UKK nostelee lohia – politiikkaa ei puhuta

Kovasti ihastelivat ruotsalaiset isännät, etenkin maaherra Thure Andersson (oik.) presidentti Urho Kekkosen kalastustaitoa – lohia nousi Mörrum-joesta useampia.

19.3. 2:00

Svängsta (Kari Kallio)

Kalaonni ei ole hylännyt presidentti Urho Kekkosta. Mörrum-joesta nostettiin lauantaina kymmenen kalaa. Presidentti Kekkonen veti niistä kahdeksan.

Todettuaan tilanteen tyytyi muu seurue päivän mittaan etupäässä nauttimaan lämmittävästä auringonpaisteesta.

Presidentti Kekkonen paineli virveli kädessään joen rannalle jo perjantai-iltana välittömästi seurueen saavuttua Abu-johtaja Göte Borgströmin kalamajalle. Ensimmäinen lohi nappasi myös perjantai-illan pimeinä tunteina.

Prinssi Bertil antoi koko lauantain tasoitusta liittyen seurueeseen vasta illallisille. Sunnuntaina hän aikoo kuitenkin avittaa ruotsalaisjoukkuetta, jolla on mahtava etumatka kurottavanaan.

Kalaonni hymyili presidentille etupäässä lauantaina aamupäivällä. Silloin nousi myös päivän suurin lohi, noin 4,2 kiloa. Parikymmenpäisen ruotsalaislehdistön saapuessa puolen päivän aikaan joen rannalle loppui syönti.

”Niin se aina on”, sanoi presidentti, ”kun lehdistö tulee, kalat häviävät”.

Hyväntuulisena hän kuitenkin nosteli parikymmenkiloista kokonaissaalistaan julkisen sanan ”määräysten” mukaisesti.

Ruotsalaiset isännät eivät lakkaa ihmettelemästä Suomen presidentin kalastustaitoa. Hän on aina osoittautunut seurueen ylivoimaisesti parhaaksi kalamieheksi. Tällä kertaa näyttää ero muihin vain kasvavan edellisiin vierailuihin verrattuna.

Iltapäivällä presidentin vieheeseen nappasi kaksi lohta. Jälkimmäisen veti ylös Kööpenhaminan suurlähettiläs Jaakko Hallaman mukana seurueeseen lauantaina liittynyt rouva Anita Hallama.

Presidentin kalastusmatkojen yhteydessä käydään usein myös poliittisia keskusteluja. Tämänkertainen matka rajoittuu kuitenkin pelkästään kalastuksen ympärille.

Väistyneet tähdet palasivat lavalle

Helena Ylänen

Politiikka ja rockmusiikki ovat kohdanneet perin harvoin. Elokuun 1. päivänä New Yorkin Madison Square Gardenissa rock selviytyi tällaisesta kohtaamisesta perin tyylikkäästi.

Huippupopparit olivat George Harrisonin johdolla kokoontuneet soittamaan ja laulamaan tuhatpäiselle joukolle riepotellun Bangladeshin hyväksi.

Nyt on ilmestynyt konsertissa äänitetty kansio Concert for Bangla Desh (kolme levyä, 60 markkaa), joka kyllä kelpaa hankkia, kun samalla vielä voi maksaa osansa valtioiden kuopuksen tukemiseksi.

Konsertti toi 250 000 dollaria, levystä saadaan miljoonia. Levyllä ei ole mitään hyväntekeväisyyskonserttien makeudesta tai hajanaisuudesta. Ei ylisanoja, liikutuksen kyyneleitä tai palopuheita. - -

Koko konsertti oli George Harrisonin harteilla. Hän on kaiken aikaa lavalla, laulaa, soittaa, säestää, kuuluttaa ja pitää huolen yleisestä järjestyksestä. Hän hoitaa kaiken hienosti itseään tai kuuluisia ystäviään korostamatta.

Tämän kolmen kiekon pakkauksen voima on juuri sen yksinkertaisuudessa ja ainutkertaisuudessa.

Lavalla on yht’aikaa orkesteri, jossa rumpuja soittaa Ringo Starr, bassoa Klaus Voormann, kitaraa Harrison ja Eric Clapton, pianoa Leon Russell. Ja vierailevana solistina on Bob Dylan.

Vain Leon Russell koko joukosta enää ylipäätään esiintyy vakituisesti. Koko muu orkesteri on kartanoihinsa vetäytynyttä rockmusiikin hienostoa. Ja nyt he ovat lavalla ja vielä kaikki yhtä aikaa.

Sähköauto on vielä vailla halpaa ja tehokasta akkua

Mercedes-Benzin sähköbussi on ns. hybridi: se käy ja liikkuu sähkön avulla, mutta pienoiskokoinen dieselmoottori lataa kaiken aikaa akkuja. Se ei siis ole varsinainen sähköauto.

Bryssel

Voi hyvä luoja kuinka masentavan hitaasti sähköauto kehittyy. On mahdoton olla toteamatta: me lähetämme koska tahansa miehen kuuhun, mutta emme osaa rakentaa kunnollista akkua.

HS selosti kahdessa sunnuntainumerossaan lokakuussa 1967 sähköauton historiaa, kehitystä ja tulevaisuutta.

Vuoden 1972 maaliskuussa pidettiin Brysselissä maailmanlaajuinen sähköautokonferenssi, jossa HS oli mukana ainoana suomalaisena lehtenä.

Ja mitä maailman johtavat asiantuntijat oppivat? Vain sen, että viidenkymmenen vuoden takainen sähköauto saattoi olla parempi kuin nykyinen.

Tämä ranskalainen hupiauto kuului näyttelyn suosituimpiin ajokkeihin. Se sopii isoille uimarannoille, golfkentille ja etelän lomakeskuksiin. Ainoa hallintalaite on ohjaussauva, joka hoitaa kaikki toiminnat.

Kuka antaisi meille pienen, kevyen ja tehokkaan akun ja samalla äänettömän ja saasteettoman auton?

Öljy-yhtiöiden kulissien takaisesta painostuksesta puhutaan aina sähköautojen yhteydessä. Väitetään, että öljy-yhtiöt ostaisivat lupaavia patentteja ja hautaisivat ne syvälle kassaholveihinsa. Niiden huhutaan vaikeuttavan mahdollisimman paljon sähköauton kehittämistä.

Huhut ovat huhuja eikä yhtään näyttöä ole vielä saatu. Öljy-yhtiöt lienevät täysin syyttömiä sähköauton vaivalloiseen edistymiseen. Pääsyyllisenä voitaneen pitää suuria ja mahtavia autotehtaita, jotka tekevät vain puolinaista suunnittelutyötä.

Englantilainen Morrison-yhtiö on rakentanut erittäin hyvin toimivan jakeluauton, jota on käytössä tällä hetkellä satamäärin mm. Belgiassa. Sen toimintasäde riittää mainiosti päivän kuljetuksiin.

Suola epäsuosiossa

Kaduilla käytettävä maantiesuola kiihdyttää esikaupunkien asukkaita. Helsingin keskustassa ei lumesta ole enää tietoakaan mutta esikaupungeissa sitä on vielä kosolti.

Jostain syystä puhtaanapitolaitoksen autot suoltavat kaduille suolaa niin että koirien tassuja polttaa, lasten ulkoiluvaatteet ovat täynnä suolalaikkuja ja lakatut lattiapinnat menevät pilalle.

Monet lapsien ja koirien kanssa ulkoilevat pitäisivät puhdasta hiekkaa parempana keinona. Ja kyllä kevät jo tässä vaiheessa sulattaa lumet ilman suolakonsteja, sanoi perheenäiti Taivaskalliolla.

Miehet ovat löytäneet rahvaanomaisen muodin

Pirkko Kolbe

M. A. Numminen oli mies, joka markkinoi meille kiusallisen päähäntarttuvan uusrahvaanomaisuuden käsitteen.

Uusrahvaanomaisuus on kiehtova sana; sitä voi maistella kielensä kärjellä ja erotella vivahteita. Siinä on vähän vanhaa ja vähän uutta, jonkin verran kansallisromantiikkaa ja yhtä suuri määrä nykyaikaista asiallisuutta.

Jotenkin uusrahvaanomaisuudesta puhuttaessa tulee mieleen mies. Kippurakärkisaappaat, pussihousut ja koivistolainen karvareuhka. Uljaan uuden sukupolven edustaja, joka kävelee salonkeihin kansan miehen vaateparsissa, viihtyy niissä ja jotenkin omituisesti onnistuu sulautumaan ympäristöönsä vaikuttamatta naurettavalta.

Uusrahvaanomaisuus on ilmeisesti tällä hetkellä laajemminkin ilmassa oleva käsite. Euroopan suurten muotikeskusten miehet ovat kiitollisina omaksuneet eri maiden kalastajien, paimenten ja muiden ulkotyöläisten asut. Niissä on asiallisuutta, rehevyyttä, väriä, sitkeyttä, tyyliä ja pelkistettyä tarkoituksenmukaisuutta. Jopa romantiikkaakin.

Joukkourheilussa ei kukaan häviä

Kaikki tietävät puheenjohtaja Maon talviuinnin Jangtse joessa ja mitä siitä seurasi. Tänä vuonna puheenjohtajan suorituksen 14 vuosipäivänä, joessa nähtiin 20 000 kiinalaista.

Lapsille |a nuorille on perustettu vapaa-ajan urheilukouluja. Suosittuja koko kansan urheilulajeja uinnin lisäksi ovat mm. pallopelit, miekkailu, vuoristokiipeily, pyöräily, murtomaajuoksu ja yleisurheilu.

Viimemainituissa luulisi maalin tienoilla tosin olevan ongelmia, jos kaikki saapuvat yht’aikaa.

Monet harrastavat joka päivä radiokuntovoimistelua. Tämä on koko maassa yleiseksi tullut musiikkisäesteinen harjoitussarja joka radioidaan.

Kiina on tullut todelliseksi kuntourheilun toivemaaksi Työläiset, opiskelijat ja kaaderit harrastavat joka päivä radion ohjaamina kuntovoimistelua. Muut juoksevat pitkiä matkoja varhain aamulla ja vanhemmat ihmiset varjonyrkkeilevät kaduilla.

Parhaalta minusta tuntuu tieto, että monet harjoittavat perinteistä varjonyrkkeilyä esimerkiksi Pekingin katukäytävillä ja puistoissa. Sieluni silmin näen miltä yksikseen nyrkkeilijä vaikuttaisi Helsingissä vaikkapa Kolmen Sepän patsaalla tai Esplanadin puistossa.

Kiurut ovat jo tulleet, kottaraisia parvittain

Kulunut viikko on ollut voimakkaan kevääntulon aikaa. Lämpimät ja aurinkoiset säät ovat saaneet lumen sulamaan aivan silmissä ja tienpenkereille, ojanpientareille tai viettäville rinteille on ilmaantunut isoja sulapälviä.

Nämä tarjoavat oivallisen ruokailupaikan vastasaapuneille ensimmäisille muuttolinnuille.

– –

Jo maaliskuun ensimmäiseltä viikolta alkaen on lounaisimmassa Suomessa havaittu kiuruja, pääkaupungin tienoilla niitä on näkynyt noin viikon ajan. Toistaiseksi niitä on vähän, eikä kiurun laulua vielä maastossa juuri kuule.

Noin viikko sitten saapuivat etelärannikolle myös ensimmäiset kottaraiset, joita risteilee pikku ryhminä sinne tänne. Kottarainen näyttää tässä vaiheessa olevan jo selvästi yleinen, sillä lauantaiaamuna 18.3. muutti kottaraisia jo kymmenpäisinä parvina Kaivopuiston edustalla.

Peräseinäjoen suoturpeesta suunnitellaan aktiivihiiltä

Eräät teollisuuslaitokset ovat yhteistyössä Valtion teknillisen tutkimuslaitoksen (VTT) kanssa suunnitelleet perustavansa aktiivihiilitehtaan Peräseinäjoen Haukinevalle.

Tehdas valmistaisi jopa 10 000 tonnia aktiivihiiltä vuodessa. Suurin osa aktiivihiilestä menisi vientiin, sillä kotimainen kulutus on tällä hetkellä 800 tonnia vuodessa.

Aktiivihiiltä käytetään mm. veden puhdistamiseen.

– –

Aktiivihiilitutkimusten lisäksi on Outokumpu Oy suorittanut suoalueilta saatavalla turpeella tutkimuksia turvekoksin hyväksikäytöstä.

Turvekoksi on eräänlainen välituote aktiivihiilen valmistuksessa.

”Hampurilainen on täällä erittäin hyvä, varsinkin leipä pihvin ympärillä”, kirjoittavat tv-kokit Jaakko Kolmonen ja Veijo Vanamo USA:sta. Keittiömestarit ovat tutkimusmatkalla Atlantin takana ja ovat saaneet oivallisia amerikkalaisreseptejä sikäläisiltä kollegoiltaan. 'Mustia mestareita on paljon ja he ovat kaikki huipputehokkaita', Veijo ja Jaakko tiedottavat.

Koonnut Pasi Oikarinen

Lue lisää: hs.fi/aikakone

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Historia