Markku Nenonen on ollut Cabaret’n seremoniamestari ja Lainahöyhenien drag queen – musikaalimies tietää, miten yleisö nostetaan lentoon - Historia | HS.fi

Markku Nenonen on ollut Cabaret’n seremoniamestari ja Lainahöyhenien drag queen – musikaalimies tietää, miten yleisö nostetaan lentoon

Musiikkiteatteri vei Markku Nenosen mennessään jo steppiä harrastavana lapsena.

Ohjaaja, koreografi Markku Nenonen kokee saaneensa tehdä urallansa kaiken haluamansa, Cabaret’n seremoniamestarista Lainahöyhenien drag queeniin.­

6.12.2020 2:00 | Päivitetty 6.12.2020 6:23

Tanssija, lavastaja, ohjaaja, koreografi, puvustaja… Markku Nenosen ansioluettelo kattaa kunnioitettavan monipuolisen siivun suomalaista musikaaliteatterin historiaa. Uran neljäänkymmeneen vuoteen mahtuu yli sata teatteriproduktiota.

”Olen ollut sellainen duracell-pupu nuorempana, ensi-iltoja on saattanut olla seitsemänkin vuodessa”, Nenonen kertoo.

Niistä viimeisin on lokakuussa Svenska teaternissa ensi-iltansa saanut Mary Poppins -musikaali, jonka Nenonen ohjasi.

Helsingin Sanomien kriitikko Lauri Meri kirjoitti esityksestä, ettei ”tarvitse ikävöidä Lontooseen, kun täällä näkee parempia musikaaliesityksiä”.

Viime vuosina Nenonen on ohjannut muun muassa sellaisia musikaalimenestyksiä kuin Helsingin kaupunginteatterin Next to Normalin (2010) ja Billy Elliotin (2015)sekä tehnyt koreografian Tampereen Työväen Teatterin Poikabändiin (2019).

Ensi vuonna esityksiään jatkavassa Mary Poppinsissa Nenonen työskenteli toista kertaa lasten kanssa.

”Onneksi oli alla Billy Elliot, jossa oli mukana 30 tyttöä ja 12 poikaa. Maryssä on vain kuusi lasta, kaksi per esitys”, hän kertoo.

”Lasten kanssa työskennellessä täytyy olla samaan aikaan vähän kuin hyvä poliisi ja paha poliisi. Siksi on hyvä, että olen ollut aikoinaan töissä lastentarhassa. Lapsiesiintyjillä oli Maryssä sellainen vitsi, että he vetivät käden aina lippaan, kun tulin paikalle.”

Myös Nenosen oma teatteriura alkoi lapsena, steppitanssiharrastuksesta.

”Olin ylienerginen lapsi ja pidin tanssimisesta”, Nenonen kertoo.

Kun steppiopettaja Eeva Hemming teki vuonna 1973 koreografian Kansallisteatterin Lintu Siniseen, pyysi hän nuorta oppilastaan tulemaan avustajaksi esitykseen.

”Tienasin silloin ensimmäisen palkkani teatterista. Sain heti tehdä töitä oikean tähtikaartin kanssa. Päärooleissa olivat muun muassa Ansa Ikonen, Kyllikki Forssell, Eila Peitsalo, Pekka Autiovuori ja Martti Katajisto”, Nenonen muistelee debyyttiään.

Myös ohjaajan ura alkoi nuorena, musikaaleilla toki.

”Kysyin lukion suomen opettajaltani, että voisinko ohjata jotain, kun joulunäytelmät ovat aina niin kauheita. Sain luvan ja ohjasin koulussa Tenavat-musikaalin ja Pikku prinssin.”

Siitä lähtien koko elämä on ollut teatteria, elämäntapa, hän sanoo. Tanssia Nenonen opiskeli Tanssi­opistossa, ohjaajana hän on ollut itseoppinut.

”Uravalinta oli lapsesta asti aika selvä. Ehkä jossain vaiheessa mietin myös teatteripuvustajan ammattia. Olen viettänyt lapsuuteni Hakaniemen hallissa, jossa isoäidilläni oli naisten vaatetusliike.”

Ensimmäinen ammattilaisohjaus oli musikaali Rose vuonna 1992. Pääosassa oli Ritva Valkama.

”Menin (silloisen Helsingin kaupunginteatterin johtajan) Raija-Sinikka Rantalan puheille ja ehdotin että ohjaisin Rosen. Hän antoi siihen mahdollisuuden. Alkuaikoina kun ei ollut vielä nimeä, piti toimia näin. Enää en varmaan osaisi markkinoida itseäni noin suoraan”, Nenonen pohtii.

Ei ole tarvinnutkaan. Puhelin on soinut.

Lukuun ottamatta muutaman vuoden kiinnityksiä uransa alussa tanssijana Carolyn Carsonin ryhmässä Pariisissa ja Helsingin kaupunginteatterin tanssiryhmässä, on Nenonen ollut koko uransa freelancer.

Musikaaleissa häntä viehättää eri taiteenlajien liitto.

”Musiikki, tanssi, dialogi, kun saa sen synteesin onnistumaan, esitys vaikuttaa niin moneen aistiin. Sanoin Mary Poppinsin harjoituksissa, että taiteilija ei voi lentää ilman teknisiä apuvälineitä, mutta hän voi lennättää. Se on lyhin tie ihmisestä toiseen, kun saa yhteyden ihmiseen katsomossa.”

Tulevaisuudenunelmia Nenosella ei uran suhteen ole. Hän kokee, että on saanut tehdä kaiken haluamansa.

”Kun näin lapsena Cabaret-elokuvan, halusin heti näytellä seremoniamestarin roolin. Se haave toteutui Helsingin kaupunginteatterissa vuonna 2000. Vuonna 1983 näin Lainahöyhenissä-musikaalin ensimmäisen tuotannon New Yorkissa ja toivoin saavani näytellä sen pääroolin, drag queen Zazan. Sekin haave toteutui Heinolan kesäteatterissa vuonna 2007.”

Lainahöyhenten esitykseen liittyy tunteikas muisto.

”Meillä oli meneillään sotaveteraanien esitys, ja yleisö tuntui reagoivan kovin jähmeästi. Järjestäjä tuli kuitenkin kertomaan esityksen jälkeen, että eräs veteraani oli tullut sanomaan hänelle, että tämä oli paras esitys jonka hän on nähnyt. ’Sanokaa esiintyjille, että me taistelimme heidänkin puolestaan.’”

Ohjaaja-koreografi Markku Nenonen

Syntynyt 1960 Helsingissä.

Ollut kiinnitettynä tanssijana Helsingin kaupunginteatterin tanssiryhmässä vuosina 1983–1986 sekä Carolyn Carsonin tanssiryhmässä Pariisissa 1986–1990.

Ohjannut ja tehnyt koreografioita freelancerina muun muassa Svenska Teaterniin, Åbo Svenska Teaterniin, Turun kaupunginteatteriin, Tampereen työväenteatteriin ja Helsingin kaupunginteatteriin.

Tv-rooleja mm. Kuumia aaltoja -sarja (2003) ja Ihmeidentekijät-sarja (1996–1998).

Täyttää 60 vuotta sunnuntaina 6. joulukuuta.

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Historia