Yya-vastaanotto Moskovassa

Neuvostoliitossa vieraileva ulkoministeri Kalevi Sorsa laski torstaina suurlähettiläs Björn-Olof Alholmin kanssa seppeleen Leninin mauseoleumille, joka sijaitsee Moskovan Punaisen torin laidassa.

7.4. 2:00

Moskova (STT)

Suomen ja Neuvostoliiton välisen ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimuksen 24-vuotispäivän johdosta suurlähettiläs ja rouva B.-O. Alholm järjestivät juhlavastaanoton Suomen suurlähetystössä Moskovassa torstaina. Vastaanottoon osallistui parhaillaan Neuvostoliitossa vieraileva Suomi–Neuvostoliitto-Seuran ystävyysvaltuuskunta, jota johtaa ulkoasiainministeri Kalevi Sorsa.

Noin 400 vieraan joukossa oli mm. Venäjän federatiivisen neuvostotasavallan pääministeri M. S. Solomentsev, Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puhemiehistön puheenjohtajan sijainen A. F. Surganov, Neuvostoliiton varapääministeri I. T. Novikov, oikeusministeri V. I. Terebilov, ulkoministerin sijainen A. A. Smirnov, – – Neuvostoliiton ystävyysseurojen liiton puhemiehistön varapuheenjohtaja Pesljak sekä useita muita Neuvostoliiton viranomaisten ja eri yhteiskuntapiirien edustajia.

Alppilan urheilutalohanke jäi vielä tutkittavaksi

Uuden urheilutalon rakentaminen Alppilan Josafatin kallioille on muodostunut erittäin araksi asiaksi.

Kaupunkisuunnittelulautakunta käsitteli suunnitelmaa jälleen torstaina, mutta loppujen lopuksi asia poistettiin "lisäselvityksiä" varten. Saattaa käydä niin, että urheilutalokiista tulee seuraavan kerran esille vasta kunnallisvaalien jälkeen.

Alppilan asukkaita ei Josafatin kallioille suunniteltu urheilutalo miellytä. Alppilassa toimivat eri järjestöt ja yksityiset asukkaat ovat ilmaisseet yksimielisen tahtonsa lukuisissa kaupunginhallitukselle osoitetuissa kirjelmissä, joissa pyydetään kallioiden säilyttämistä asukkaiden virkistyskäytössä.

Asukkaiden mielestä Alppila on jo riittävän ahtaasti asutettu. Pääasiassa urheiluseurojen käyttöön tuleva rakennus voidaan asukkaiden mielestä rakentaa yhtä hyvin muualle, sillä rakennus ei heidän mielestään palvele paikallisia asukkaita.

Pojan homoseksualismi on järkytys perheelle

Ihmisen sukupuoliseen käyttäytymiseen kuuluu, että poika rakastaa tyttöä ja tyttö poikaa. Tätä käytäntöä pidetään luonnollisena ja oikeana.

Jokainen äiti ja isä toivoo, että hänen poikansa menee kerran naimisiin kunnon tytön kanssa, saa perillisiä sekä jatkaa sukua. Siksi järkytys saattaa olla aika suuri, jos poika osoittautuu homoseksualistiksi. Ihmiseksi, joka pitää vain omaa sukupuolta olevista.

”Olen sattumalta päässyt selville, että poikani on homoseksuelli. Hän on täysi-ikäinen, samoin hänen työtoverinsa, jonka kanssa poikani on seurustellut jo puolen vuoden ajan.

Poikani ei luultavasti aavista, että olen tietoinen heidän suhteestaan. Olen huolissani siitä, miten voisin ryhtyä keskustelemaan hänen kanssaan tästä asiasta ilman, että syntyisi perheen sisäisiä kärjistyneitä tilanteita.

Mieheni elää omissa ympyröissään eikä yleensä huomaa mitään. Pitäisikö minun ensin keskustella poikani kanssa tästä ja sitten vasta mieheni kanssa? Ja miten tekisin aloitteen? Pelkään, että syntyy valtava perhekohtaus ja sitä tahtoisin välttää.”

Näin kirjoittaa eräs äiti, jonka järkytys on ilmeinen. Poika on osoittautunut poikkeavaksi, ja vieläpä seksuaalisella alueella, joka tuomitaan varsin herkästi niin sanotussa länsimaisessa kulttuurissa.

Murha saattaa olla kunniakas ja oikeutettu joissakin tapauksissa, samoin väkivalta, sota ja rotusorto.

Mutta seksuaalinen poikkeavuus on semmoinen asia, että se järkyttää hirvittävästi asianomaisen lähiympäristöä ja tuttavapiiriä. – –

Miksi oikeastaan homoseksuaalisuus koetaan kauhistavana asiana? Uskonto lienee suuri tekijä tässä niinkuin yleensäkin meille ominaisessa seksuaalikielteisyydessä.

”On kuitenkin yleisesti tunnettua, että miehet harjoittavat sukupuolista toimintaa toisten miesten kanssa ja naiset toisten naisien kanssa. Vastaavaa käyttäytymistä tavataan monilla eläinlajeilla", kirjoittavat C. S. Ford ja F. A. Beach WSOY:n kustantamassa kirjassa ”Sukupuolinen käyttäytyminen”.

Kesälukukausi tulossa oppikouluihin

Kesäopiskelu on tulossa oppikouluihinkin: Tapiolan yhteiskoulu on ensimmäisenä anonut vapaaehtoisen kesälukukauden järjestämistä.

Kesäopiskelun käsite on tavallisesti liitetty vain kesäyliopistoihin ja -lukioihin, ei oppikouluihin. Nyt on tilanne kuitenkin muuttumassa.

Ensimmäisenä maamme oppikouluista on Tapiolan yhteiskoulu anonut kouluhallitukselta oikeutta vapaaehtoisen kesälukukauden järjestämiseen. – –

Tapiolan yhteiskoulun johtokunta jätti vapaaehtoisen kesälukukauden kokeilemista koskevan anomuksen opetusministeriölle 1. helmikuuta 1972. Anomuskirjelmä perustuu sekä lukiokomitean esittämiin ajatuksiin että todettuun kesäopiskelun tarpeeseen.

Päiväkoulun lukion ja iltalinjan oppilaiden keskuudessa tehdyn mielipidetiedustelun mukaan 78 pros. kyselyyn vastanneista 541 oppilaasta ilmoitti olevansa kesälukukaudesta kiinnostuneita.

Tapiolan kesälukukaudesta on suunniteltu tehtävän kaikille avoin.

Tietämisen tuskaa

Suomi-Neuvostoliitto-seura ei aio antaa julkisuuteen raporttia, jossa seuran työryhmä arvostelee suomenkielisten maantiedon ja historian oppikirjojen Neuvostoliitto-tietoutta. Oppikirjojen tekijöitä halutaan suojella julkiselta huomiolta.

Käytännössä tämä merkitsee sitä, että oppikirjojen tekijät eivät voi julkisesti puolustautua, kuten meillä on tapana, eikä yleisö saa tietää, ovatko oppikirjojen puutteet niin vakavia kuin väitetään.

Ei myöskään päästä päättelemään, onko esimerkiksi tarpeellista ryhtyä kokeillen selvittämään, millä tavalla oppikirjat pitäisi kirjoittaa Neuvostoliiton osalta, "jotta oppilaat saisivat asiasta oikean kuvan" ja jotta voitaisiin "eliminoida opettajan mahdollisen asenteellisuuden vaikutus oppimistapahtumassa" kuten SN-seura toivoo.

Työryhmä syyttää suomalaisia oppikirjan tekijöitä asenteellisuudesta. Sitä samaa on havaittavissa myös sen omassa lausunnossa. Ryhmähän korostaa naapurimaan suurvalta-asemaa ja vaatii tähän vedoten paitsi tuoreita myös ”oikealla tavalla painotettuja tietoja” oppikirjoihimme.

Oppikirjoissa on varmaankin sekä vanhentuneita että virheellisiä tietoja, jotka on tasapuolisuuteen pyrkien yritettävä korjata.

Mutta kohtuuden nimessä on sanottava, että tietojen saaminen kaikista maista ei aina ole helppoa. Kun monien maiden poliitikkojen on lisäksi tapana korjailla virallisia historiallisia näkemyksiä, ulkopuoliset eivät aina pysy edes mukana kaikissa käänteissä.

Oppikirjojen tekeminen Suomessa on nykyään työlästä puuhaa. Helppoa ei ole oppikirjoja tarkastavilla kouluviranomaisillakaan, joiden tietysti täytyy, nyt kun pää on avattu, ryhtyä kyselemään kaikilta täällä toimivilta ystävyysseuroilta, mitä kustakin asianomaisesta maasta on Suomen lapsille soveliasta kertoa.

Urheilu on ainakin melkein kulttuuria

Opetusministeri Pentti Holappa on oman kertomansa mukaan niin vapaamielinen, että hän pitää urheiluakin ”ainakin melkein” kulttuurina. Hän kertoi tästä puhuessaan Suomen ja Neuvostoliiton nuorison XVI ystävyysjuhlassa Lahdessa torstaina. – –

”Ja epäilemättä myös urheilulla on merkitystä kansojen ja tässä tapauksessa Neuvostoliiton ja Suomen nuorison välisessä kanssakäymisessä. Ymmärsin tämän asian oikein vasta äsken, kun minulla oli ilo tavata Neuvostoliiton nuorisojärjestöjen komitean puheenjohtaja Gennadi Janajef, joka on itse pelannut jääkiekkoa ja seuraa sitä yhä innokkaasti.

Puheenjohtaja Janajef ei vain tuntenut nimeltä Veli-Pekka Ketolaa, Juha Rantasilaa ja monia muita suomalaisia jääkiekkoilijoita. Lisäksi hän tiesi myös sen, että Rantasilan nenä katkesi Sapporon kisoissa, ja hän oli siitä hyvin pahoillaan. Silloin minä ymmärsin, että maittemme välinen ystävyys on vilpitöntä myös urheilun alalla”, Holappa sanoi.

Jorma Hynninen laulaa Orfeuksen

Oopperalaulaja Jorma Hynninen laulaa Orfeuksen osan Gluckin oopperassa Orfeus ja Eurydike tiistaina 11.4. Tämän tehtävän tulkitsijana voi olla joko altto tai baritoni ja ensimmäinen näistä vaihtoehdoista toteutui oopperan ensi-illan yhteydessä, jolloin Heljä Angervo lauloi Orfeuksen osan.

Teoksen kahdessa muussa päätehtävässä ovat Taru Valjakka Eurydikena ja Riitta Pietarinen Amorina Gerhard Weitzelin ohjaaman oopperan johtaa kapellimestari Ulf Söderblom.

Margariinin hinta nousee 16 p kilolta

Korotus koskee kaikkia kotitalousmargariineja. Hinnankorotus tulee voimaan ensi viikon alussa. – –

Valtioneuvosto teki margariinin hinnankorotuksesta päätöksen torstaina. Margariinien hinnat ovat peräisin vuodelta 1967. Vain jääkaappimargariinin hintaa tarkistettiin tätä ennen viime vuoden alussa.

Surmanluodit ja romaaniperinne

Taiteilijat, kuten Mikko Niskanen filmissään ovat usein samaistaneet itsensä yhteiskunnan syrjäalueiden ihmisiin, heidän elämäntilanteissaan on rakenteellista samankaltaisuutta, esittää Pertti Karkama väitöskirjassaan.

Pekka Tarkka

Suomen kesäteatterit ovat tehneet parhaansa esittääkseen Kiannon Ryysyrannan Joosepin ja Lehtisen Putkinotkon Juutas Käkriäisen – nuo viinankeittäjät – huvittavina kummajaisina ja kekkuleina.

Mikko Niskanen on näistä sankareista varmaan toista mieltä. Hänen kahdeksan surmanluotiaan kuuluu selvästi klassisen Suomalaisen kirjallisuuden perinteeseen – ei ihme että Niskanen on ilmaissut kiinnostuksensa Kiantoa kohtaan.

Samalla Niskanen on pystynyt osoittamaan Kiannon ja Lehtosen aihepiirin todellisen vakavan luonteen. Hän näytti pääsiäisenä kaikelle kansalle miten historiallisesti kerroksinen – vanhaa ja uutta – yhteiskunta tälläkin hetkellä on. Ja hän näytti, miten sellaiset tekijät joiden on katsottu kuuluvan menneisyyteen, ovat yhä kouriintuntuvaa totta.

Niskanen jatkoi siitä, mihin Väinö Linna lopetti, kirjoittaa Mauri Sirnö kolumnissaan Kansan Uutisissa torstaina. Sirnön mukaan Linna pysähtyi hyvinvointiin, nousukauteen ja lempeään rauhaan. Niskanen repii unelmat rikki. ”Kun Linna tavoitteli kansallista sovintoa ja anteeksiantoa, toi Niskanen eteemme ristiriidan”.

Tuntuu kuin Sirnö olisi lukenut Pertti Karkaman juuri ilmestyneen väitöskirjan Sosiaalinen konfliktiromaani. Karkamakin tuntuu – ainakin rivien välissä – hiukan pahoittelevan sitä, että käytännöllinen Linna ei Pohjantähden lopussa erittele ihmisen vieraantumista eikä määrittele ihmisenä olemisen ehtoja. – –

Kekkosen nimikko-osasto erämessuille

Tasavallan presidentin nimikko-osasto tulee Riihimäellä toukokuussa järjestettäville erämessuille.

Messujen suojelijaksi lupautunut presidentti Urho Kekkonen on ilmoittanut luovuttavansa esineitä osaston kokoamiseksi, mm. osan asekokoelmastaan sekä kalastusvälineistään.

Korpilakot levisivät elintarviketeollisuuteen

Korpilakot levisivät torstaina myös elintarviketeollisuuteen. Noin 9 000 lihanjalostuksen työntekijää osallistui ohjelmoituun lakkoaaltoon, jota on tarkoitus jatkaa perjantaina.

Rakennuksilla olivat torninosturien kuljettajat lakossa, joka lamautti 1 500 muun rakennustyöläisen työn. Pienehköjä lakkoja oli muillakin aloilla.

Lakot on rakennuksilla ja metallissa ohjelmoitu kommunistien suunnitelmien mukaan: vuoropäivin komennetaan lakkoon osa työntekijöitä ja seuraavana päivänä toinen ryhmä.

Elintarviketyöläisten liiton puheenjohtaja Jarl Sund (kom) selitti, että elintarviketyöläiset lakkoilevat omatoimisesti ja että liitto ei ole antanut mitään lakko-ohjeita. – –

Työnantajapuolelta sanottiin, että elintarvikkeiden lakot ovat lain vastaisia, koska niistä ei ole tehty lain edellyttämää ennakkoilmoitusta viranomaisille. Lisäksi työnantajien mukaan ”poliittisluonteiset lakot vaikeuttavat käynnissä olevia työehtosopimusneuvotteluja”.

Sekasortoa

Kamppailu olemassaolosta käy kiihkeänä tässä pienessä, syrjäisessä kolkassakin. Tai ehkä juuri sen takia.

Ken ei usko, seuratkoon taistelua rautatientorin bussikorokkeilla ruuhka-aikoina.

Näyttävämpiä taistotantereita on bussien 65 ja 62 yhteinen koroke. Bussit ovat siirtyneet kuljettajarahastukseen ja korokkeella syntyy aina yleinen sekasorto, kun entisestään harventuneet vuorot ehtivät torille asti.

Odottajien joukko alkaa siinä vaiheessa muistuttaa vihastunutta ameebaa, kassit ja nyrkit heiluvat ja pienimmät pääsevät bussiin jos selviytyvät jaloista. Mikäli vielä siinä vaiheessa ovat läpäisseet hengissä torin muut nerokkaat liikennejärjestelyt.

Uutisvuodosta kiista lehtien vapaudesta Japanissa

Tokio (New York Times)

Tokiolaisen toimittajan ja ulkoministeriön naissihteerin pidättäminen hallituksen salaisten asiakirjojen julkisuuteen pääsemisjutun yhteydessä on aiheuttanut voimakasta kiistelyä lehdistön vapaudesta.

Julkisuuteen vuotaneet asiakirjat itsessään eivät juuri ole aiheuttaneet suurta ihmetystä. Ne koskettelevat niitä neuvotteluja, joita japanilaiset ja amerikkalaiset ovat käyneet Okinawan saaren luovuttamisesta ja korvaussummasta.

Tämä on kuitenkin ensimmäinen kerta vuoden 1968 jälkeen kun hallituksen salaisia asiakirjoja on päässyt julkisuuteen.

Koonnut Jarkko Rahkonen

Lue lisää: hs.fi/aikakone

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Historia