Me keski-ikäiset muutumme päivä päivältä inhottavammiksi nuorisoa kohtaan - Elämä | HS.fi

Me keski-ikäiset muutumme päivä päivältä inhottavammiksi nuorisoa kohtaan

Pandemia varastaa keskenkasvuisilta eniten, joten voisimme edes olla valittamatta nuorison käytöksestä. Näin kirjoittaa kolumnissaan Maija Aalto.

20.1. 2:00

Ihanaa, ettei kukaan uudestaan pakota olemaan nuori. Me keski-ikäiset muutumme epidemian edetessä päivä päivältä sikamaisemmiksi nuorisoa kohtaan, nimittäin.

Ei sillä, että muutenkaan jaksaisin teini-iän toista kertaa. Mutta parasta siinä oli se noin silmänräpäys ylioppilaskirjoitusten ja pääsykokeiden välissä, kun pystyin kaikkeen ja tiesin kaiken. Kun aivan mikä vain oli mahdollista ja avoinna.

Pandemia varastaa tämän kaikkivoivan tunteen nykyisiltä teineiltä, ilmastonmuutos ja kasvava nuorisotyöttömyys vievät loput.

Siis nuorta minua muistuttavilta onnekkailta pirulaisilta, joiden ei valmiiksi tarvitse kantaa isoja taakkoja lapsesta asti. Toisilta ne vievät paljon enemmän.

Eristäminen muista ihmisistä ja loputon etäelämä on paljon kovempi paikka, kun vielä kasvaa.

Penkkarien peruminen on paljon isompi juttu kuin se, että tämä täti ei pääse teatteriin. Tai se, että ensimmäisessä omassa kodissaan vieraassa kaupungissa tutustuu uusiin opiskelijoihin vain Zoomin kautta. Kun vasta etsii ja hakee yhteyttä uusiin ihmisiin.

Siksi tuntuu erityisen kohtuuttomalta tämä puhe, jossa nuoria saa lyödä laumana. Että ettekö te vastuuttomat voisi lakata elämästä siellä, että ette tartuta meitä muita?

Elämää on pakko rajoittaa kaiken ikäisten. Mutta me tädit ja sedät saisimme edes olla räksyttämättä.

 Olen itsekin uutista kirjoittaessani tiukannut nuorilta aikuisilta, onkohan se niiden vuosisadan megabileiden pitäminen tällaisena syksynä ihan fiksu ajatus.

Myönnän, olen osa ongelmaa. Olen itsekin uutista kirjoittaessani tiukannut nuorilta aikuisilta, onkohan se niiden vuosisadan megabileiden pitäminen tällaisena syksynä ihan fiksu ajatus.

Tietenkään ei ole. On totta, että joka ikinen ihmisten kohtaaminen on riski.

Meillä jokaisella vain on eri kohdassa se raja, jonka jälkeen rajoitukset alkavat sattua.

On aika tekopyhää kitistä yöelämästä, jos itse kumminkin kipaisee käymään ihan nopeasti vain alennusmyynnissä.

 Nuoriso ei ole se ongelma. Ongelma olemme me, tämä epäreilu yhteiskunta.

Sitten on se toinen nuorisouutisten vakiokategoria, joita aion tehdä pystypäin jatkossakin.

Siis se, jossa nostetaan esiin se osa nuorisosta, jolla on paha olla. Jolla on nyt erityisen paha olla.

Niissä jutuissa kirjoittajan vain pitää muistaa, että nuoriso ei ole se ongelma. Ongelma olemme me, tämä epäreilu yhteiskunta.

Me aikuiset, jos me emme kaikin tavoin tue, suojele ja turvaa kasvavia lapsia ja nuoria. Ihmisen voi rikkoa minkä ikäisenä tahansa, mutta tehokkaimmin se onnistuu varhain.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat