäki sanoo.

Epävarmassa maailmassa vanhemmuuden keskeiseksi vaatimukseksi on noussut lapsen suojeleminen mahdollisilta riskeiltä. Silloin myös vanhemman oma käytös voi nousta riskitekijäksi: Jos esimerkiksi kiintymyssuhde muodostuukin ”väärin”, voi se mahdollisesti vaikuttaa pitkälle lapsen tulevaisuuteen aina aikuisuuteen saakka.

”Puutteet vanhemmuudessa liitetään usein ongelmiin lapsen kehityksessä, koulumenestyksessä, mielenterveydessä tai vaikkapa tulevaisuuden ihmissuhteissa. Jos uutisissa kerrotaan esimerkiksi väkivallanteosta, etsitään syitä helposti perhesuhteista ja lapsuudesta”, Sihto kuvailee.

Tämän takia katumuksen tunne peitetään, tutkijat sanovat. Jo katumuksesta kertominen saattaisi aiheuttaa lapselle traumoja, jolloin toive lapsen tasapainoisesta tulevaisuudesta saattaisi horjua.

Näin ollen äidit kokivat helpommaksi vaihtoehdoksi toteuttaa ”hyvän äidin ihanteita”, leikkiä, laskea ja leipoa, vaikka rooli ei tuntuisikaan omalta.

”Kun kaikki arkipäiväsetkin valinnat vaikuttavat lapsen tulevaisuuteen, tulee vanhemmuudesta raskasta”, Mustosmäki sanoo.

Intensiivinen äitiys onkin tunnusomaisesti lapsikeskeistä, emotionaalisesti vaativaa sekä taloudellisesti kallista, tutkijat kuvailevat.

”Lapsen ensisijaiseksi asettaminen on niin vahva moraalinen pakko, että äitien on vaikea tunnustaa ja neuvotella itsenäisyyden, oman tilan ja äitiydestä erillisen identiteetin tarvetta”, Sihto sanoo.

Lisäksi intensiivinen äitiys on hyvin asiantuntijavetoista, jolloin kasvatusvinkkejä ja ohjeita saadaan alan asiantuntijoilta ja tutkimuksista.

”Intensiivisen äitiyden on aiemmissa tutkimuksissa huomattu sitovan erityisesti keskiluokkaisia äitejä. He sisäistävät asiantuntijavetoisen tiedon usein ensimmäisenä ja toteuttavat ohjeita käytännössä”, Mustosmäki ja Sihto kertovat.

Miksi intensiivistä äitiyttä ja vanhemmuutta korostavat ihanteet sitten ovat vahvistuneet 2010-luvulla? Tutkijat uskovat yhden syyn löytyvän juuri helpottuneesta tiedonhankinnasta.

”Meillä kaikilla on älylaitteet taskussa ja suora pääsy valtavaan määrään asiantuntijatietoa, jonka kautta voi peilata hyvää vanhemmuutta. Äidit tekevät vertailua esimerkiksi blogien kautta ja sosiaalisessa mediassa”, Sihto sanoo.

Tämän takia myös äitiyttään katuvat naiset sitoutuivat noudattamaan hyvän äitiyden vaatimuksia, vaikka he tiedostivat sen olevan itselleen sopimaton rooli.

”Koska hyvää äitiyttä oli mahdoton saavuttaa, saattoi kompromissina olla ”riittävän hyvä äiti”, Mustosmäki sanoo.

Silti myös riittävän äidin kategoriaan kuulumiseen vaaditaan huomattavan monipuolisten aktiviteettien järjestämistä. Riittäväkin äitiys piti sisällään kodin ylläpitoa, kiintymyssuhteen rakentaminen ja lapsen ensisijaiseksi asettaminen.

Aineistosta nousi esille myös ”ei-äitien” ryhmä. Nämä keskustelijat kuvailivat, minkälaisia äitejä he eivät ainakaan ole. Katuvat äidit kuuluivat tähän kategoriaan, eivätkä he kokeneet olevansa intensiivisiä, ”hyviä” äitejä.

Äitiyden katumiseen liittyi paljon tunteiden kontrollointia ja emotionaalista työtä. Katumuksen tuntemisestakin saatettiin tuntea syyllisyyttä, joka aiheutti lisää kielteisiä tunteita, jotka oli peitettävä.

Katumus ei välttämättä kuitenkaan ilmennyt ulospäin millään tavalla. Siitä ei puhuttu kenellekään, ei edes puolisolle, ystäville tai neuvolan henkilökunnalle, tutkijat sanovat.

”Tunnetta peitettiin ennen kaikkea lapsilta. Monilla naisilla katumus olikin vahva, sisältä jäytävä tunne”, Sihto kuvailee.

Katumuksen tunteeseen liittyy vahvasti syyllisyys ja häpeä siitä, että olisi jollakin tavalla ”mokannut”. Tätä tunnetta saatetaankin kompensoida toteuttamalla mahdollisimman hyvin hyvää äitiyttä ja olemalla läsnä, tutkijat kuvailevat.

”Aineiston perusteella katuvien äitien lapset eivät missään nimessä olleet kaltoin kohdeltuja tai heitteille jätettyjä, sillä katumusta ei välttämättä huomannut ulospäin millään tavalla. Äidit peittivät tunteensa niin hyvin”, Mustosmäki sanoo

”Vaikka tein väärän valinnan hankkiessani lapset, nyt ei auta itkut markkinoilla, vaan on yritettävä olla riittävän hyvä äiti. Ja korostan edelleen, etten todellakaan ole mikään suorittaja tai aina hyväntuulinen tai tee mitenkään erityisen paljon juttuja lasten kanssa. Jonkin verran niitä juttuja on mielestäni vain tehtävä, sillä en halua lasten kärsivän valinnoistani.“

Katumus eroaa muista negatiivisista tunteista siinä, että sen nähdään kumpuavan henkilökohtaisesta ratkaisusta, jonka mukana tulee henkilökohtainen vastuu.

”Nykykeskustelun valossa vanhemmuus on ennen kaikkea aktiivinen valinta, jota ei voi enää katua sen jälkeen, kun lapsi on päätetty tuoda maailmaan”, tutkijat sanovat.

”Valinta tehdään siinä vaiheessa, kun valitaan halutaanko lapsia vai ei”, Sihto sanoo.

Kun valinta lasten hankkimisesta on tehty, on samalla tehnyt valinnan asettaa heidät ensisijaiseksi elämässä. Ja lapsia voidaan hankkia vasta siinä vaiheessa, kun on valmis ja riittävän kypsä asettamaan lapsen ensisijaiseksi”, Mustosmäki sanoo.

Lapsiperhe-elämän sisällä valintoja ei enää voi tehdä, vaikka ratkaisu ei tuntuisikaan omalta ja mieleiseltä.

Katua ei voi. Vai voiko?

Nyt tehty tutkimus ei kerro, kuinka suuresta ilmiöstä on kyse. Se antaa kuitenkin viitteitä ilmiön olemassaolosta.

Koska aihetta on kartoitettu Suomessa vasta hyvin vähän, jätti se tutkijoille paljon kysymyksiä. Miten katumuksen tunteen kanssa voi oppia elämään?

Sihto ja Mustosmäki tekevätkin nyt jatkotutkimusta aiheesta yhdessä Helsingin Sanomien avulla. Vaikeaan ja vaiettuun aiheeseen on aiemmin voinut olla vaikea saada tukea ja ymmärrystä – siksi myös siitä kirjoittaminen ja sen tutkiminen tuntuvat tärkeiltä.

Etsimmekin nyt vastaajia, jotka kertoisivat omista tunteistaan ja kokemuksistaan, joita he ovat kokeneet vanhemmuuden aikana. Onko vanhemmaksi tulo kaduttanut? Mikä siinä kaduttaa?

Näihin ja moniin muihin kysymyksiin halukkaat voivat vastata artikkelin lopussa olevan kyselyn avulla. Tiedot tulevat tutkijoiden ja toimituksen käyttöön. Kysely on täysin luottamuksellinen.

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Kansan suosikki pääministeriksi on Pekka Haavisto, Antti Rinteen suosio on heikompi kuin hänen puolueensa

    2. 2

      Uutuusdokumentti sai ihmiset kaduille Ruotsissa: 47-vuotiaana traagisesti kuolleen Josefin Nilssonin kohtalo kuohuttaa

    3. 3

      Annalla on unelmiensa parisuhde, jonka ainut ongelma on, että mies on varattu – ”Ei se tietysti kivalta tunnu, mutta koen, että mies on vastuussa omista teoistaan”

      Tilaajille
    4. 4

      Tutkimus: Ihminen keksi jumalat vahtimaan moraalia, kun yhteiskunnat kasvoivat suuriksi

      Tilaajille
    5. 5

      Suomen suosituin seksin­myynti­sivusto Sihteeri­opisto meni yllättäen kiinni netissä

    6. 6

      Yksi tapa tekee perhe-elämästä mukavampaa kaikille, ja se auttaa lapsia pärjäämään myös aikuisena

    7. 7

      Edes vauvamaha ei estä brittimediaa ilkeilemästä Meghan Marklelle – Entinen Hollywood-tähti joutuu käymään läpi saman prässin kuin prinsessa Diana ja moni muu

      Tilaajille
    8. 8

      EU hyväksyi uudet digi­tekijän­oikeudet: ”Haluaisin lyödä Googlea ja Facebookia”

    9. 9

      Ensi lukuvuonna jokainen eka­luokkalainen aloittaa vieraan kielen opinnot – ”Ei kannata arastella valita muuta kuin englantia”

    10. 10

      Kumpulaan tarvitaan päiväkoti, mutta osa asukkaista vastustaa sitä

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Kevin Spaceyn lukiolaistyttöä riisuva perheenisä kaatoi monen kupin, mutta oikeasti hittielokuva American Beautysta piti tulla paljon pahempi

      Tilaajille
    2. 2

      ”Orpo yritti purkaa tätä hoivapommia, mutta ei siinä oikein onnistunut” – Petteri Orpo väisteli kysymystä sitovasta hoitajamitoituksesta Ylen vaalitentissä

    3. 3

      EU hyväksyi uudet digi­tekijän­oikeudet: ”Haluaisin lyödä Googlea ja Facebookia”

    4. 4

      Katariina Souri on yksi näiden vaalien kuumimpia julkkisnimiä, vaikka puolueelle tuli yllätyksenä hänen tiedenäkemyksensä – lääkekritiikki ja ketodieetti

    5. 5

      ”Epäilyttävien miesten” nähtiin piilottelevan jäte­säkkejä metsään Sipoossa – Poliisi sai kiinni kansainvälisen rikollisryhmän

    6. 6

      Suomen suosituin seksin­myynti­sivusto Sihteeri­opisto meni yllättäen kiinni netissä

    7. 7

      Noroviruskausi on nyt huipussaan eikä tautiin ole lääkettä: ”Se, että juo pelkkää vettä, on väärin”, kertoo asiantuntija

    8. 8

      Pettynyt Kalle Korhonen, 3, oli jo pillahtamassa itkuun, kun lähikaupan myyjät riensivät apuun

    9. 9

      Antti Rinne takelteli eilen, aiheutti hämmennystä Ylen vaalitentissä silmälaseillaan ja väitti Sdp:tä nuorison suosikkipuolueeksi – tässä parhaat palat giffeinä

    10. 10

      Uutuusdokumentti sai ihmiset kaduille Ruotsissa: 47-vuotiaana traagisesti kuolleen Josefin Nilssonin kohtalo kuohuttaa

    11. Näytä lisää
    1. 1

      HS:n erikoisartikkeli vie Kiinan uiguuri­alueelle, missä historian käsittämättömin kontrolli­koneisto aivo­pesee ihmisiä ja ahdistelee toimittajaa joka askeleella

      Tilaajille
    2. 2

      Keskellä suomalaista metsää on pieni mökki, josta aukeaa näkymä ihmis­kunnan kohtaloon – Tässä on hiili­nielu, mutta onko siitä planeetan pelastajaksi?

      Tilaajille
    3. 3

      Junes Lokka on kutsunut itseään ”läpällä” rasistiksi, mutta saiko Johanna Vehkoo tehdä niin vakavissaan? Tätä pohdittiin tänään oikeudessa

    4. 4

      Trumpin entinen YK-lähettiläs sohaisi mehiläis­pesään arvostellessaan Suomen terveyden­huoltoa: ”Tiedätkö edes missä Suomi on?”

    5. 5

      ”Orpo yritti purkaa tätä hoivapommia, mutta ei siinä oikein onnistunut” – Petteri Orpo väisteli kysymystä sitovasta hoitajamitoituksesta Ylen vaalitentissä

    6. 6

      Jään uumenista nousee vihainen jätti – Siperian ikiroudassa ratkaistaan planeettamme kohtalo, ja nyt poromies Nikolai Tasmanovin rautakanki uppoaa liian syvälle

      Tilaajille
    7. 7

      Matkustajia nostettiin vinssillä korkeuksiin rajussa tuulessa – uusi video näyttää, miten merihätään joutuneen laivan pelastus­operaatio eteni Norjassa

    8. 8

      Helsinki vai Tšernobyl? Testaa, kuinka hyvin erotat Suomen pää­kaupungin ydin­tuhoalueesta

    9. 9

      Neljä vuotta KonMari-villityksen jälkeen: ”Överiksi meni”, sanoo yksi – mutta osalla elämä muuttui pysyvästi paremmaksi

      Tilaajille
    10. 10

      ”Vaikuttaa naurettavalta, että Suomi olisi maailman onnellisin maa” – Amerikkalais­media selvitti, miksi voitamme vertailut, ja totesi, että käytämme väärää sanaa

    11. Näytä lisää