Toisinaan ikävöin 90-lukua, jolloin olin lapsi. Silloin kuluttaminen oli ihanaa – ehkä jopa lempiharrastukseni. Ensinnäkin siksi, että 90-luvulla saatoin vielä kuluttaa vanhempiani rahoja enkä omiani ja toiseksi siksi, ettei kukaan dropannut tunnelmaa puhumalla siitä, minä päivänä ihmisten ekologinen jalanjälki ylitti maapallon biokapasiteetin (tänä vuonna se tapahtui 29. heinäkuuta) tai siitä, miten monta maapalloa tarvitsisimme, jos kaikki ihmiset kuluttaisivat yhtä paljon kuin suomalaiset (3,8).
Mainostaminen on mainostamista, vaikka kutsuisimme sitä vaikuttamiseksi
”Ei mainos ole ruma sana”, kirjoittaa kolumnissaan Sisko Savonlahti.
