Egyptinkorvesta tehdään kaupunginosa

”Kaupunkilaistuminen on hallintometkuja”

Päniköillä haetaan vettä kansakoulun kraanasta. Egyptinkorven palvelut eivät ihan miellytä pienviljelijän poika Kari Saarenkulmaa. Pian pitäisi pois päästä.

28.10. 2:00

Mauno Saari

”Me ollaan täällä hiljaa päätetty, ettei Lieksassa enää itketä."

Lieksan tulevan kaupungin kokkamiehet istuvat Kaatrahovin valkoliinaisessa pöydässä ja puhuvat valoisia.

Tulevassa vuodenvaihteessa tehdään kaupunki, joka kääntää alamaihin menneen kehityksen suuntaa. Hankitaan teollisuutta, elinkeinovipinää ja palveluonnea. – –

Saarenkulman Paavo, ikääntynyt pienviljelijä, tiirailee tupansa ikkunasta lumen ryvettämää peltokumpua.

Egyptinkorven kylän asumuksia siirtyy näkyviin. Kumpareen alalaidassa ovat tulevan kaupunginosan palvelut: kauppa, kansakoulu ja koulun seinässä vesikraana. – –

Pienviljelijä Paavo Saarenkulma ja Veera-emäntä eivät usko kaupunkilaisuuden tuovan onnea: ”Kaksi penniä tietysti nostavat äyriä, se hyvä siitä seuraa.”

Egyptinkorven kaupunginosasta on matkaa Lieksaan kymmeniä kilometrejä. Jos tiet Pohjois-Karjalassa yleensä ottaen ovat erinomaisia kärrypoluiksi, niin Egyptinkorpeen ei auto tahdo uskaltaa rospuuttoaikoina.

”Tiedä mistä nimen on kylä saanut; jos se Mooses on täällä nuoruudessaan tallonut”, Paavo harkitsee. – –

Kaupungiksi tulo, kaupunkilaistuminen on Paavolle hallintometkuilua, kehnonlainen vitsi ja epäilyttävä asia: vievät köyhän vähätkin rahat keskuksiin, pusaavat sinne kivitaloja ja nauravat hiljaa.

Kunnon jätkä kuleksii vielä kuin kotonaan Lieksan kaduilla. ”Kävin tarjoamassa moottorisahan ketjua ostoliikkeeseen, eivät ottaneet saakelit”, paheksuu Armas Määttä.

Teollisuudelle oma atomivoimala Ruotsista

Suomen kolmas ja toistaiseksi suurin atomivoimala on päätetty tilata Ruotsista.

Yksityisen teollisuuden omistava Teollisuuden Voima Oy on valinnut tämän miljardivoimalan rakentajaksi ruotsalaisen puoliksi valtion omistaman Asea-Atomin.

Tämä tähän mennessä suurin atomivoimala rakennetaan Rauman lähistölle Olkiluodon saareen.

Teholtaan 660 megawatin suuruinen voimala muuttaa Olkiluodon atomisaareksi, jonne seuraavaksi rakennettaneen kaksi Imatran Voima Oy:n suunnitelmien mukaista 1 000 megawatin atomivoimalaa.

Voimalan pitäisi olla valmiina 1978 kesällä.

Olkiluotoon rakennettava ydinvoimala muistuttaa Oskarshamnissa käynnissä olevaa atomivoimalaa. Se on täysin samanlainen kuin Oskarshamnin parhaillaan rakenteilla oleva toinen atomivoimala, jonka teho on 580 megawattia.

Metsästäjien aseet kaappausten varalta koneen lastiruumaan

Metsämiehet ovat saaneet Finnairilta uuden turvaohjeen: kaikki matkustajien aseet on kuljetettava lastiruumassa.

Tiedotuspäällikkö Veli Virkkusen mukaan tämä on eräs keino estää kaappaukset.

Finnair kehottaa metsästäjiä hankkimaan aseelle kovan kotelon. Tämä oikeuttaa korvausvaatimukseen, jos ase kuljetuksen aikana vahingoittuisi. Pehmeä suojuskin oikeuttaa aseen kuljetukseen, kunhan ase on lataamaton ja lukko sekä piippu irroitettu.

”Kuluja tämä ei lisää, koska kaikilla matkustajilla on kolmen tavarakollin kuljetusoikeus”, Virkkunen sanoo.

”Aseen voi sijoittaa myös muiden tavaroiden joukkoon. Ohje johtuu ilmailuviranomaisten suosituksesta, tämä on puhtaasti suomalainen idea.”

Vähemmistökulttuurille myös elinmahdollisuudet

Suomen mustalaiset ovat koonneet esittävät voimansa yhteen ja perustaneet Suomen Mustalaisteatterin, joka parhaillaan valmistaa omaa esitystään nimeltä Huuto tyhjään.

Näytelmäkollaashi kertoo mustalaisten sosiaalisista ongelmista, syrjimisestä ja asenteellisista ennakkoluuloista dokumenttiaineistoon perustuen.

Kantaesitys on Vanhalla ylioppilastalolla, mutta sillä on tarkoitus kiertää muuallakin Suomessa.

Mustalaisten luova kulttuuriaktiviteetti on jäänyt syrjittyyn ja poljettuun asemaan enemmistökulttuurin varjossa.

Perustetun Mustalaiskulttuurin keskuksen ja sen alaisena toimivan Suomen Mustalaisteatterin tarkoituksena on korjata tämä vinoutuma, kertovat Yrjö Tähtelä ja Reima Nikkinen, järjestöjen puheenjohtajat.

Kuvassa Mustalaisteatterin näytelmästä kohtaus, joka kertoo tapahtumista vuonna 1956 Pankakoskella. Esiintyjinä Marko Putkonen, Feija Åkerlund, Taisto Ahlgren, Helge Hämäläinen, Reima Nikkinen ja ohjaajana Yrjö Tähtelä.

Tapiolan hotelli valmis vuonna 1974

Tapiolan keskusaltaan äärelle rakennetaan hotelli, joka luokitellaan korkeatasoiseksi neljän tähden hotelliksi.

Rakentaminen alkaa joulukuussa ja hotellin on laskettu valmistuvan huhtikuussa 1974.

Hotelli on jo saanut nimen, joka on englanninkielinen ja viittaa sekä Tapiolaan että puutarhaan: Tapiola Garden Hotel.

Hankkeen toteuttaa Asuntosäätiön ja Polar-rakennusosakeyhtiön yhteisesti perustama hotellikiinteistöyhtiö. – –

Toimitusjohtaja Heikki v. Hertzen kertoi, että hanke on ollut vireillä kuusi vuotta. Rahoitusvaikeudet ovat viivästyttäneet sen toteuttamista näin pitkään.

Hotellin tarve on ollut ilmeinen. Hotelli pyrkii palvelemaan mm. sitä 150 000 henkeen nousevaa turistijoukkoa, jonka tiedetään vuosittain vierailevan Tapiolassa.

Perunat piilossa Kauppatorilla

Peruna on hävinnyt Kauppatorilta ja Helsingin halleista.

Myös elintarvikeliikkeet kärsivät pulasta. Viljelijät eivät suostu myymään jäljellä olevaa perunasatoa mielestään liian alhaiseen hintaan.

Veikko ja Orvokki Helppi Kauppahallista kertoivat, että hintasäännöstelystä vapaasta extra-perunasta saisi vaikka viiden markan kilohinnan. Tavallinen ensimmäisen luokan ruokaperuna on loppunut jo ajat sitten.

Lokakuun puolessavälin hintajaosto määräsi, että ensimmäisen luokan uusi ruokaperuna saa maksaa korkeintaan 43 penniä kilolta.

Kauppatorin myyjät kiroavat säännöstelyä. Asiakkaat ovat haukkuneet heitä varkaiksi ja kiskureiksi, kun perunaa ei monen päivän jonotuksen jälkeen ole vieläkään ilmestynyt myyntitiskeille.

”Tämä on kuin muinoin sota-aikoina”, muistelee sipoolainen Hjördis Lehto .

”Kapallisesta saisi mitä vain. Ihmiset ovat kyllästyneet tavallisissa kaupoissa myytävään lailliseen 43 pennin perunaan. Se on pelkkää sianruokaa.”

Kalervo Sirén saapui Kauppatorille mukanaan pakettiautollinen perunaa. Se myydään kuitenkin vasta sitten, kun hinnat nousevat.

Ballerinaksi syntynyt Ulrika Hallberg

Raoul af Hällström

Bahtshisarain suihkulähteen Marian on nyt vuorollaan saanut tanssiakseen Ulrika Hallberg. Hänen Mariansa tanssii onnellisten tähtien alla.

20-vuotiaan tanssijattaren ensimmäinen suuri osa tarjoaa todellisen yllätyksen. Voisipa sanoa sensaation. Kas siinä meillä on jo ihan valmis ballerina.

Aikaisemmin hän on tanssinut Joutsenlammen pas de trois'n ja silloin on jo todettu hänen kaunis puhdas klassillisuutensa.

Ulrika Hallberg on pieni ja siro, olemukseltaan herkkä ja hauras, kukkamaisen hento. Hänen Mariansa tenhoaa aidolla tyttömäisyydellään, raikkaudellaan.

Hän on alkunäytöksessä hilpeä, onnellisesti rakastunut linnanneito, jonka kaksintanssit Vaslavin kanssa ovat perhosmaisen keveitä, veikeileviä, sitten hartaasti tunnepitoisia.

Jarmo Rastas Vaslavina nostaa kaunokaistaan kevyesti yläilmoihin. Heidän tanssissaan on hellän runouden kosketusta.

Jarmo Rastas on notkea, innostunut tanssikavaljeeri, joka pitelee ballerinaa kuin kukkaa kämmenellä.

Sarmanto tähtenä Prahan jazzjuhlilla

Timo Louhenkilpi

Prahan tämänsyksyisen jazzfestivaalin parhaaksi ja kiitetyimmäksi anniksi muodostui Heikki Sarmannon kvartetin esiintyminen.

Kvartetissa soittivat Heikki Sarmanto, piano, Eero Koivistoinen, sopraano saxofoni, Pekka Sarmanto, basso ja Craig Herndon, rummut.

Esiintymisensä ansiosta Sarmannon kvartetti kohosi varmasti yhdeksi tämän hetken eurooppalaisen jazzin huippuorkestereista.

Kvartetin menestystä osoittavat myös Heikki Sarmannon saamat runsaat esiintymistarjoukset Keski-Euroopasta.

Näyttää siltä, että vihdoin myös suomalainen jazzmusiikki alkaa saavuttaa kansainvälistä mainetta.

Heikki Sarmanto

Viren täytti Korson kirkon

Korson kirkon vaiheilla oli vilskettä ja tunnelmaa, kun kirkkoherra Pentti Perttula sai Lasse Virenin hölkkätallinsa vieraaksi.

Virren ja rukouksen jälkeen kultamies jakoi nimikirjoituksiaan pienille ihailijoilleen alttarin ääressä. Tilaisuus oli siirrettävä kirkon puolelle, koska kaikki eivät olisi mahtuneet seurakuntasaliin.

Illan alkajaisiksi Viren juoksutti nappuloita pururadalla.

Aluksi Viren veti Korson hölkkätallin nappulat 10 kierroksen lenkille pururadalle. Mukaan lähti kymmenittäin pieniä juoksijoita, jotka pysyttelivät sitkeästi kultamitalimiehen vauhdissa. Pappilan kupeella olevalla radalla on pituutta 332 metriä.

Ammattimiehen varmuudella kirkkoherra Perttula ilmoitti vastaavan virren alkusanat: "Sun haltuus rakas isäni."

Tunnelmaa hämärään juoksuun loivat rataa reunustavat palavat soihdut. Perttula ei syyttä ollut tyytyväinen aikaansaannokseensa. – –

Sankarin päästyä irti innokkaimmista ihailijoistaan johdatti kirkkoherra hänet harjoituslenkille Korson ja Keravan sorateille.

Pojat lähtivät seuraamaan polkupyörillä Lassea tihkusateessa rapaiselle maantielle.

Kokeneena valmentajana Perttula huuteli auton ikkunasta Virenille: ”Miten pitkälle haluat mennä? Mittaan tästä matkan. Ei kai pakokaasu haittaa tällä tiellä?”

Välillä otettiin aikaa. ”Kilometri meni 3.46. Se on kovaa vauhtia. Tahtoo mennä autosta ohi.”

Yli 300 nappulaa oli Korson Nappulasalin Viren-illassa. Lenkin jälkeen halukkaat saivat Virenin nimikirjoituksen paitaansa.

Koonnut Pasi Oikarinen

Lue lisää: hs.fi/aikakone

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luetuimmat - Historia