Sanna Marin paljastui kiroilijaksi, mutta muuttaako se käsitystämme hänestä hyvään vai huonoon suuntaan? Asiantuntijat kertovat, mitä hyötyä voimasanojen käytöstä voi olla - Elämä | HS.fi
Elämä|Käytöstavat

Sanna Marin paljastui kiroilijaksi, mutta muuttaako se käsitystämme hänestä hyvään vai huonoon suuntaan? Asiantuntijat kertovat, mitä hyötyä voimasanojen käytöstä voi olla

”Oikeassa seurassa ja tilanteessa käytettynä kirosanat voivat toimia merkkinä verbaalisesta lahjakkuudesta tai yhteenkuuluvuutta lisäävänä liimana”, sanoo Noora Koponen.

Pääministeri Sanna Marin esiintyy julkisuudessa hillitysti, mutta yksityiselämässään hänen kielenkäyttönsä on värikkäämpää.

Julkaistu: 9.7. 11:22

Pääministeri Sanna Marin ei olekaan aina hillitty: Hän kiroilee paljon, kertoi tuore Helsingin Sanomien Kuukausiliite.

Tieto saattoi yllättää suomalaiset, sillä julkisuudessa pääministeri esiintyy aina korostetun asiallisesti ja jämäkästi. Mutta muuttaako yksityiselämän tapa käyttää voimasanoja käsitystämme pääministeristä – ja jos muuttaa, niin hyvään vai huonoon suuntaan?

Vaikka kiroilua ei pidetä ainakaan poliitikoille sopivana, se voi olla joissakin tilanteissa myös rakentavaa, sanoo filosofian maisteri Noora Koponen. Hän on selvittänyt tuoreessa pro gradu -työssään, millaisia käsityksiä nuorilla on kiroilusta.

Asiantuntijapsykologi Juho Mertanen kertoo puolestaan, että kiroiluun suhtaudutaan tilanteesta riippuen sekä kielteisesti että myönteisesti.

Poliitikkojen kiroilu itsessään ei ole mikään uusi ilmiö. Oikeastaan kiroilu juontaa juurensa kirjaimellisesti antiikin aikoihin asti.

 ”Suosituin ja yleisin kirosana on paradoksaalisesti myös hirvein.”

Tiettävästi nimittäin jo antiikin roomalaiset viljelivät puheessaan voimasanoja vastapuolta loukatakseen. Moni Suomessa suosittu kirosana, kuten saatana, perkele ja helvetti, viittaa kristilliseen tai esikristilliseen uskoon, ja ne ovat olleet muodossa tai toisessa käytössä jo vuosisatojen ajan.

Kielitoimiston sanakirja määrittelee kirosanat ilmaisua tehostaviksi, karkeina pidetyiksi sanoiksi. Koposen mukaan kiroilun määritelmät voivat vähän vaihdella niin tutkijoiden kuin eri kieltenkin välillä.

Noora Koponen.

Hänen tutkielmansa perusteella nuoret käyttivät uskontoon viittaavien kirosanojen lisäksi erityisesti seksuaalissävytteisiä kirosanoja.

Nuorten käsityksen mukaan kaikkein käytetyin voimasana on vittu. Myös muita sukuelimiin, eritteisiin ja sukupuolen tai seksuaalisen suuntautumisen halventamiseen liittyviä sanoja käytetään kirosanoina.

Koposen mukaan seksuaalissävytteinen sanasto mieleltään nuorten keskuudessa voimakkaammaksi ja törkeämmäksi kuin uskonnollinen sanasto. Sen lisäksi, että vittu on vastaajien mielestä suosituin ja yleisin kirosana, se on paradoksaalisesti myös hirvein, kertoo Koposen aineisto.

”Se kertoo siitä, että kiroillessa halutaan käyttää mahdollisimman voimakasta sanaa.”

 ”Oikeassa seurassa ja tilanteessa kirosanat voivat toimia yhteenkuuluvuutta lisäävänä liimana tai merkkinä verbaalisesta lahjakkuudesta.”

Kiroilu ei kuitenkaan ole automaattisesti paha asia. Oikeassa seurassa ja tilanteessa kirosanat voivat toimia yhteenkuuluvuutta lisäävänä liimana tai merkkinä verbaalisesta lahjakkuudesta.

Juho Mertanen kertoo, että paljon kiroilevia saatetaan pitää myös muita suorempina tai rehellisempinä. Tämä johtuu ajatuksesta, jonka mukaan kirosanojen käyttöä huonosti hillitsevä ei välttämättä kykene hillitsemään muutakaan puhettaan.

Juho Mertanen.

Toisaalta väärässä tilanteessa kirosanojen viljely voi antaa puhujasta sivistymättömän ja huonokäytöksisen kuvan. Koponen kertoo, että hänen 209 suomalaisnuorta käsittävässä tutkimuksessaan kiroiluun suhtauduttiin sekä kielteisesti että myönteisesti, mutta kielteiset mielikuvat toistuivat useammin.

Tutkimuksen mukaan nuoret suhtautuivat kiroiluun neutraalisti tai myönteisesti, jos se tapahtui rennossa vapaa-ajan tilanteessa oman ikäisessä seurassa. Paheksuttavana kiroilua pidettiin, jos se tapahtui julkisessa tai virallisessa tilanteessa, samoin silloin kun voimasanoja käytettiin selvästi itseä nuorempien tai vanhempien ihmisten seurassa.

Runsaaseen, ilman näkyvää syytä tapahtuvaan kiroiluun suhtauduttiin kielteisimmin, samoin kuin sellaiseen kiroiluun, jolla pyrittiin loukkaamaan muita. Haukkumasanoilla ei Mertasen mukaan ole samanlaista, rehellisyydestä kielivää vaikutusta kuin muilla voimasanoilla.

Mertanen yhtyy Koposen näkemykseen, jonka mukaan asiayhteys vaikuttaa merkittävästi siihen, miten kiroiluun suhtaudutaan.

Tietyissä sosiaalisissa tilanteissa hyvin valittu kirosana voi hänen mukaansa toimia viestin tehostajana. Kirosana painottaa, että asia on tärkeä. Sitä voisi Mertasen mukaan kutsua epävirallisesti rakentavaksi kiroilemiseksi. Mutta jotta painotus toimii, puhujan täytyy tuntea sosiaalisen tilanteen säännöt.

Jos kirosanoja käyttää väärässä tilanteessa, niistä voi nimittäin olla haittaa.

”Jos esimerkiksi vuokra-asunnon hakija kiroilee eläväisesti asuntonäytössä mahdollisen vuokranantajan edessä, hän ei välttämättä anna itsestään kuvaa tunnollisena ja luotettavana vuokralaisena”, Mertanen kuvailee.

Olipa kyse sitten seksuaalissävytteisistä tai esikristillisiin uskomuksiin pohjaavista kirosanoista, ne ovat Mertasen mukaan aina kuitenkin syystä välteltyjä sanoja. Niiden alituinen käyttäminen vähintäänkin venyttää sovittuja konventioita.

”Väärissä tilanteissa kiroileminen voi antaa kuvan, ettei puhuja ole oikein tilanteen tasalla.”

Nykyinen asenne kiroilua kohtaan on kuitenkin useampien tutkimusten perusteella muuttunut sallivammaksi.

”Kiroilua on alettu pitää kielen ja kulttuurin osana”, Koponen sanoo.

 ”Sanan teho kuluu, jos sitä hokee.”

Kiroilusta on tutkitusti myös fyysistä hyötyä.

Psykologi Mertanen korostaa, että rumia sanoja on monenlaisia, mutta perinteiset manaukset tai voimasanat voivat auttaa puhujaa psyykkaamaan itseään.

Kokeellisten tutkimusten mukaan ihmisen kivunsietokyky paranee, jos hän saa hakea voimaa noitumisesta, Mertanen sanoo. Teorian mukaan vaikutus johtuu siitä, että kiroilu vapauttaa aivoista adrenaliinia, joka auttaa sietämään kipua paremmin.

Kuntosalilla voimaponnistuksia tekevät saattavat usein huutaa tehdessään vaativaa suoritusta. Huutaminen voi perinteisesti helpottaa ponnistusta, mutta myös tavallisella, tasaisella äänellä kiroilemisen on havaittu tutkimuksissa antavan lisää voimaa.

Kiroileminen voi myös olla tapa purkaa aggressioita. Tutkijat ovat esittäneet, että kiukuspäissään ärräpäiden lateleminen voi lieventää kiukkua tai turhautumista. Kiroilu voikin toimia myös katharttisena kokemuksena, joka auttaa purkamaan esimerkiksi legopalikan päälle paljain jaloin astumisesta syntyvää äkillistä kipua. Se on kuin venttiili, joka kanavoi ärtymystä tai kipua.

Se, mikä tuottaa kullekin voimaa tai mitä sanaa pitää kirosanana, riippuu yksilöstä ja asiayhteydestä eli kontekstista, Mertanen tähdentää.

”Osa voimasta tulee siitä, että sitä sanaa ei käytä aina. Sanan teho kuluu, jos sitä hokee.”

 ”Hän välittää asioista. Voimallisemman kielen käyttö on linjassa sen kanssa.”

Mitä kiroilu sitten kertoo pääministeristämme?

”Hänestä on tullut sellainen käsitys, että hän välittää asioista. Voimallisemman kielen käyttö on linjassa sen kanssa”, Mertanen sanoo.

Hän muistuttaa, että myös Marinin kohdalla on kyse kiroilun kontekstista. Virallisissa esiintymisissä häneltä ei ole ärräpäitä kuultu. Jos kiroilu on tullut kansalaisille yllätyksenä, se voi Mertasen mielestä tarkentaa käsitystä siitä, minkälainen pääministeri oikeastaan on.

”Ainahan yllättyneisyys kertoo meidän omista odotuksistamme”, Mertanen sanoo.

Koponen määritteli kyselytutkimuksensa perusteella, millainen on kiroilijan tyyppiesimerkki. Kiroilu yhdistettiin maskuliinisuuteen, teini-ikään ja matalaan koulutukseen. 34-vuotiaana hallintotieteiden maisterina ja naisena Marin on hyvin kaukana tästä määritelmästä.

”Jos tieto hänen vapaa-ajan kiroilustaan on herättänyt huomiota, se voisi johtua siitä, että oletamme, ettei se kieli kuulu hänen käyttöönsä”, Koponen sanoo.

Hänen graduvastauksissaan vallitsi yksimielinen käsitys siitä, että korkea sosiaalinen status ja hillitty kiroilu korreloivat keskenään. Marinin kiroilua käsittelevissä Twitter-kommenteissa moni kuitenkin yhdisti pääministerin odottamattoman puhetavan inhimillisyyteen ja rehellisyyteen.

Syy yllättymiseen voi olla myös Marinin sukupuolessa. Koposen tutkielmassa naispuoliset vastaajat kertoivat, että heidän kiroiluunsa suhtaudutaan usein tuomitsevasti tai se herättää kohahduksen. Miehillä ei ollut vastaavia kokemuksia.

 ”Saatanan tunarit -herja on osa suomalaista poliittista historiaa.”

”Naisten kielenkäyttöön kohdistuu erilaisia odotuksia, ja sitä myös valvotaan enemmän”, Koponen sanoo.

Ovat poliitikot kiroilleet aiemminkin, Koponen huomauttaa. Esimerkiksi presidentti Urho Kekkosen myllykirjeessään käyttämä ”saatanan tunarit” -herja on osa suomalaista poliittista historiaa. Onko suhtautuminen kiroiluun erilaista, jos karkeaa sanastoa vanhemman miespoliitikon sijaan käyttää nuori naispoliitikko, Koponen kysyy.

Kuukausiliite|Kiroilee paljon, kontrolloi kaikkea ja siivoaa rentoutuakseen – Tällainen Sanna Marin on kulissien takana, ja näin opiskelu­aikojen bile­ministeri raivasi tiensä pääministeriksi

Kaikki kiroilu ei ole yhtä haitallista – Asiantuntija kertoo, miksi suojelemme lapsia kirosanoilta

Maailman kovin kiroilumaa on Suomi – Äänestä voimallisin suomalainen kirosana

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Elämä & Hyvinvointi