Elämä

Moni miettii tulevia opintoja pääsykoepänttäyksen lomassa, näin tubettaja Tomas Grekov ja kaksi muuta opiskelivat

Tubettaja Tomas Grekov, Greenpeacen Sini Harkki ja kirjailija Miki Liukkonen kertovat, millainen opintopolku heillä on ollut.

Alussa jännitti eniten se, saisiko uudessa paikassa kavereita

Tomas Grekov, tubettaja

Opinnot: Kolmannen vuoden opiskelija Aalto yliopiston kauppakorkeakoulussa

”Alun perin ajattelin hakea oikeustieteelliseen, mutta oltuani työharjoittelussa käräjäoikeudessa totesin, että se ei olisi minun juttuni.

Siskoni opiskelee kauppatieteitä, ja hän puhui siitä paljon hyvää. Päätin siis hakea sinne.

Ensimmäisellä yrityksellä olisin päässyt kotikaupunkini Jyväskylän yliopistoon. Se on mukava kaupunki, mutta kun on asunut 20 vuotta samassa paikassa, haluaa vaihtaa maisemaa.

Pidin välivuoden ja olin rakennustyömaalla töissä. Seuraavalla kerralla hain valmennuskurssin kautta, ja pääsin Helsinkiin Aalto-yliopiston kauppakorkeakouluun.

Aloin heti etsiä kämppää Helsingistä. Selvisi, että se ei olisi kovin helppoa.

Alkoi olla jo vähän stressi. En ollut saanut asuntoa, ja oli jo elokuu. Orientaatioviikko alkaisi elokuun viimeisellä viikolla. Aloin katsella kämppiä yksityisiltä vuokranantajilta, mutta niissä oli triplahinta.

Kaksi viikkoa ennen orientaatioviikon alkua sain ilmoituksen, että asunto järjestyisi solusta Otaniemestä. Pakkasimme äidin kanssa vähät kamat mukaan – tietokone, kitara ja vaatteet – ja lähdimme ajamaan asunnolle.

Solussa minulla oli 13 neliön huone ja yhteinen tila, jonka ­jaoin bangladeshilaisen kaverin kanssa. Tulimme ihan hyvin ­toimeen, mutta muutamat asiat olivat vähän hankalia.

Tykkään esimerkiksi siitä, että kämpässä on siistiä. On ikävää tehdä ruokaa, jos siinä on toisen tyypin tiskit, jotka pitää ensin tiskata.

Lisäksi, kun teen noita videoita, on hyvä, jos on mahdollisimman rauhallista.

Opintojen alussa eniten stressasi sosiaalinen puoli: saisinko kavereita ja miten sopeutuisin uuteen ympäristöön.

Onneksi opintojen alussa on paljon kaikkea yhdessä tekemistä, ja tutustuin ihmisiin. Meillä on myös sählykerhoja ja koripallokerhoja ja vastaavia.

Osa yhteisistä tapahtumista on sellaisia, joissa kierretään baareja. En käytä alkoholia, mutta ei se ole ollut este ihmisiin tutustumisessa. En vain sitten mene ryyppäyskisoihin.

Olen asettunut hyvin. Ainoa, mitä kaipaan Jyväskylästä, ovat pitkäaikaiset, veljelliset ystävyyssuhteet. Ajan myötä niitä varmasti syntyy Helsingissäkin.

En ole saanut rahallista avustusta vanhemmiltani – vaikka varmaankin saisin, jos pyytäisin – mutta en ole kokenut, että arki olisi mitenkään erityisen köyhää.

Opintotuki ja opintolaina antavat hyvän perustulon. Jos olen halunnut syödä avokadoa, olen syönyt avokadoa. Ruoasta tinkimisen sijaan olen tinkinyt harrastamisesta ja etenkin solu­aikoina asumisesta.

Mutta onko opiskelijana pakko saada pelata golfia ja asua hienossa asunnossa?

Rahallisesti minua on auttanut vuonna 2015 harrastuksena aloittamani tubettaminen, joka on pikkuhiljaa alkanut tuottaa tuloja. 2018 perustin toimi­nimen, jonka kautta teen tubettajan töitä.

 

Ruoasta tinkimisen sijaan olen tinkinyt harrastamisesta ja etenkin solu­aikoina asumisesta.

Lähdinkin solusta vuoden päästä. Sain vuokrattua kohtuuhintaisen asunnon, ja tubettamisesta oli alkanut tulla sen verran rahaa, että pystyin maksamaan vuokraa.

Joskus koulu syö tubettamista ja päinvastoin, mutta ne tuovat myös toisilleen paljon. Olen tehnyt yhteistyötä yritysten kanssa, mikä on auttanut ymmärtämään opiskelemiani käytännössä asioita ja toisin päin.

Perheessäni on ollut työttömyyttä, ja se on ollut tosi ahdistavaa aikaa. Siksi mietin joskus, miten käy, jos en saakaan töitä.

En kuitenkaan ole huolissani, sillä tästä koulusta valmistuneet ovat päässeet tosi hyvin töihin. Jos on itse aktiivinen, kaikki menee varmasti hyvin.”

Kaksi eri koulua, kaksi eri kokemusta

Sini Harkki, Greenpeace Nordicin maajohtaja

Opinnot: Ympäristöekonomiaa Helsingin yliopistossa ja ympäristöpolitiikkaa Tampereen yliopistossa

”Heräsin ympäristöaktivismiin lukiossa SYK:ssa. Halusin tehdä kaikkeni vanhojen metsien suojelemiseksi, joten hain Helsingin yliopistoon opiskelemaan ympäristöekonomiaa.

Olin aika aktiivinen fuksi, ja kävin melkein kaikissa opintojen ulkopuolisissa riennoissa. Fuksivuosi oli kivaa. Bileitä oli paljon.

Muutin asumaan yhteisöön Oulunkylään. Alakerrassa asuivat talon omistajat, yläkerrassa me vuokralaiset. Yhteisössä oli paljon eri-ikäistä ja eri elämän­tilanteessa olevaa porukkaa. Vanhimmat olivat työssä käyviä viisikymppisiä.

En oikein ikinä kotiutunut sinne. Yhteisöasuminen ei tuntunut sopivan minulle, koska oman rauhan ja tilan tarve on joskus niin suuri.

Ainakin se oli halpaa: vuokra oli 250 markkaa kuukaudessa. Tein tiskarin hommia vuokratyöfirman kautta silloin tällöin, ja rahaa jäi jopa säästöön.

Talvisin huoneessani oli tosi kylmä. Joskus värjöttelin siellä 14 asteessa. Kävin kerran sanomassa omistajille asiasta. He laittoivat lämmityksen kovemmalle – yhdeksi yöksi. Sen jälkeen siellä oli taas kylmä.

Myöhemmin asuin toisessa yhteisössä Töölössä, jossa viihdyin hieman paremmin.

Tein opiskelujen ohella vapaaehtoistyötä Luonto-Liitossa. Syksyn lopussa sain Luonto-Liitosta töitä, ja opiskelut jäivät.

Tein muutaman vuoden töitä, mutta kun olin 25-vuotias, ajattelin, että jossain vaiheessa pitäisi varmaan valmistua.

Mietin, millaiset opinnot tukisivat työtä mahdollisimman hyvin. Ympäristöekonomiassa oli paljon matematiikka, joka vaati luennoilla istumista, joten mietin, että ympäristöpolitiikka voisi olla parempi vaihtoehto. Sivuaineena ajattelin opiskella julkisoikeutta, josta olisi myös tukea työssä.

Asiaa tutkittuani totesin, että tällainen yhdistelmä olisi parasta suorittaa Tampereella. Otin viikon lomaa ja luin pääsykoekirjan niin, että osasin sen ulkoa, ja pääsin sisään.

Minulla oli tarkka suunnitelma: asuisin vuoden Tampereella kämppiksen kanssa ja suorittaisin kaikki kurssit, joilla oli läsnäolopakko. Sitten muuttaisin takaisin Helsinkiin.

Ei se ihan niin lopulta mennyt.

Tampereella opiskelijaelämä oli ihan erilaista kuin Helsingissä.

Helsinkiin olin mennyt opiskelemaan ja myös viettämään sitä ’opiskeluelämää’. Tampereella aikomukseni oli vain suorittaa opinnot niin tehokkaasti kuin mahdollista. Koulupäivät kestivät sitten yleensä kellon ympäri kahdeksasta kahdeksaan.

Olin 26, eli vähän vanhempi kuin suurin osa tyypeistä. Ensimmäinen luento oli vähän kulttuurishokki, kun pojat heittelivät kuminpalasia luennolla. Mietin, olenko taas peruskoulussa.

 

Otin viikon lomaa ja luin pääsykoekirjan niin, että osasin sen ulkoa, ja pääsin sisään.

Tampereesta on jäänyt mieleen se, että aina oli pimeää. Kun lähdin kouluun, oli aamu ja pimeää, ja kun tulin kotiin, oli ilta ja pimeää.

Taloudellisesti oli tiukkaa, sillä vaikka asuin kämppiksen kanssa, asunto Hämeenpuistossa ei ollut halpa. Söin usein iltaisin näkkileipää, jonka päällä oli tomaattisosetta.

Se oli myös vähän yksinäistä aikaa, kun en tuntenut oikein ketään, enkä vaivautunut tutustumaankaan, kun halusin vain opiskella äkkiä.

Ihan pelkkää kärvistelyä se ei kuitenkaan ollut. Kävimme kämppiksen kanssa lenkillä Pyynikillä ja Rajaportin saunassa. Viikonloput olin Helsingissä.

Tampereella huomasin, että yliopisto-opinnot on suunniteltu niin, että niitä on melkein mahdotonta suorittaa kovin äkkiä. En päässyt tekemään jotain pakollisia kursseja, koska ne oli suunniteltu tehtäväksi vasta esimerkiksi neljäntenä vuonna, enkä mahtunut niille mukaan.

Vuoden jälkeen muutin takaisin Helsinkiin ja menin töihin Greenpeacelle. Otin mahdollisimman paljon kursseja, joita voisi tehdä Helsingistä käsin, esimerkiksi Suomen historiaa.

Jouduin silti käymään Tampereella joka viikko istumassa joillain kursseilla. Minulla oli esimerkiksi kurssi, jonka nimi oli neuvottelutaidon perusteet. Siellä istuminen tuntui hölmöltä, koska olin Greenpeacella juuri käynyt läpi haastavat, kolmen kuukauden mittaiset neuvottelut metsien suojelusta.

Sanoin professorille, eikö kurssin voisi kokemukseni vuoksi suorittaa muutoin kuin olemalla paikalla – kurssia varten piti olla Tampereella joka maanantai kahdeksalta.

Professori sanoi, että kaikki nyt ovat jossain yhdistyksessä olleet.

Gradu oli iso puristus. Sen kirjoittamiseen liittyi myös pohjakosketus opiskelu-urallani.

Kirjoitin gradua vanhempieni mökillä. Minulla oli pieni vauva, jota imetin välissä. Yhtäkkiä sain kauhean noidannuolen. Makasin vanhempieni mökin lattialla, en pystynyt liikuttamaan sormeanikaan kun se sattui niin paljon, ja vauva möyri mahallani ja halusi tissiä.

Lopulta se gradu kuitenkin valmistui.”

Intohimoinen opiskelija sai koulusta päänsärkyä

Miki Liukkonen, kirjailija

Opinnot: Madetojan musiikkilukio

”Olin koulussa tosi huono, ja kävin kymppiluokan ennen kuin pääsin opiskelemaan musiikkilu­kioon Oulussa. Soittimeni oli jazzkitara. Se oli oikeastaan ainoa asia, mitä jaksoin opiskella.

Esimerkiksi psykologia, filosofia, kuvaamataito ja historia kyllä kiinnostivat, mutta en keskittynyt tunneilla enkä tehnyt ikinä läksyjä. Ehkä kaksi kertaa elämässäni olen tehnyt läksyt.

Minulla oli toisenlaiset suunnitelmat: päätin 16-vuotiaana, että minusta tulee kirjailija ja nero.

Ystäväni olivat sitä mieltä, että olen lapsellinen, tyhmä ja hullu – mikä oli ihan totta.

Opiskelin ahkerasti, mutta en koulussa. Ei opiskelun tarvitse rajoittua mihinkään laitokseen.

Minulla oli tarkka ’opintosuunnitelma’: listasin, mitä kaikkia kirjoja minun täytyy lukea. Päätin, että kirjoitan kaksikymmentä runoa kuukaudessa, ja jos se ei onnistuisi, rangaistuksena kirjoittaisin kaksikymmentäviisi runoa seuraavassa kuussa.

Päätin, että aloitan lukemisen antiikin klassikoista. Etenin siitä kronologisesti. Nykykirjallisuus on tullut vasta viime aikoina mukaan, koska kirjoja on kirjoitettu aika helvetin paljon.

Ensin luin antiikin klassikot ja siitä etenin esimerkiksi Dostojevskiin, Gogoliin, Kafkaan ja Tolstoihin, joilta luin koko tuotannon.

Luin lukioaikoihin noin kaksisataa kirjaa vuodessa. Luin aamukolmeen ja heräsin aina kouluun 6:45. Luin kävellessäni kadulla ja törmäilin katulamppuihin.

Se oli kuin urheilusuoritus: päätin, että aion olla paras, ja keskityin vain siihen.

Koulussa kirjoitin omia juttujani tunneilla. Kun ruotsin opettaja kysyi jotain, havahduin, että ’häh? mitä?’

Opiskeluaikani lukiossa ei siis ollut perinteistä opiskelua, mutta oma opiskeluni kehitti minua hirveän paljon kirjailijana. Jollain ihmeen konstilla pääsin lukiosta läpi, ja ihan kohtalaisin arvosanoin. Taisin kirjoittaa M:n paperit.

En edes harkinnut kirjallisuustieteen opintoja, koska siellä keskitytään vääriin asioihin. Kirjallisuustieteilijät keskittyvät pohtimaan genrejä ja vaikka sitä, että mitä tässä runossa nyt tarkoitetaan olemisen käsitteellä.

Näkökulma on väärä. Lue se runo! Tunne se!

Siinäkään mielessä ei tarvinnut ajatella tulevia opintoja, että sain kustannussopimuksen jo 19-vuotiaana. Sen jälkeen on ollut helppoa olla vapaana kirjailijana.

 

Se oli kuin urheilusuoritus: päätin, että aion olla paras, ja keskityin vain siihen.

Tai ei se oikeastaan helppoa ole ollut. Niin sanottua opintopolkua suunnitellessani en nimittäin ottanut huomioon, elääkö tällä.

No ei elä, vaikka kirjani O myy tosi hyvin.

Kirjaani varten minun piti jatkaa opintojani. Opiskelin esimerkiksi kvanttifysiikkaa: menin kirjastoon ja lainasin kirjan, jossa kerrottiin kvanttifysiikan perusteet.

Minulla on aina ollut hirveän hyvä tuuri. Kerran junassa kirjoitin, ja vieressä oleva mies kysyi, mitä kirjoitan. Selitin, ja hän sanoi olevansa kvanttifysiikan professori. Laitoin nauhurin päälle ja aloin haastatella ja opiskella. Haastattelin myös esimerkiksi Syksy Räsästä asiasta.

Jos yliopisto-opiskelija tekee opintojensa päätteeksi gradun, O oli minun graduni. Sitä varten olin opiskellut ahkerasti vuosia ja vuosia, vaikka opiskelu ei ollutkaan perinteistä, laitoksessa tapahtuvaa opiskelua.

Tällainen ’opintopolku’ vaatii varmasti tietynlaista luonnetta. Se on neuroottista, ehkä sairastakin. Se on myös hyvin itsekeskeistä: keskityn vain itselleni tärkeisiin asioihin.

Kadunko sitä, että valitsin tällaisen tien? Tavallaan, koska jos olisin valinnut perinteisemmän tien, olisin ehkä nyt palkkatöissä ja minulla olisi rahaa syödä muutakin kuin nuudeleita.

Mutta tuskin olisin onnellisempi, päinvastoin. Elämäni olisi luultavasti paljon tyhjempää, ja kuolisin onnettomana.

Sitä paitsi, nyt kun katsoo taaksepäin, voi todeta, että tavallaan kaikki meni ’opintopolkuni’ suhteen aika helvetin hyvin.”

Kommentit

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Ei vielä nimellä kirjoitettuja kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      ”Tuli ihan paha mieli, kun ihmiset ostivat ylihintaisia asuntoja huonolta paikalta”, kertoo rakennusliikkeen johtaja kokemattomista sijoittajista

      Tilaajille
    2. 2

      Tiia Forsström myy seksiä espoolaisessa omakotitalossa ja tietää, mikä monessa suomalaisessa makuuhuoneessa on pielessä – Nyt kysyntää on hellyyssessioille, joihin ei kuulu seksiä lainkaan

      Tilaajille
    3. 3

      Anni Sinnemäellä on harvojen tuntema erityinen suhde Itäkeskukseen, joka pian mullistuu hänen johdollaan täysin

    4. 4

      Suomi elää jauhelihalla ja lehmänmaidolla – kartat näyttävät, miksi ilmastoraporttien ruokavaatimusten toteutuminen on vaikeaa

      Tilaajille
    5. 5

      Australialais­agenttien testi sota­harjoituksessa ”muutti kaiken” – Reuters selvitti, miten epäilyt Huawein laitteiden tieto­turvasta alkujaan heräsivät

    6. 6

      Suomalaisten elämäntapa on kestämätön

    7. 7

      Pyöräliitto vaatii vaarallisen kaapelisuojan kieltämistä: Viikonlopun vakavaa onnettomuutta kuvataan ”viimeiseksi niitiksi”

    8. 8

      Emmi-Liia Sjöholm tiesi sen olevan virhe, mutta silti hän asettui laverille, raotti paitaansa ja antoi tatuoijan upottaa neulan kylkeensä – nyt hän on maksanut virheestään tuhansia euroja

      Tilaajille
    9. 9

      Armeija haluaa uhrata pahimmissa taisteluissa vain osan sotilaista, George Clooneyn uusi sarja paljastaa yleismaailmallisen kaavan

      Tilaajille
    10. 10

      Pahimmillaan ihminen voi päätyä naimisiin tahtomattaan, koska ei uskalla sanoa, että mieli muuttui – Kehtaamattomuus on monen suomalaisen ongelma, mutta siitä voi opetella pois, sanoo psykologi

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Emmi-Liia Sjöholm tiesi sen olevan virhe, mutta silti hän asettui laverille, raotti paitaansa ja antoi tatuoijan upottaa neulan kylkeensä – nyt hän on maksanut virheestään tuhansia euroja

      Tilaajille
    2. 2

      Australialais­agenttien testi sota­harjoituksessa ”muutti kaiken” – Reuters selvitti, miten epäilyt Huawein laitteiden tieto­turvasta alkujaan heräsivät

    3. 3

      Kaksi pyöräilijää loukkaantui sairaala­kuntoon törmättyään järeään kaapeli­suojaan Töölössä

    4. 4

      Suomalaiset ovat syöneet tuhansia vuosia ruokaa, jota suolistobakteerit rakastavat yli kaiken – Tutkija löysi ruista syöneiden ulosteesta merkittävän yhdisteen

      Tilaajille
    5. 5

      Pyöräliitto vaatii vaarallisen kaapelisuojan kieltämistä: Viikonlopun vakavaa onnettomuutta kuvataan ”viimeiseksi niitiksi”

    6. 6

      Halla-aho kommentoi Perus­suomalaisten nuorten mahdollista avustusten menetystä: Järjestössä on ihmisiä, jotka ovat väärässä puolueessa

    7. 7

      Juha Sipilä voi joutua vastentahtoisesti ottamaan valtionvarainministerin salkun – mutta ministeriksi saattaa nousta myös todellinen yllätysnimi päivänpolitiikan ulkopuolelta

      Tilaajille
    8. 8

      Historiallisen hyvä uutinen: Helsingin liikenteessä kuoli joka vuosi kymmenittäin jalankulkijoita, mutta sitten muutama päätös muutti kaiken

      Tilaajille
    9. 9

      Äiti kulki kaksivuotiaan lapsensa perässä Hoplopin leikkivälineissä Vantaalla ja järkyttyi: ”Likaa ei voinut olla huomaamatta”

    10. 10

      Kun tytär kaipasi halausta, isä tarjosi lenkkitossuja – Näin rakkauden kielierot rakentavat muureja ihmisten välille

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Maailma tähtäimen läpi – HS:n erikoisartikkeli vie maahan, jossa rynnäkkökivääri on kodin perusvaruste

      Tilaajille
    2. 2

      Kirsi Hytönen on naimisissa, etsii netistä seuraa ja kertoo maksaneensa seksistä – Hän kertoo vilkkaasta seksielämästään, jotta naiset eivät häpeäisi itseään

      Tilaajille
    3. 3

      Suomalaiset ovat syöneet tuhansia vuosia ruokaa, jota suolistobakteerit rakastavat yli kaiken – Tutkija löysi ruista syöneiden ulosteesta merkittävän yhdisteen

      Tilaajille
    4. 4

      Emmi-Liia Sjöholm tiesi sen olevan virhe, mutta silti hän asettui laverille, raotti paitaansa ja antoi tatuoijan upottaa neulan kylkeensä – nyt hän on maksanut virheestään tuhansia euroja

      Tilaajille
    5. 5

      Legendaarisen laulajatähden huvila lahoaa niille sijoilleen Helsingissä – Vesivahinko turmeli taloa 2011 eikä korjauksia ole vieläkään aloitettu

    6. 6

      Tässä on ruokavalio, johon maapallolla on varaa: Uusi lautasmalli muuttaisi suomalaisten ruokailua radikaalisti, mutta mistään ei tarvitse luopua

      Tilaajille
    7. 7

      ”Kun hyväksyy yksinäisyytensä, ei tarvitse juosta muiden perässä” – Aura Raulo oli erikoinen lapsi, joka kasvoi ulkopuolisena ja päätyi maailman huipulle

      Tilaajille
    8. 8

      25 vuotta sitten muutama baari muutti koko Helsingin yöelämän, ja nyt ne kuolevat pois

    9. 9

      Kommentti: Mitä ihmettä tapahtui Madonnalle Euroviisuissa? Hirvittävä epävire vei huomiota Palestiinan lipun esittelyltä ja näppärältä Tšaikovski-lainalta

    10. 10

      Tuohtuneen vegaanin päivitys sai somen kuohumaan: menikö vihreä poliitikko liian pitkälle vaatiessaan huippuravintolaa boikottiin?

    11. Näytä lisää