Sari Niinikoski ja Jarmo Paussu pakkasivat auton ja jättivät kaiken – Ja pian he olivat saaneet ranskalaiset hurahtamaan korvapuusteihin - Elämä | HS.fi
Elämä

Sari Niinikoski ja Jarmo Paussu pakkasivat auton ja jättivät kaiken – Ja pian he olivat saaneet ranskalaiset hurahtamaan korvapuusteihin

Sari Niinikoski ja Jarmo Paussu jättivät entisen elämänsä ja lähtivät pakettiautolla kohti Portugalia, jonne he eivät koskaan päässeet. Nyt he opastavat Välimeren rannalla ranskalaisille herkuttelua pohjoismaiseen tapaan.

Suurin osa Paussun ja Niinikosken asiakkaista on pohjoismaalaisia, mutta myös ranskalaiset ovat löytäneet kaupan ja innostuneet kanelipullista. Kuva: Tuomo Yrttiaho

Julkaistu: 22.2. 2:00, Päivitetty 22.2. 6:32

Aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta Etelä-Ranskan Antibesissa.

Kaupungin keskustassa sijaitsevan kivitalon seinässä rivi Pohjoismaiden lippuja liehuu Välimeren leppeässä tuulessa. Oven yläpuolen kyltissä lukee Nordic Temptations (pohjoismaisia houkutuksia).

Sisällä odottaa kaikkea muuta kuin välimerellinen tunnelma: seinää koristaa koivumetsä­tapetti ja ilmassa leijuu tuoreen korva­puustin tuoksu. Radiossa soi Katri-Helena. Tiskin takana häärivä nainen tervehtii suomeksi.

”Huomenta!”

Hän on Sari Niinikoski, 53, joka pyörittää pohjoismaalaisiin elintarvikkeisiin ja tuotteisiin erikoistunutta Nordic Temptations -kauppaa yhdessä puolisonsa Jarmo Paussun, 49, kanssa.

Antibes on noin 75 000 asukkaan kaupunki Välimeren rannalla, hulppealla paikalla Nizzan ja Cannesin välissä.

Antibes on suosittu matkakohde Nizzan ja Cannesin välisellä rannikolla. Kuva: Getty Images

Historiaa ja perinteitä riittää, sillä kaupunki perustettiin jo 400-luvulla ennen ajanlaskun alkua. Nykyään se on suosittu turistikohde, jonne pääsee Nizzastakin paikallisjunalla puolessa tunnissa.

Pikkukaupunkitunnelman ohella vetonaulana on entisessä Grimaldi-suvun linnassa toimiva Picasso-museo. Taiteilija Pablo Picasso asui ja työskenteli linnassa vuonna 1946.

Mutta kuinka Niinikoski ja Paussu ovat päätyneet tänne pitämään pohjoismaista kauppaa? Eikä vain kauppaa, sillä samassa yhteydessä toimii myös kahvila ja taidegalleria.

”Se on pitkä tarina”, Niinikoski aloittaa.

Aiemmin kaksikko asui 16 vuotta Ruotsin Solnassa, jossa he pyörittivät omaa rakennusalan firmaa. Joulu- ja kesälomat pariskunta vietti Suomessa, Hämeessä sijaitsevalla mökillään.

”Yhtenä talvena olimme siellä kolme viikkoa. Oli 20 astetta pakkasta, metri lunta, ja joka päivä satoi lisää. Silloin päätimme, että tämä on viimeinen talvi Pohjoismaissa.”

He ryhtyivät pohtimaan vaihtoehtoja.

”Heittelimme aika villejäkin ajatuksia: mitä jos lähtisimmekin Uruguayhin karjatilallisiksi. Mutta päädyimme Eurooppaan, koska vapaa-ajanasuntomme on Suomessa ja halusimme, että pääsemme sinne edelleen kohtalaisen helposti.”

 Omaisuuden oli mahduttava pakettiautoon, jossa matkusti myös koira.

Määränpääksi valikoitui Portugalin Madeira.

”Kävimme siellä ja ihastuimme. Ilmasto on juuri sopiva. Ei liian kuuma, ei liian kylmä.”

Kotiin Ruotsiin palattuaan he ryhtyivät heti toimeen. Kun asunto ja firma oli myyty, elämän aikana kertyneiden tavaroiden karsimisessa riitti puuhaa.

Jäljelle jääneen omaisuuden oli mahduttava pakettiautoon, jossa matkusti myös koira.

Syksyllä 2012 pariskunta nosti kytkintä. Matkalla kohti Portugalia Niinikoski ja Paussu pysähtyivät Antibesissa rakennusfirmaa pyörittävien tuttaviensa luona.

”Meidän oli tarkoitus jäädä tänne hetkeksi auttamaan heitä. Mutta sitten projektit venyivät, niin kuin niillä on joskus tapana. Ajattelimme, että mitäs jos katsottaisiin samalla, millainen kevät täällä on”, Niinkoski kertoo.

Kun vuokra-asunto järjestyi parissa päivässä, tuntui luontevalta jäädä pidemmäksi aikaa. Sitä paitsi uusi bisnesidea oli alkanut itää mielessä.

Niinikoski ja Paussu ovat saaneet huomata, että Ranskassa toimintakullttuuri on toinen kuin Suomessa. Esimerkiksi sähköposteihin on turha odottaa vastausta, sillä useimmiten asioiden hoitaminen edellyttää paikan päällä käymistä. Kuva: Tuomo Yrttiaho

Pariskunta oli jo Ruotsissa asuessaan tottunut ostamaan kaupasta suomalaisia tuotteita, joita saa hyvin esimerkiksi ICA-marketeista.

”Nizzassa oli ja on edelleen pieni pohjoismaalainen kauppa, mutta huomasimme, ettei se palvele meidän tarpeitamme.”

Niinpä he päättivät perustaa oman kauppansa, josta löytyisi taatusti ostettavaa vaativampaankin pohjoismaalaiseen makuun.

”Ilman mitään markkinatutkimuksia, ihan vain soitellen sotaan”, Niinikoski nauraa.

 ”Osalla asiakkaista pitää olla tuttu ja turvallinen tuote, se mitä on aina ostettu.”

Nordic Temptations avasi ovensa vuonna 2013.

”Me olemme ainoa puoti koko Ranskassa, joka myy suomalaisia tuotteita”, Niinikoski sanoo ylpeänä.

Hyllyt ovat tosiaan pullollaan tuttuja pakkauksia. On Vaasan Ruispaloja, Kallen mätitahnaa, Vihreitä kuulia ja Koskenkorvaa, mutta myös Marimekkoa, Iittalaa ja Reino-tossuja.

Tuttuus on tärkeää, Niinikoski sanoo. Valtaosa asiakkaista on joko ympärivuotisesti tai osa-aikaisesti alueella asuvia pohjoismaalaisia. Talvikaudella seudulla asuu arviolta parikymmentätuhatta pohjoismaalaista.

Monet heistä ovat jo iäkkäitä, tiettyihin tapoihin ja tuotteisiin juurtuneita.

”Osalla asiakkaista pitää olla tuttu ja turvallinen tuote, se mitä on aina ostettu. Eikä auta, jos se tuttu tuote on ”vääränlaisessa” purkissa. Alkuvaiheessa emme tienneet, että näillä asioilla on niin paljon väliä.”

Esimerkiksi anjovista myydään Ruotsissa vaaleanpunaisessa pakkauksessa, mutta Suomessa se myydään vaaleansinisessä purkissa.

”Kyse on siis ihan samasta anjoviksesta, mutta niin vain se suomalainen purkki ei mennyt kaupaksi ruotsalaisille. Suomalaiset eivät ole samalla tavalla tarkkoja.”

Kaupasta löytyy suomalaisille tuttuja elintarvikkeita. Kuva: Tuomo Yrttiaho

Nordic Temptationsin puoleen käännytään silloinkin, kun kaivataan pohjoismaisia juustoja, leivontatarvikkeita ja mausteita. Niinikosken mukaan esimerkiksi leivinjauhe, perunajauho, sitruunapippuri, sinapit, raesokeri ja fariinisokeri ovat tuotteita, joita ei löydy ranskalaisista kaupoista joko ollenkaan tai ne ovat erimakuisia tai toimivat eri tavalla.

Suurin osa asiakkaista on pohjoismaalaisia, mutta myös ranskalaiset ovat löytäneet kaupan. Heitä käy enemmän kuin suomalaisia.

 Välillä ranskalaisia pitää hieman opastaa. Esimerkiksi puolukkahillon käyttö ei ole useimmille tuttua.

”Pohjoismaalainen ruoka on ollut jo kauan in Ranskassa. Erityisen innostuneita ranskalaiset ovat olleet korvapuusteista, joita isäntä tuolla juuri tekee”, Niinikoski kertoo ja viittaa tiskin takana olevaan keittiöön.

Välillä ranskalaisia pitää hieman opastaa. Esimerkiksi puolukkahillon käyttö ei ole useimmille tuttua.

”Täällä hilloa pidetään aina makeana tuotteena. Heille pitää sanoa, ettei puolukkahilloa laiteta leivän päälle vaan sitä käytetään vaikka lihapullien tai kaalikääryleiden kanssa.”

Pari vuotta kaupan perustamisen jälkeen Niinikoski ja Paussu ryhtyivät myös galleristeiksi.

Viereisessä liiketilassa toiminut taidegalleria oli juuri lopettanut. Pariskunta näki mahdollisuuden laajentaa toimintaansa ja vuokrasi tilan.

Niinikoski ja Paussu olivat taideasioissa ummikoita, mutta se ei estänyt heitä avaamasta galleriaa kaupan viereen. Kuva: Tuomo Yrttiaho

Seinään puhkaistiin reikä, ja nyt viereinen liiketila toimii kaupan jatkeena galleria-kahvilana. Linja pitää, sillä vaihtuvissa näyttelyissä nähdään vain pohjoismaalaisia taiteilijoita.

Niinikosken mukaan he olivat taideasioissa ummikkoja. Nykyään omia kontakteja on jonkin verran, mutta varsinkin alussa heitä auttoi eräs entinen suomalaisgalleristi.

”Suomalaistaiteilijoista meillä on ollut esimerkiksi Miina Äkkijyrkkä, Inari Krohn, Tiina Kivinen ja Mari Rantanen.”

Vuoropäivinä galleria-kahvilan puolella on tarjolla keitto- tai salaattibuffet sekä itse leivottua saaristolaisleipää, hapanlimppua ja karjalanpiirakoita. Jouluisin katetaan joulupöytä, juhannuksena perinteiset juhannusruoat.

Millaista arki sitten Välimeren rannalla on? Aika samanlaista kuin missä tahansa: yrittäjien päivät ovat pitkiä, ja työt seuraavat toisinaan myös kotiin.

Pariskunta on kaupallaan aamu­kahdeksasta iltaseitsemään. Paussu häärii keittiössä, Niinikoski hoitaa asiakaspalvelun ja paperityöt.

 Antibesiin asettumisen hyvät puolet ovat selvät: ympärivuotinen valo ja lämpö.

Toimintakulttuurissa on eroja verrattuna Ruotsiin tai Suomeen.

Esimerkiksi sähköposteihin on turha odottaa vastausta, sillä useimmiten asioiden hoitaminen edellyttää paikan päällä käymistä. Ranskaa on puhuttava tai muuten viranomaisten kanssa on vaikea hoitaa asioita, Niinikoski kertoo.

”Olin joskus lukiossa lukenut ranskaa, mutta niin vain se palasi mieleen, kun sitä oli pakko alkaa taas käyttää.”

Paussu on saanut aamun leipomisurakkansa valmiiksi ja ilmestyy myymälän puolelle korvapuusteineen. Jokunen asiakas on tullut niitä jo hakemaan.

Paussulle Antibesiin asettumisen hyvät puolet ovat selvät: ympärivuotinen valo ja lämpö.

”Olemme asuneet täällä nyt yli seitsemän vuotta, ja nähneet vain kerran lunta.”

Se ei haittaa, päinvastoin, Paussu vakuuttaa. Jos mielii vaikka laskettelemaan, runsaan tunnin ajomatkan päässä kohoavat Alpit, ja siellä lunta riittää.

”Sitten voi taas palata loppupäiväksi rannalle.”

Kokonaan he eivät ole Pohjolaa hylänneet. Kesäisin Niinikoski ja Paussu suuntaavat mökilleen Hämeeseen.

Silloin pakettiautossa kulkee kätevästi vaikkapa asiakkaiden tavaroita, joita nämä haluavat lähettää Suomeen. Paluumatkalla auto on täynnä kaupan varastontäydennyksiä.

Automatka Côte d’Azurilla vie herkkutoreille, taidemuseoihin ja vuonoristeilylle

Seuraa uutisia tästä aiheesta