Osa ihmisistä ei halua enää palata samanlaiseen arkeen, jota eli ennen epidemiaa – Lukijat kertovat, miten eristys mullisti elämänarvot - Elämä | HS.fi
Elämä|Koronavirus

Osa ihmisistä ei halua enää palata samanlaiseen arkeen, jota eli ennen epidemiaa – Lukijat kertovat, miten eristys mullisti elämänarvot

Arki eristyksissä jättää meihin monenlaisia jälkiä, sanoo psykoterapeutti. Yksi voi olla se, että että ehtii kuunnella itseään ja muita.

Moni on ulkoillut nyt aiempaa enemmän, kun ohjatut harrastukset ovat tauolla.

Julkaistu: 24.4. 2:00, Päivitetty 24.4. 6:40

Olen huomannut, että aiemmin rasitin itseäni kavereilla, joiden seurassa en viihdy. En ollut tajunnut sitä aiemmin, sillä olen vain viihtynyt sosiaalisena perhosena, koska olen kuvitellut sen olevan luonteelleni ominaista. - Nainen, 32

Koronaepidemia-ajan arki on lähes kaikilla toisenlaista kuin normaaliarki. Kenties suurin muutos on tapahtunut niiden elämässä, joiden arki täyttyi ennen eristystä harrastuksista, matkustelusta ja sosiaalisista riennoista.

HS kysyi lukijoilta, miten koronakriisi on muuttanut arkea. Kysely tuotti lähes 500 vastausta, ja vastausten sävy jakautui selvästi kahtia: niihin, joiden arki entiseen verrattuna on hyvällä tavalla rauhoittunut ja niihin, jotka ovat sosiaalisen eristyksen takia yksinäisiä ja ahdistuneita.

Olen töissä, lapset koulussa ja vaimo eläkkeellä. Lihon. Tässä kriisissä ei ole mitään hyvää. - Mies, 37

En voi nähdä ketään. Asun yksin, koen itseni todella eristäytyneeksi ja yksinäiseksi. Pelottaa liikkua kaupassa ja kadulla. Yksiön seinät kaatuvat päälle. Kukaan ei ole koskenut minuun yli 40 päivään. Tunteet ovat vuoristorataa. - Nainen, 39

Lapset ovat koko ajan lähellä ja kaikki perheessä elävät sama arkea. En kaipaa niin paljon sosiaalisia kontakteja kuin luulin. Viihdyn tosi hyvin perheeni kanssa, enkä ahdistu paljosta yhdessäolosta. - Nainen, 40

Eristäytyminen on vähentänyt tarvetta saada huomiota ja hyväksyntää muilta. Haluan säilyttää tämän aiempaa paljon rauhallisemman ja itsevarmemman olon. Olen oppinut arvostamaan sitä arvokkainta asiaa, mikä minulla on: koti ja perheeni. - Nainen 46

Mitä vastaukset kertovat nyky-yhteiskunnan menosta?

Sen, että arki on nyt ehkä eniten ainakin HS:n kyselyn perusteella muuttunut niillä, jotka elävät lapsiperhearkea. Ennen käytiin töissä ja koulussa, ja sen jälkeen kiiruhdettiin harrastuksiin tai lomamatkalle. Ruoka laitettiin kiireellä ja syötiin yhdessä ehkä vain viikonloppuisin. Nyt ollaan kaikki kotona, eikä ole kiire mihinkään, osa lukijoista kuvailee.

Yksi äiti kertoo aikovansa vähentää menoja ja harrastuksia kriisiajan jälkeen. Hän aikoo jatkossa viettää kahdenkeskistä aikaa jokaisen lapsen kanssa.

”Monelle rauhoittuminen työn äärelle etänä ja ihmisten äärelle kotona on tehnyt hyvää”, sanoo psykoterapeutti ja työnohjaaja Marjo Panttila.

Hän silmäili pyynnöstä HS:n kyselyyn tulleita anonymisoituja vastauksia. Panttila sanoo törmänneensä samaan ilmiöön myös työssään. Hänen mielestään tilanne on osassa lapsiperheitä nyt lasten kannalta myönteinen: vanhemmilla on aikaa olla lastensa kanssa ja opettaa heidät sietämään epävarmuutta.

”Lastenkin on hyvä oppia, ettei kaikkeen ole heti vastausta ja ratkaisua. Tätä epävarmuuden tunnetta he voivat nyt opetella sietämään yhdessä vanhempiensa kanssa”, Panttila sanoo.

Hänen mukaansa koronaepidemia on pakottanut monen vauhdikasta arkea viettävän pysähtymään hetkeen. Samaa rauhoittumista haetaan esimerkiksi joogasta tai muista mindfulness-menetelmistä.

Hetkeen pysähtyminen opettaa Panttilan mukaan itsetuntemusta, jolloin ihminen osaa myös paremmin ilmaista tunteitaan. Hän voi kysyä itseltään, mitä haluaa ja tarvitsee. Tämä tärkeä kysymys helposti unohtuu arjen aikataulujen keskellä.

”Aikatauluttamalla työ- ja vapaa-ajan toteutamme helposti vain ulkopuolelta tulevia odotuksia, joita kuvittelemme meihin kohdistuvan”, Panttila kuvaa.

”On helpompi ottaa myös muut huomioon, jos tietää mitä itse tarvitsee.”

Ihmisten välinen dialogi vaatii Panttilan mukaan hidastamista.

”Ei pidä yrittää ymmärtää liian nopeasti, vaan antaa tilaa sekä kuuntelemiselle että puhumiselle. Tämä aika jättää meihin monenlaisia jälkiä”, hän sanoo.

On ihanaa, ettei tarvitse lähteä autolla jumppaan, vaan voi astella omaan joogahuoneeseen livetunnille. Koska kotona ei ole pikkulapsia, töihin voi keskittyä paremmin kuin avokonttorissa. Ihaninta on nukkua aamuisin pitkään, välttää ruuhkat ja aloittaa työpäivä stressittömänä. - Nainen, 55

Viihdyn hyvin tässä yksinkertaisessa arjessa. Olen leiponut viiden vuoden tauon jälkeen. Myös ruoanlaitto on lisääntynyt. Aiemmin söin paljon ulkona tai hain ruokaa kotiin. - Mies 51

Muutimme mökille, en kaipaa muita kuin lasten kaverileikkejä. Olen löytänyt luonnon uudelleen. Enää en pakoile punkkiheinikoita tai metsiä. Olen palannut juurilleni tietyllä terveellä tavalla. - Nainen 41

Mitä nykyisestä arjesta voisi siirtää poikkeusajan jälkeiseen aikaan? Kiireettömän tunnelman, innon jumpata tai liikkua muuten ja laittaa terveellistä ruokaa suunnitellusti, kommentoi eräs keski-ikäinen nainen vastauksessaan.

Marjo Panttila toivoo, että korona-ajan eristyksestä jäisi elämään se tunne, kuinka paljon perhe tuo turvaa.

”Monissa vastauksissa nousee ilo siitä, että on ollut aikaa olla lasten ja puolison kanssa ja esimerkiksi syödä rauhassa yhdessä”, Panttila sanoo.

Sitten on niitä, joilla ei ole perhettä. Moni on nyt auttanut esimerkiksi yksinäisiä vanhuksia ja soitellut videopuheluita kaukana asuville sukulaisilleen. Sen soisi Panttilan mielestä jatkuvan.

”Poikkeusaikana voivat varjoon jäädä ne, jotka tarvitsevat ulkopuolista tukea”, Panttila sanoo. Tosin poikkeusolot voivat kaikissa tuoda esiin yllättäviä voimavaroja.

Panttilan mukaan perheiden lisääntynyt yhteinen aika voi tuoda esiin myös ongelmia. Yhtäkkiä puolisot huomaavat, ettei heillä olekaan puhuttavaa.

”Sekään ei ole välttämättä huono asia havahtua huomaamaan, että minkälaista elämää me yhdessä oikein eletään”, Panttila sanoo.

Joskus asioita käsittelemällä keskustelemalla tai esimerkiksi pariterapiassa, voi löytyä uusi yhteys.

Lasten harrastukset ovat poissa. Oma harrastus poissa. Etänä voisi tehdä jotain, mutta se ei motivoi, koska päivät menevät teams-kokouksissa. Työt ovat menneet mahdottomaksi, päivät venyvät eikä lounasta ehdi syödä. Kaikki arkiliikunta on jäänyt pois ja istun vain koneen ääressä. - Nainen 41

Haluaisin säilyttää arjessani ennen kaikkea pienet meditaatiot ja oman mielen äärelle pysähtymisen, hiljentymisen ja oman rauhoittumisen. Olen oppinut, että pystyn ohjaamaan omaa mielialaani ja suhtautumistani asioihin. Tuntuu siltä, että ymmärrän nyt paremmin mielen hoitamisen arvon. -nainen 35

Suurin osa harrastuksista ja tapaamisista on siirtynyt verkkoon. Ostoksilla käynti tarkoittaa vain välttämättömiä tarvikkeita ja ulkoilua lähialueilla. Matkailu on loppunut ja kirjastoa kaipaan. - Nainen 64

Jotkut solahtavat muuttuneeseen arkeen helpommin kuin toiset. Joillakin poikkeustilanne nostaa esiin vain pelkoa ja ahdistusta, jotka lisäävät toivottomuutta.

”Siksi on uskallettava puuttua ja välittää muista”, Panttila sanoo.

Hän iloitseekin siitä, että ihmiset ovat paljon ottaneet nyt yhteyttä vanhoihin sukulaisiin tai tuttaviin, joista eivät ole vuosiin kuulleet mitään. Rohkeus kysyä toiselta, kuinka tämä voi, voisi jäädä Panttilan mielestä elämään.

”Kaikki me tarvitsemme huomatuksi tulemista, ja pienetkin osoitukset siitä, että on tärkeä, voi auttaa eteenpäin”, hän sanoo.

Yksi puoli asiassa on se, että perhe on joillekin uhka. Niissä tilanteissa puuttuminen ja vaikeuksien näkeminen olisi tärkeää.

Panttila kehottaa ihmisiä myös nyt miettimään, olisiko koronaepidemian jälkeiseen aikaan mahdollista säilyttää jotain nykyisestä. Esimerkiksi etätöiden lisääminen voi todella joillakin säästää aikaa ja rauhoittaa työpäiviä. Kaikille se ei kuitenkaan sovi, vaan voi jopa kuormittaa enemmän, kun työ on läsnä kotona ympäri vuorokauden.

Niitä, joita yksinäisyys nyt ahdistaa, kun ei pääse ravintolaan, festareille tai muihin tapahtumiin, Panttila lohduttaa: se aika tulee vielä.

”On lupa tuntea yksinäisyyttä, eikä pidä ajatella, että yksin pitäisi viihtyä.”

Panttila on kuitenkin huolestuneempi niistä, joilla on riski nyt syrjäytyä, koska se on niin helppoa. Heistä on nyt pidettävä kiinni.

Olivatpa ihmiset kuinka tyytyväisiä tahansa siihen, että arki on rauhoittunut, kaikki kaipaavat normaalia arkea. Kyselyssä ihmiset kertovat kaipaavansa muun muassa ravintolalounaita, kirjastoa, elokuvateatteriin pääsemistä, kuoroharjoituksia, baari-iltoja, matkustelua ja ennen kaikkea ystävien ja läheisten halaamista.

Koronaviruskriisi on tuonut koko yhteiskunnan tasolla esille sen, ettemme pärjää yksin. Se on ollut pääministerinkin viesti alusta asti, kun rivi ministereitä on yhdessä astellut valtioneuvoston tiedotustilaisuuksiin kertomaan poikkeusajan laista ja siihen liittyvistä päätöksistä.

”Me tarvitsemme keskusteluyhteyden toisiimme ja selviämme tästä kriisistäkin yhdessä”, Panttila summaa.

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Elämä & Hyvinvointi

Luetuimmat

Uusimmat