Teinien pitäisi liikkua enemmän, mutta se on tehty lähes mahdottomaksi, lääkäri Pippa Laukka kirjoittaa

Maailman terveysjärjestö WHO julkaisi vastikään tutkimuksen, jonka mukaan peräti 81 prosenttia 11–17 -vuotiaista nykynuorista ei liiku tarpeeksi. Järjestön mukaan tarvitaan pikaisia toimenpiteitä, jotta teinit saadaan näyttöpäätteiden tuijottelun sijaan kuntoilemaan enemmän.

Koululiikunta huolehtii, että lähes jokainen suomalaislapsi jaksaa kävellä koulumatkansa sekä pysyy veden pinnalla tulevinakin vuosikymmeninä. Sen sijaan terveysliikunta-annoksena koululiikunta ei riitä mihinkään.

Liikettä on oltava enemmän, nimittäin vapaa-ajalla. Liikunnan vaikutukset terveyteen ja oppimiseen ovat kiistattomia. Nuorten liikuttamisessa on kuitenkin eräs ongelma, johon törmäsin vastikään omakohtaisesti.

Kun lapseni päätti kokeilla uutta harrastusta, luulin, että pääkaupunkiseudulla olisi vaikka mitä liikuntaharrastuksia vuoden ympäri. Kuinka väärässä olinkaan! Harrastusten ajanvarauskäytäntö on nimittäin kuin joulukuusi huoneen nurkassa. Se täyttää paikkansa vain kerran vuodessa. Teatteri- ja tanssiryhmään oli tarjolla vain eioota. Niihin oli turha haaveilla mahtuvansa mukaan ennen lumien sulamista.

Minun nuoruutta ja nykyteinin nuoruutta yhdistää odottaminen. Siinä missä 80-luvulla odotettiin kahden viikon välein esitettyä musiikkiohjelma Hittimittaria, moni nuori odottaa ensi syksyä, jolloin voi aloittaa uuden harrastuksen.

 

Moni nuori odottaa ensi syksyä, jolloin voi aloittaa uuden harrastuksen.

On ankeaa, että uuden liikuntaharrastuksen voi pääsääntöisesti aloittaa ainoastaan koulujen alkaessa.

Reippaat nuoret voivat toki käydä yksittäisillä tunneilla tanssimassa tai jumppaamassa. Tosin harvalla aikuisellakaan riittää rohkeutta mennä joka kerta uudelle tunnille ventovieraaseen porukkaan. Tuttu porukka ja madaltaa kynnystä liikkumiseen ja luovat sosiaalista liimaa, joka pitää kiinni harrastuksessa.

Jotta nykynuoret saadaan liikkeelle, ympäristö on tehtävä siihen houkuttelevaksi. Omaa lajiaan etsivä nuori ei välttämättä halua sitoutua koko vuodeksi. Toisaalta sellaiselle nuorelle, joka saa päähänsä aloittaa tanssiharrastuksen lokakuussa, ehtii innostus hiipua ennen seuraavan kauden alkua. Toisaalta innostus saattaa lakata jo ennen aloittamista, jos joutuu odottamaan kauan.

Tarvitaan matalan kynnyksen harrastuksia, jossa omaa juttuaan ja hieman itseäänkin etsivä nuori voi tutustua toisiin nuoriin, eri liikuntamuotoihin ja löytää paljon puhuttu liikunnan ilo.