Märkä kokko, onnellinen kurvilainen ja kemuja kuiville jääneillä laivoilla – HS:n valokuvaaja Akseli Valmunen ikuisti Stadin juhannuksen

Valokuvaaja Akseli Valmunen tutustui Helsingin juhannukseen.

Julkaistu:

Helsingin Sanomien valokuvaaja Akseli Valmunen lähti viettämään ensimmäistä kaupunkijuhannustaan kameransa kanssa.

Hän löysi muun muassa onnellisen kurvilaisen ja kokon konkarisytyttäjän.


Kurvilaisen juhlahetki

”Kallio on vapaa!”

Stadilainen Hannu Puhakka huudahtaa ilosta Kurvissa, Vaasanpuistikossa. Kansanomaisemmin Piritorilla.

Hän istuu aukiolla ystävineen.

Puhakan juhlahetkiä ovat joulu ja juhannus.

”Silloin Kalliossa on vain stadilaisia. Parasta porukkaa.”


Kaiku ja Kaaos

Juhannusaattona Eiran kadut ovat hiljaisia, kuten ne usein ovat. Tehtaankadun toisella puolella temmeltävät köriläät.

Kaiku on husky, Kaaos amerikanbulldog. Molemmat ovat poikkeuksellisen suuria rodussaan. Ne ovat myös nuoria ja leikkisiä, Kaiku 6- ja Kaaos 2,5-vuotias.

Kaikuun ja Kaaokseen verrattuna murto-osan kokoinen kaksivuotias Aune-naaras ajaa maassa pyörivät uroot tiehensä, räksyttämällä painokkaasti.

Koirien tapaan myös niiden emännät ovat ystävystyneet koirapuistossa. Siellä Noora Hattara viettää koirapuistoystävineen juhannuksenkin.


Helsinkiläisiä suviyössä

Poliisi oli työllistetty maaseudulla ja maaseutukaupungeissa. Helsinki sen sijaan oli rauhoittunut, muttei tyhjä.

Kymmenen minuutin päässä keskustasta on kokkoja ja juhannusjuhlia. Kaupunkilaiset ja harvat ulkomaiset turistit kerääntyvät kuin kyläjuhlille.

Meren ääreen. Tietenkin, Helsingissä.

Muutamat uivat. Useammat katselivat merta.


Märkä puu kalliolla

Särkiniemen kokko Lauttasaaressa ottaa tällä kertaa aikansa. Puu syttyy pian, mutta liekit eivät nuole kostunutta puuta niin ahnaasti kuin yleensä.

Sytytysnestettä lisätään kahteen kertaan, mutta tuli etenee tuskastuttavan hitaasti.

Kun roihu lopulta leimahtaa täyteen paloon, näemme, että tuli on hiljalleen kalvanut kokon sisältäpäin.

Kokko romahtaa kasaan. Melkein huokaus pääsee yleisöstä.


Pitkän sytytyksen jälkeen

Kesälauttasaarelainen Paul Löndberg on sytyttänyt saaren kokon parikymmentä kertaa. Nyt ei mennyt hyvin.

”Kokon materiaalit olivat kautta aikain huonoimmat.”

Olivat märät, mutta syttyi se silti lopulta. Sammuvan kokon valvonnasta Löndbergin ei enää tarvinnut huolehtia.

Hän vetäytyi mökille, jossa hän viettää 36:tta kesää. Kumppani Riitta Suuronen on mukana mökkeilemässä nyt viidentenä kesänä.


Tulen outo taika

Kun kokkoa sytytettiin uudestaan ja uudestaan, oli ilmassa odotusta.

”Ihmiset höpöttivät ja etsivät paikkaansa, eivät löytäneet merkitystä hetkelle”, sanoo Valmunen.

Moni alkoi vaikuttaa epäuskoiselta, syttyykö kunnon palo lainkaan.

Tuleen katsomisen vaikutus ihmiseen kiinnostaa Valmusta.

”Kun liekki roihahti, kaikki on valmista. Tulee täysi unohdus. Eilinen ja muu unohtuu.”

Näin kävi pienen odottelun jälkeen. Höpöttäminen loppui.


Helsingin järvi on meri

Meri on Helsingissä läsnä aina. Kantakaupungissa meren rantaan on kaikkialla matkaa korkeintaan muutama kilometri.

Helsinkiläisten suhde mereen on usein ristiriitainen. Alkutalvella sula meri saattaa estää kunnon lumitalven tuloa. Keväällä merituulahdukset voivat olla hyisiä.

Toisaalta mereltä tuleva kostea ilma voi syksyllä pudota maan päälle kauniina lumivaippana, kuten viime syksynä. Ja rantavesien jäällä kävely on mitä helsinkiläisin ilo.

Tärkeintä on, että meri on.


Valkealainen jäi Helsinkiin

Ei paineita juhannuksenvietosta, oli Laura Törnroosin päätös tänä vuonna. Hän on viettänyt pitkään juhannukset kotiseudullaan Valkealassa. Nyt hän jäi ensimmäisen kerran Helsinkiin.

”Nautin fillaroinnista, ja halusin nyt katsella kaupunkia pyöräillessäni ympäriinsä.”

Kokkoja Törnroos ei löytänyt. Niiden sijaan löytyi rauhallisuutta ja vapautta.

”Ihmisiä oli paljon liikkeellä pyörillä ja vesillä. Tuntui, että kaikki olivat vapaalla ja vapautuneita.”


Troolarit ja musiikkien sekoitus

Sompasaaren kuiville jätetyt troolarit houkuttelivat juhannusjuhlijoita ja Valmusta.

”Troolareiden eri puolilla oli eri kemut, ja molemmista kaikui erilainen musiikki.”

Se yhdistyi juhannusaaton yönä kumuksi, joka teki tunnelmasta Valmusen mukaan perin rauhallisen.

Troolarien lähellä ei ollut paljon väkeä, parikymmentä ihmistä kaikkiaan. Sekin rauhoitti.

Monet kiipesivät laivojen kansille tähystämään. Kannelta näkee hyvin kaupunkiin.


Sauna riisuu luulot

Komeita nimiä: Kaksi Otsoa ja Haapameri. Lähellä meri ja sauna. Otsot Korhonen ja Tuominen sekä Deni Haapameri katselivat Sompasaunalta öistä Kruununhakaa.

”Kaupunkiin jääneet kokoontuvat aina jonnekin. Tänne on mukava tulla, kun kaikki rupattelevat ja ovat mukavia toisilleen. Sauna riisuu kaikki ennakkoluulot, eikä sillä ole väliä, mistä tulee tai mitkä ovat lähtökohdat. Saunassa kaikki ovat saman arvoisia”, Valmunen muistaa kolmikon puhuneen.

Saunan takaa kuului juhlien jumputus, mutta saunojat katselivat toiseen suuntaan. Siellä olivat kruunun vanhan hevoshaan paikalle rakennetut arvokkaat kerrostalokorttelit, ja välissä hiljainen vesi.


Yksinäinen pelastaja aamuisella rannalla

Rantavalvoja Eveliina Kytölä istuu korkealla penkillä Hietaniemen uimarannalla, Hietsussa. Kello on kymmenen aamulla, ja kesäpäivä on jo pitkällä.

Hänen tehtävänsä on pelastaminen. Mutta asiat ovat olleet juhannuksena parhaimmalla tolalla: pelastettavaa ei ole ollut.

Yksi mönkijä kurvaili juhannusiltana rantahiekalla. Se häädettiin.

Aamulla Kytölän tuolin ympärillä ei liikahda mikään. Ranta on täysin tyhjä ja rauhallistakin rauhallisempi.

Silti Kytölä istuu tuolillaan. Tehtävänsä mukaisesti.

Kommentit

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Ei vielä nimellä kirjoitettuja kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää