Kalevalan jäljillä - Elämä | HS.fi

Suomussalmen Kuivajärven rantamilta alkaa tarunhohtoinen Viena, jonka kulttuuripiiriin kuuluvista kylistä on kerätty valtaosa Kalevalan säkeistä.­

Kalevalan jäljillä

Kaikki Vienan Karjalan idylliset runokylät eivät sijaitse Venäjän puolella, vaan Suomessakin pääsee runonlaulajien ja Elias Lönnrotin jalanjäljille. Matkalla Kajaanista itärajalle parasta on kuitenkin luonto.

26.9. 2:00

Jos nyt ei olisi koronapandemiaa, matkustaisin mielimaisemiini Venäjälle Vienan Karjalaan.

Mukana veisin ainakin voita, kahvia ja palasokeria (Sirkkua, ei Pulmua). Niillä eväillä tehdään perillä majoittajamummot ikionnellisiksi.

Vienassa kylät ovat kauniita ja kulahtaneita, kylyt kuumia, kalat pieniä ja piikkisiä mutta takuuvarmasti tuoreita. Ne nostetaan lautasille melkein suoraan viereisestä järvestä ja tarjoillaan vieraille lämpimän hymyn kera.

Tällainen vaatimaton elämänmuoto ja kansatieteellinen idylli löytyy yhä Venäjän puolelta Vienan Karjalasta, mutta harva tietää, että myös Suomessa, aivan rajan tuntumassa, on kolme vienalaiskylää: Kuivajärvi, Hietajärvi ja Rimpi.

Suomen vienalaiskyliin on oma reittikin, joka on nimeltään Ontrei Malisen kantele. Se on tarkoitettu Kainuuseen ja Vienaan suuntaaville omatoimimatkailijoille.

Runon ja rajan tien kanssa risteävän matkailureitin on suunnitellut Juminkeko, joka on Kuhmossa sijaitseva Kalevalan ja karjalaisen kulttuurin keskus. Sen nettisivuilta juminkeko.fi löytyy tietoa kohteista ja palveluista reitin varrella.

Aikoinaan runonkerääjät ja kareliaanit taittoivat Pohjanlahden ja Vienanmeren välistä taivalta jalan ja veneellä viikkotolkulla vain päästäkseen Vienaan tallentamaan kansanperinnettä.

Vienalaiskylien lähiseudulta löytyy erilaisia retkeilyreittejä – myös runonkerääjien suosima Vienanreitti, joka lähtee Jängänkylästä.­

Esimerkiksi kajaanilainen piirilääkäri Elias Lönnrot vilahti reissuun aina, kun työnantajan silmä vältti ja kokosi kuulemistaan runomuotoisista tarinoista Suomen kansalliseepoksen.

Valtaosa Kalevalasta on kerätty Vienan kulttuuripiiriin kuuluvista kylistä, koska niistä saatiin ylivoimaisesti eniten säkeitä. Vienalaiskylillä on siis takanaan uljas menneisyys.

Ilman Lönnrotia emme ehkä tietäisi runonlaulaja Ontrei Malisesta mitään, joten matka kohti vienalaiskyliä alkaa Kajaanista.

Lönnrot kokosi Kalevalan ensimmäisen painoksen eli Vanhan Kalevalan vuonna 1835 asuessaan Paltaniemellä Hövelön torpassa. Myöhemmin samassa pihapiirissä syntyi Eino Leino, joten runoutta oli ilmassa.

Hövelöstä on jäljellä enää pari rakennusta, Lönnrotin monista kaupunkiasunnoista ei mitään. Merkkimiehen patsas toki löytyy läheltä Kajaanin linnanraunioita.

 Perillä Kuivajärvellä tuntuu kuin olisi tullut kotiin.

Seuraava etappi on vaarojen ja vesistöjen ympäröimä Sotkamo, josta löytyy luontoa ja elämyksiä moneen makuun.

Sotkamon sydänmailta on kerätty paljon luontorunoja, mistä jo Sakari Topelius vanhempi päätteli sen olevan hieno paikka. Topelius kiinnostui kansanrunoista jo 1800-luvun alussa ja kiersi pitkin Kainuuta laulattamassa ja rokottamassa ihmisiä.

Vienassa hän ei käynyt – sen sijaan hän kutsui luokseen karjalaisia kulkukauppiaita, jotka toimittivat runot suoraan kotiovelle.

Kulkukauppiaat ovat siis vaikuttaneet kansanrunoinnostuksen ja Kalevalan syntyyn, mitä sopii muistella Kuhmon torilla Laukunkantaja-patsaan äärellä.

Risto Saalastin Laukunkantaja-patsas Kuhmossa. Tavarat ja vaikutteet, kuten kansanrunot, levisivät seudulta toiselle karjalaisten kulkukauppiaiden mukana.­

Kauppiailta ostettuja esineitä voi puolestaan ihmetellä Sotkamon Makasiinimuseossa.

Kuhmossa suomalaisen kulttuurin ja identiteetin juuret kohtaavat kiehtovasti. Talvisotamuseon lisäksi täällä sijaitsee Juminkeko-säätiön ylläpitämä informaatiokeskus, josta Vienan-kävijät käyvät hakemassa henkiset eväät ”juurimatkalle”.

Kalevalaisen maailman pyhään eläimeen karhuun voi Kuhmossa törmätä turvallisesti Petolassa, joka on suurpetoihin erikoistunut luontokeskus.

Autossa matkamusiikkina soi tietenkin Laura Huovisen albumi Kuivajärvi, jonka herkät perinnelaulelmat luovat tunnelmaa. Laura Huovinen on omistanut levynsä ukilleen Mikko Huoviselle, joka on opastanut häntä runonlaulantaan.

Laura Huovinen soitti ja lauloi sukunsa muistomerkillä kolme vuotta sitten Kuivajärvi-levynsä julkistamistilaisuudessa. Huoviset polveutuvat Toarie ja Lari Huovisesta, jotka perustivat kylän 1700-luvun lopulla.­

Tie kääntyy kohti pohjoista ja sen kummallekin puolelle jäävät vienalaiskylä Rimmin nähtävyydet: Uljaskan ja Juortanan talot, kalmismaa, vesimylly sekä ”Kultakaivo” eli lähde.

Rimmin kylän perimätiedon mukaan se, joka syö lähteestä sammakon, saa sieltä kulta-aarteen. Nykyään lähde sijaitsee rajavyöhykkeellä ja sinne tarvitaan rajavartioston lupa.

Rimmissä on jäljellä enää pari historiallista rakennusta. Kylän ensimmäinen ja tunnetuin asukas oli ”Rimmin Uljaska”, jota Akseli Gallén-Kallela käytti maalauksissaan Väinämöisen mallina. Tämän päivän Rimmistä ei taidemalleja löydy, eikä asukkaitakaan.

Muissa vienalaiskylissä eli Kuiva- ja Hietajärvellä vielä asutaan, mutta vanhat, vienankarjalaista perinnettä edustavat asuintalot puuttuvat. Suomalainen sotilaspartio poltti rakennukset jatkosodan perääntymisvaiheessa, eikä sodan jälkeen rakennettu enää vienankarjalaiseen tyyliin, sillä korvausta sai vain tyyppitaloista.

 Luonto on ehdottomasti Suomen vienalaiskylien merkittävin nähtävyys.

Pari vienankarjalaisen perinteen mukaan rakennettua uudempaa taloa sentään löytyy, kuten Hietajärven perinnetalo. Sen naapurissa asui vienalaisen runonlaulun viimeinen taitaja Suomessa, Jussi Huovinen, joka siirtyi tuonilmaisiin kolme vuotta sitten.

Perillä Kuivajärvellä tuntuu kuin olisi tullut kotiin. Se johtuu ehkä maisemasta, joka on oikeastaan aika tavallinen suomalainen maisema metsineen ja järvineen, mutta silti tuntuu kuin olisin elänyt täällä joskus sukupolvia sitten. Tätä voisi kutsua sielunmaisemaksi.

Kuivajärvellä ensimmäisenä vastaan astelee koira, joka kantaa myyttistä kalevalaista esinettä, hauen leukaluuta.

Tapio Huovinen asuu vaimoineen mieluummin synnyintalossaan Hietajärvellä kuin Ämmänsaaressa palvelujen äärellä. Entiselle rajavartijalle pitää "Huovisten kylässä" seuraa Jörö Huovinen.­

Muuten vienankarjalainen elämänmuoto näkyy lähinnä pienissä yksityiskohdissa: käsinkoristelluissa käspaikoissa, rakennusten otsilaudoissa ja hautaristeihin solmituissa tuulipaikoissa.

 

Lapsiperheet ovat kaikonneet, koulu ja kauppakin lopetettu aikapäiviä sitten. Kuiva- ja Hietajärvellä vietetään eläkepäiviä tai käydään kaupungista käsin mökkeilemässä, marjastamassa, kalastamassa ja metsästämässä.

Tätä kaikkea tekevät myös turistit: suuntaavat luontoon ja retkeilyreiteille, esimerkiksi Saarisuon luontopolulle. Kahdeksan kilometriä pitkän polun varrella on upeita suo- ja metsämaisemia, tulentekopaikkoja ja laavuja.

Vienalaistalon perinteinen koristeleikkaus eli otsilauta kuvaa ihmisen elämänehtoja: atrainpiikit, rukinlapa, päivänkehrä eli aurinko ja huhmare.­

Kylässä voi yöpyä joko entisellä rajavartioasemalla tai Domnan pirtissä.

Suomen vienalaiskyliä ympäröi karunkaunis kainuulainen eräluonto kangasmetsineen, järvineen ja soineen.­

Luonto on ehdottomasti Suomen vienalaiskylien merkittävin nähtävyys.

On täällä myös viehättävä tsasouna, Hietajärven perinnetalo, Domnan pirtti sekä kaksi Kalmosaarta, joista vanhempi on jäänyt puoliksi Venäjän puolelle.

Vuonna 1964 rakennettu, runonlaulaja Domna Huovisen mukaan nimetty Domnan pirtti noudattaa perinteistä rakennustyyliä.­

On vielä kolmaskin ortodoksinen luonnonhautausmaa, Jussi Huovisen veistämä Matkamiehen risti ja Huovisen suvun muistomerkki.

Pyhän Nikolaoksen tsasounan ikonit on maalannut Martha Neiglick-Platonov Bysantin ikonimaalausperinnettä jäljittelevällä tyylillään.­

Enää ei kylällä soi Jussi Huovisen laulu, kantele tai viulu, mutta luonnossa tapahtuu. Kalevalassa keskustellaan luonnon kanssa kaiken aikaa: siltä pyydetään saalista, esimerkiksi kalaa tai karhuja, mutta myös apua ja neuvoja.

Ja koska keskustellessa pitää välillä olla myös hiljaa ja kuunnella, luonnonrauhasta ja hiljaisuudesta syntyvät Kalevalan mukaan myös runot. Nämä hienot säkeet löytyvät Huovisten muistomerkistä: Ulkuo runoja kuulin / Läpi sammalen sanoja / Läpi hirren hiiskutusta.

Soutumatka Kalmosaareen pitkin tyyntä järvenselkää on rauhoittava elämys. Puiset ristit ja kropnitsat jätetään luontoon lahoamaan, kunnes jäljelle jää vain muistoristi.­

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Elämä & Hyvinvointi