Sanotaan, että korkeakoulutuksen suurimpia hyötyjä on se, että siellä pääsee verkostoitumaan oikeiden ihmisten kanssa.
Se on varmasti täysin totta. Silti rajusti yleistyneessä trendisanassa on alkanut kalskahtaa epämiellyttävä kaiku.
Verkostoituminen-sana sisältää nimittäin ajatuksen siitä, että ihmisiä tavataan vain itseä hyödyttävän verkoston vuoksi. Monen korvaan sana kuulostaa lähinnä siltä, että sillä tarkoitetaan tärkeiden ihmisten laskelmoitua nuoleskelua.
Joku voisikin kyynisesti todeta, että verkostoituminen on käytännössä sitä, että aidot ja luonnolliset ihmiskontaktit muutetaan sieluttomiksi datariveiksi Linkedin-profiilin alareunaan.
Voitaisiinko siis puhua ihan vaan ihmisiin tutustumisesta?
”Ihmisistä tulee Linkedin-rivejä.
Opiskelen itse nyt kuudetta vuotta journalistiikkaa Jyväskylän yliopistossa. Aion valmistua maisteriksi tänä keväänä.
Taaksepäin katsoessani päättelen, että juuri uusiin ihmisiin tutustuminen on ollut kaikkein arvokkainta opiskeluajassani.
Kuplautuvassa nykymaailmassa on korvaamatonta tavata uusia ihmisiä, jotka ovat kanssasi eri ja samaa mieltä asioista. Ihmisiin tutustuessa sosiaaliset taidot kehittyvät ja maailmankuva monipuolistuu.
Parhaassa tapauksessa löytää sellaisia ihmisiä, joiden näkemykset saavat innostumaan entistäkin enemmän omista kiinnostuksen kohteista. Usein baaripöydät ovat parhaita paikkoja saada oivalluksia omasta alasta.
Lisäksi bonuksena voi ansaita sellaisiakin ihmissuhteita, jotka saattavat poikia jopa työmahdollisuuksia. Tärkeää on kiinnostua ihmisistä aidosti — muuten hyödyt jäävät vajaiksi.
Toivonkin, että koronarokotteet vapauttavat opiskelijat taas oikeasti tapaamaan toisiaan mahdollisimman pian. Se tekee elämästä elämää.
