Lieksan juhlakarhusta tuli jänis

”Pojille meni pupu housuun”

Kun karhupaistit peruutettiin, arveli Väinö Heikkinen tämän jäniksen sopivan hyvin juhlissa grillattavaksi, koska ”Lieksan pojilla meni pupu housuun”.

23.10. 2:00

Mauno Saari

Lieksan kauppalassa suunniteltiin koko kesä ja syksy, että kaupungiksi tulon kunniaksi tarjotaan juhlijoille ensi vuoden vaihteessa karhunpaistia.

Luonnonsuojelijat sekä Pertti Salolainen kuulivat aikeesta ja ryhtyivät taistoon estääkseen hirmuteon.

Lieksan johtajat säpsähtivät ja peruivat hankkeen.

Kun karhunkaatajaksi pyydetty Väinö Heikkinen, 49, kuuli perumiset, hän höläytti ison naurun.

”Vai meni pojille pupu housuun. No perhana, siinä tapauksessa minä lahjoitan juhliin juuri ammutun jäniksen rillattavaksi.”

– –

Erämies sanoo kyllä ymmärtävänsä luonnonsuojelijoita, jotka puhuvat asiansa puolesta.

”Hyvää ne tarkoittavat. Ja kun Salolainen seisoo eduskuntatalon portailla tiiraillen Mannerheimintielle, niin taatusti karhuja näkyy vähän. Silloin tulee huoli, että ne pian kuolevat sukupuuttoon.”

– –

”Yleisöllä tahtoo olla tänä päivänä sellainen kuva, että karhu ja susi ovat herttaisia ja kallisarvoisia koruesineitä. Erämaan asukilla kuva on toinen”, Heikkinen tokaisee ja lähtee taas tallustamaan kohti syvempiä metsiä.

Vääräleukaisten vihje: muikunsyönti kunniaan

Matti Aalto

Iso herra kysyy toiselta, että mikä se on se punasilmäkala.

Toinen vastaa oitis, jotta meidän isihän se.

Kun kunnan kaikki isokenkäiset ovat koolla, eikä kukaan pysy totisena, ovat kaikki humalassa — tai luonnostaan vääräleukaisia.

Nurmeksessa vallitsee demokratia: tavallinen pulliainen letkauttelee valtuuston puheenjohtajalle.

Vähän aikaa kuuntelet niin toteat: kaikki eivät ole vääräleukoja, toiset puhuvat kuin ilman alaleukaa.

Muikku ja huumori maistuvat jokaiselle.

Ennusteet väkiluvusta ovat Nurmekselle haaste. Nyt pakenee asukkaista vuosittain kaksi prosenttia muualle.

Ikävää kehitystä vastaan tapellaan vimmatusti — vaikkapa muikkunuotalla.

– –

Kaverit eivät himoitse pääkaupunkiin.

”Se on huonoo jo viljelykkii. Perunanvars on nii lyhyt, että pakkasen on oltava polvillaa, kun vartta panee”.

Jopa Raimo Rautjärven huuleilu hiljeni aamukolmelta; pian lähdettäisiin muikunhakuun, on vähän nukuttava.

Joku vielä epäili, että verkot tulivat liian matalalle. ”No, tuski tarttee muikun kylellää verkkoon uida”.

– –

Aamuhämärissä soudeltiin ristiin rastiin, nuotta vedettiin kahdesti ja useita verkkoja katsottiin.

Tulos: kokemusta tuli, muikkuja ei.

Odotettua suursaalista ei tullut kahdesta nuotanvedosta huolimatta. Hytisevien vieraiden rynnättyä kylmältä Pieliseltä lämpimään tupaan jäi Veikko Melkin irrottelemaan harvoja – ja sitä maukkaampia – verkkoon eksyneitä muikkuja.

"Kellot soivat nyt Smp:lle”

Sulkava (HS)

Veikko Vennamon puolueessaan käynnistämät puhdistukset pyörivät sunnuntaina täyttä vauhtia.

Smp:stä irtaantuneen 12 kansanedustajan ryhmän puheenjohtaja Heikki Kainulainen sai eropassit Smp:n Sulkavan paikallisosastosta sunnuntaina pidetyssä kokouksessa.

– –

Puolueosastot, jotka niskuroivat erottamispäätöksiä vastaan, erotetaan puolestaan Smp:stä ja niiden tilalle perustetaan puoluejohdolle uskolliset osastot.

Loput Vennamoa vastaan nousseet kansanedustajat aiotaan erottaa osastoistaan tällä viikolla.

– –

Neuvottelukokouksen koollekutsujien joukossa toiminut Limingan piirin varapuheenjohtaja Aarre Ojanperä totesi, ettei tilaisuudessa päästy lainkaan asialliseen keskusteluun.

”Ja ellei pian päästä, kellot soivat koko puolueelle.”

Ida Aalberg sai muistomerkin

Ida AaLbergin muistomerkki ”Esirippu” paljastettiin sunnuntaina syyskoleassa Kaisaniemessä Kansallisteatterin pienen näyttämön edessä.

Muistomerkin paljastus oli ajoitettu suomalaisen teatterin satavuotisjuhlinnan yhteyteen.

Tilaisuus oli kerännyt viileästä säästä huolimatta kutsuvieraiden lisäksi satakunta kaupunkilaista.

”Esiripun” on suunnitellut kuvanveistäjä Raimo Utriainen.

Muistomerkin paljastus toteutti samalla 15 vuotta kestäneen suunnitelman.

Suomalaisen teatterin kaikkien aikojen kuuluisimman näyttelijän Ida Aalbergin muistomerkin luovutti Helsingille entinen kaupunginjohtaja, ylipormestari Lauri Aho, joka on myös Ida Aalberg -säätiön hallintoneuvoston puheenjohtaja.

Ida Aalberg on suomalaisen näyttämötaiteen henkilöitymä, sanoi ylipormestari Lauri Aho luovuttaessaan kuuluisen diivan muistomerkin Helsingin kaupungille. Etualalla presidentti Urho Kekkonen ja kunniavartiossa kansallisteatterin näyttelijät Tea Ista ja Martti Järvinen.

Senaatintorin alta löytyy ihmisen luita

Vanhan hautausmaan luut ”kummittelevat” jälleen Senaatintorin reunamilla Helsingissä.

Lyhtypylväitä uusittaessa Aleksanterinkadun varrella on esiin noussut ihmisen sääriluita, pääkalloja ym.

Ne ovat peräisin torin paikalla sijainneen Ulrika Eleonoran kirkon ja hautausmaan ajoilta vuosilta 1729—1827.

Aleksanterin- ja Unioninkadun kulmauksessa on luita paikoitellen kahden metrin kerros. Luuvaraston päällä on maata noin metrin verran.

Sähkölaitoksen kaapelitöissä törmättiin jäännöksiin jo vuonna 1963. Silloin kuljetettiin luita ja arkunpäitä kaksi autokuormallista Hietaniemen hautausmaalle.

Puu-Tornio katoaa

Tornio (HS)

Pikkukaupunkina elellyt, mutta rajua kasvumuutosta osakseen ounasteleva Tornio on kadottamassa vanhan ilmeensä.

Puu-Torniolle ei näytä löytyvän mistään pelastusta: Uuden rakentajat murjovat alleen suureksi osaksi vanhuudenlahot rakennukset.

Mäkiantin umpipiha luhtiportteineen on eräs tyylikkäimmistä vanhan Tornion näkymistä. Tontti rakennuksineen on myyty rakentajalle.

Kaupungin voimat eivät riitä vanhan suojeluun; valtiovalta ei liioin ole kiinnostunut.

Hiljattain Sandefjordissa Norjassa kokoontunut pohjoismainen puukaupunkien kohtaloa pohtinut kokous ei noteerannut Torniota lainkaan, ja siitä torniolainen nurkkapatriotismi otti ja närkästyi. Rakennus- ja kulttuurihistoriallisia erikoisuuksia näet olisi Torniossakin.

Torniolaisuuden säilyttämisen puolesta taisteleva pankinjohtaja Veli Arrela toteaa säilyttämisajatuksen vajonneen melkoiseen toivottomuuteen ja luopumisen tilaan.

Pfalerin pihan idylli häviää pian purkutraktoreiden muserruksessa ja paikalle kohoaa kivitalo. Tornion kaupunki ei ole sanottavasti osoittanut kiinnostusta puukaupungin säilyttämiseen.

Jokainen voi oppia

”Jokainen voi oppia” on nimenä kouluhallituksen asiantuntijoiden ja Mainos-tv:n tekemällä elokuvalla, jossa käsitellään koulunsa keskeyttäneiden nuorten asioita.

Tässä elokuvassa puhuvat kerrankin maaseudun ja nimenomaan kehitysalueiden nuoret.

Heidän taustastaan johtuu, että mielipiteet ovat nasevia; huumoria ja itseironiaakin viljellään ja ihme ja kumma ketään ei syytetä epäonnistumisesta.

Perinteellisen katsomuksen mukaan koulussa epäonnistuneet nuoret ovat lopuksi iäkseen leimattuja. Kuolinuutisessakin mainitaan, miten vähän asianomainen pystyi käymään koulua.

Mutta kun heidän erittäin avointa ja nasevaa jutteluaan kuuntelee, joutuu ihmettelemään koulunkäynnin epäonnistumisen syytä. Hehän ovat omassa lajissaan ilmi selviä lahjakkuuksia.

Selitys on todennäköisesti se, että koulumme pakottaa kaikki oppilaat nielemään samanlaisen pötkön oppia.

Kaikki koululaiset eivät pysty nielemään samankokoista pötköä oppia, vaan joutuvat keskeyttämään koulunkäynnin. Jokainen voi oppia, sanotaan kuitenkin ohjelmassa, jossa selvitellään miksi jotkut nuoret keskeyttävät koulunsa.

HJK:n voitto unohtui sanasodassa

HJK:n etevä ja menestyksekäs peli jääkiekkoilun mestaruussarjassa suisti Helsingin Jokerit raiteiltaan (3—2), mutta kuka siitä ottelun jälkeen viitsi puhua.

Kuumat jälkilöylyt Helsingin jäähallin käytävillä ja kopeissa käytiin Matti Keinosen ja erotuomari Nikolai Tjurinin (Turku) välillä.

Huippuvireeseen kentällä päässyt Mölli määritteli ottelun jälkeen tuomarit niin värikkäästi, että Tjurin antoi hänelle ottelurangaistuksen.

Mistä moinen riita?

Kaikki alkoi, kun peliä oli viimeisestä erästä käyty viisi minuuttia. Mölli sai kymmenen minuutin käyttäytymisrangaistuksen Tjurinilta.

Mölli ei sitä hyväksynyt, vaikka istuikin kymmenen minuuttiaan jäähypoksissa.

– –

Ennätysvilkkaassa sananvaihdossa Mölli yritti jopa syöttää mailanipun tuomarin kurkusta alas.

Silloin ottelurangaistus oli jo annettu ja tuomarit painuneet koppiinsa.

Mölli karjui: ”Kerron koko tapauksen lehdille.”

Tunteet ovat kuumina: Matti Keinonen on tosi vihainen. Raimo Määttänen ja Jorma Vehmanen (kesk.) osallistuvat keskusteluun.

– –

Keinonen ei luvattua lehdistötilaisuuttaan koskaan pitänyt.

Hän pukeutui puoleksi ja meni erotuomarikoppiin keskustelemaan.

Suljettujen ovien takana hän, tuomarit ja Klubin valmentaja Raimo Määttänen viettivät hyvinkin kymmenen minuuttia.

Mölli tuli rauhallisesti ulos ja meni pukuhuoneeseen.

Määttänen: ”Asia on sovittu. Sekä tuomari että Mölli tunnustivat käyttäytyneensä huonosti. Molemmat tekivät virheen. Asian käsittely loppui siihen.”

Mölli astuu ulos tuomarikopista. ”Kaunis ilma tänään, pelikin meni hyvin.”

Jokainen kuin kotonaan vanhassa asevarastossa

Fabrik — entinen tehdas ja asevarasto Hampurissa — on nykyisin paikka, jonne voi piipahtaa tapaamaan tuttuja tai kuuntelemaan musiikkia.

Fabrik tarjoaa myös kymmeniä muita mahdollisuuksia viettää aikaa tai toteuttaa itseään: voit maalata tauluja tai rakentaa radioita, valaa savea tai pimputtaa pianoa.

Fabrik maksaa harrastuksesi kulut ja vielä myykin tuotteesi — mikäli se jollekin kelpaa.

Pääasia kuitenkin on se, että ihmiset viihtyvät — siinä suhteessa tämä ”tehdas” näyttää ylittävän rohkeimmatkin odotukset.

– –

Kannattaisikohan Suomessakin ottaa Fabrikista oppia?

Fabrik on ankea sekä päältä että sisältä: eihän 1830-Iuvulla rakennetulta varasto-tehdasrakennukselta voi enempää odottaakaan. Paikkaa kunnostetaan koko ajan viihtyisämmäksi. Ainakin siellä voi olla vapaasti.

Jo riittää

Pois politiikka koulusta! Se vaarantaa lasten mielenterveyttä.

Pois viina vanhainkodeista! Antaa vanhusten viettää rauhallista elämän iltaa.

Pois alkoholistien ja rikollisten hemmottelu ja hyssyttely!

Kaikki oikeamieliset ihmiset poliiseja tukemaan heidän ensiarvoisen tärkeässä työssään.

R a i t i s d u u n a r i

Varovainen pankkiiri varmisti kuolemansa

Kun Harold West kuoli, työnsivät lääkärit piikin hänen sydämensä läpi varmistaakseen, että hän oli todella heittänyt henkensä.

Kun West haudattiin, ei arkkua naulattu kiinni siltä varalta, että hän kuitenkin olisi elossa.

West ei ollut vampyyri, vaan varovainen pankkiiri, joka pelkäsi tulla haudatuksi elävänä.

Kun West kuoli viime kesäkuussa, jätti hän jälkeensä testamentin, jossa määrättiin: ”Arkkuani ei saa ruuvata kiinni ja kirurgin on lävistettävä sydämeni teräksisellä tai muulla instrumentilla, jotta voitaisiin varmistaa kuoleman todella tapahtuneen”.

Westin perhelääkäri tri Eric Kerr sanoi: ”Tein niin kuin Mr. West halusi, mutta se oli ensimmäinen tämän kaltainen pyyntö, jonka olen koskaan saanut.”

Kerr sanoi, että lontoolainen pankinjohtaja West halusi olla varma siitä, että hän oli kuollut kun hänet haudattiin, mutta halusi myös varata itselleen pakotien, jos hän ei olisi.

Koonnut Kari Lankinen

Lue lisää: hs.fi/aikakone

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luetuimmat - Historia