Dipoli ihmetytti ulkomaiden lehtiä

Sen lisäksi, että ulkomaiset lehtimiehet ja -naiset ovat kertoneet Dipolin turvakokousvalmisteluista, he ovat myös puuttuneet kokouksen ulkonaisiin puitteisiin. Tässä kokouspaikkaa hämmästellyt englantilaisen The Guardianin Hella Pick yhdessä uutistoimisto Reuterin Moshen Alin kanssa.

28.11.2022 2:00

Dipoli on ”kivikautinen rykelmä” graniittimöhkäleitä, joita epämääräiset puu- ja lasilevyt yhdistävät toisiinsa”.

Näin kuvasi englantilaisen sunnuntailehden Observerin toimittaja Neal Ascherson Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssia valmistelevien Helsingin konsultaatioiden pitopaikkaa.

Useat ulkomaiset lehdet ovat keskiviikkona tapahtuneiden avajaisten jälkeen käyttäneet koko kuvailevan sanavarastonsa yrittäessään välittää lukijoilleen Dipolin koukeroita ja useimmille tähänastisille kansainvälisille konferensseille epätavallista ympäristöä.

Jotkut lehdet ovat myös esittäneet arvioitaan Helsingin konsultaatioiden järjestelyistä ja turvatoimista.

Toinen englantilainen sunnuntailehti Sunday Times sanoi, että ainakin toistaiseksi kaikki ovat olleet hyvin tyytyväisiä järjestelyihin.

Lehden toimittaja Nicholas Carroll kirjoitti, että suomalaiset ovat toimineet tehokkaasti, vaikkakin toimia on sävyttänyt ymmärrettävä amatöörimäisyys.

Dipolin turvatoimia hän sanoi ”armeliaan epätungetteleviksi”.

Niin ikään englantilainen The Guardian sanoo, ettei Dipoli tarjoa sitä ympäristön arvokkuutta, joka kuuluu tavallisesti kansainvälisiin konferensseihin. Muuan suurlähettiläs oli kertonut lehden toimittajalle Hella Pickille, että mäntyseinäinen, sementtikattoinen pääistuntosali tuo mieleen sirkusteltan.

Neiti Pick sanoo turvatoimien pahasti häiritsevän Dipolin vapaata ja leppoisaa ilmapiiriä. Hän valittelee sitä, että Dipolin Seksi-baari on suljettu.

Syynä tähän hän arvelee olevan sen, että ”suomalaiset eivät ilmeisesti halua irroittaa valtuuskuntien mielenkiintoa vakavasta ensi kesäkuussa alkavaa turvallisuuskonferenssia koskevasta työstä”.

Makkara maittaa suomalaiselle

Suomalainen syö vuosittain miltei painonsa verran lihaa.

Osan siitä hän pureksii makkarana ja muina lihajalosteina, jotka yhä enemmän ovat vallanneet alaa viljatuotteilta.

Yli puolet Suomen makkaranvalmistuksesta on yksityisten käsissä. Suurin yksityinen ja samalla koko alan meikäläinen jätti on Helsingin Kauppiaat, joka jo kursii kokoon viidenneksen maan makkaroista.

Osuustoiminnallisen sektorin piirissä muodostaa suurimman tuottajaryhmän osuusteurastamojärjestö.

Seuraavina ovat suuruusjärjestyksessään OTK ja Karjakanta.

Julmat puheet ja paheet

Juha Väätäinen

Raimo Toivanen

Juoksija, pakinoitsija, kirjailija ja opettaja ovat Juha Väätäisen ammatteja.

Hän osaa juosta paremmin kuin käyttää kynää tai opettaa, mutta se ei ole estänyt häntä siirtymästä kirjalliselle alalle. Esikoisteos on ”Kierros vielä” (204 sivua, Kirjayhtymä -72).

Jos rajataan juokseminen pois Juha Väätäisen elämästä, jää jäljelle muun muassa tällaisia mielipiteitä:

— Englantia puhuva maailma ei ikinä yllä saksaa puhuvan maailman tasolle.

— Karkeasti ottaen 60 prosenttia Etelä-Amerikan väestöstä ei ole ihmisen tasolla. Niillä ei ole elämässä mitään muuta kuin ruoka, juoma ja sukupuolielämä.

— Etelä-Amerikan mentaliteetti sopii minulle silloin, kun voimakas harjoittelukausi on päällä.

— Perkele, mua ei liikuta yhtään – oli se demari, kommari tai mikä tahansa, lännestä, idästä alta tai päältä – kunhan hyvää ajaa.

— Perkele, sellaiseen puolueeseen en mene, missä puoluehengen mukaan pitää äänestää... Kilin vitut.

Noin tuli luetuksi kirjaa kuin piru Raamattua. Tavallaan se on oikein Julma-Juhalle. Hän saarnaa suvaitsevaisuutta ja sylkäisee sitten mielipiteen, jonka ahtaus on tyrmistyttävä.

Kirjaa on kehuttu. Urheilumiehet ovat olleet haltioissaan: Kerrankin tuoretta, suoraa, särmikästä, rehellistä tekstiä, joka ”laskee vetensä Helsinkiä hedelmällisempään suuntaan.”

Tuo kirja on osin harkitsematonta ryöpsyttelyä, osin punnittuakin puhetta juoksemisesta.

Joka tapauksessa alusta loppuun ainakin mielenkiintoinen.

Garcia Marquez palkittiin

Kolumbialainen, nykyään Barcelonassa asuva kirjailija Gabriel Garcia Marquez on saanut maailman toiseksi suurimman kirjallisuuspalkinnon.

Books Abroad/Neustadt -kansainvälinen kirjallisuuspalkinto, joka jaettiin nyt toisen kerran, on suuruudeltaan 10.000 dollaria (noin 41.500 mk).

Garcia Marquezin pahimpina kilpailijoina olivat meksikolainen runoilija Octavio Paz ja suomalainen Paavo Haavikko. – –

Gabriel Garcia Marquez on syntynyt Kolumbiassa 1928 ja toiminut lehtimiehenä matkustellen sekä Euroopassa että Amerikassa.

Hänen tuotantonsa käsittää romaaneja ja novelleja, jotka kaikki sijoittuvat samaan seutuun, kuvitteelliseen Macondon viidakkokylään. Sen puitteissa hän esittää kritiikkiä Etelä-Amerikan olosuhteista, mutta nostaa kerrontansa yleispäteväksi.

Macondo voisi olla missä hyvänsä; sen ilmiöt ja pulmat tunnetaan kaikkialla maailmassa.

Garcia Marquezin teksti on rehevää ja värikästä, hän kirjoittaa voimakkaasti, leveästi ja mukaansatempaavasti.

Apteekit kirjakaupoiksi

Apteekeissa aletaan lääkkeiden ohella myydä myös kirjoja.

Markkinoille on ensimmäisenä ennättänyt WSOY, jonka Seeprasarjan lääkärikirjat tulevat tällä viikolla myyntiin noin 200 apteekissa.

Kirjankustantamoiden uusi aluevaltaus perustuu Lääkintöhallituksen apteekkitoimikunnan viimekeväiseen päätökseen, jonka mukaan apteekkeihin saa ottaa myytäväksi tietyt tasovaatimukset täyttävää lääketieteellistä kirjallisuutta.

Aikaisemmin niistä on saanut ostaa vain lääkäriluetteloa ja veronmaksajan miinuskirjaa.

Saamelaislapset inkkarileikissä

Utsjoen kansakoululaiset osallistuivat täysin sydämin Penniteatterin Inkkarileikkiin, johon toi oman jännittävän lisäsävynsä sähkökatkos ja kynttilävalaistus kaamoksen kuun tirkistäessä ikkunoista. Leikittäjinä kuvassa Heikki Mäkelä (vas.), Paavo Piskonen ja Kari Paukkunen.

Utsjoki (HS)

Kulttuuripalvelujen hajasijoittamisesta ja ulottamisesta myös syrjä-Suomeen puhutaan laajasti ja kauniisti.

Penniteatteri lakkasi puhumasta ja lähti Inkkarileikillään sinne, missä koskaan aikaisemmin ei ole nähty yhtään oikeaa lastenteatteriesitystä, maan pohjoisimpiin kaamoksen keskellä hiljaiseloaan eleleviin kolkkiin: Muonioon, Enontekiöön, Kangasniemeen, Utsjoelle ja Nuorgamiin saakka.

Inkkarileikki on pienelle saamelaispojalle yhtä tuttu käsite kuin helsinkiläisellekin. Kun Penniteatteri kokosi wigwaminsa Utsjoen kirkonkylän kansakoulun nurkkaan ja leikki pääsi liikkeelle, innostui yleisö mukaan silmin nähden.

”Mitä me tehdään tälle valkoiselle miehelle”, kysyi hetkessä synnytetyn puhveliheimon päällikkö pieniltä heimolaisiltaan.

”Vedetään se hirteen”, yleisö ehdotti toiveikkaasti.

”Mutta mitä me tehdään hirtetyllä valkoisella miehellä?”

Poromiehen poika kyllä tiesi: ”Syödään lihat.”

Inkkarileikki oli kolmas Utsjoella koskaan esitetty näytelmä. Lapsiteatteria ei Tenon varrella ole nähty koskaan. – –

Penniteatterin riuskasti toimiva Inkkarileikki saattoi aiheeltaan olla saamelaisyleisölle hyvinkin läheinen. Valkoinen mies narrasi hyvätapaiselta puhveliheimolta näiden metsästysmaat kavalia keinoja käyttäen.

Yleisön aggressiot heräsivät oikeutetusti: se olisi halunnut vallata maan takaisin ja ehkäpä hirttää valkoisenkin.

Tarinan loppu oli kuitenkin onnellinen. Valkoinen mies hyväksyttiin muiden joukkoon.

Hughes väsynyt erakkoelämään

Howard Hughes

Managua, Nicaragua (Washington Star News)

Monimiljonääri Howard Hughes tunnustaa, että hän on vienyt eristäytymisensä liian pitkälle, mutta ei pysty enää keksimään keinoa palatakseen normaalimpaan elämään.

Tämän hän kertoi niille kahdelle ainoalle julkisuuden henkilölle, joiden tiedetään tavanneen häntä viimeisten parin vuoden aikana. He ovat Yhdysvaltain Nicaraguan suurlähettiläs Turner Shelton ja tämän keskiamerikkalaisen valtion diktaattori Anastasio Somoza.

Hughes on eristäytynyt Nicaraguaan, jossa hän elää pyramidinmuotoisen hotelli Intercontinentalin ulkopuolisilta suljetussa seitsemännessä kerroksessa.

Vastoin lehtitietoja hän ilmestyy ihmisten ilmoille, kun lehtimiehiä ei ole lähettyvillä, tavatakseen liikekumppaninsa Somozan jossakin kenraalin monista taloista.

Somoza ja Shelton kuvaavat Hughesia paljon tavallisemmaksi ihmiseksi kuin lehtimiehet, jotka eivät ole päässeet Hughesin turvallisuusjärjestelmän läpi.

”Hän on ihmeen pitkä ja laiha”, kertoo Shelton. ”Mutta hänen kädenpuristuksensa on luja ja hänen terveydentilansa näyttää olevan erinomainen, vaikka hän näyttää suunnilleen siltä kuin 68 vuoden ikäisen miehen oletetaankin näyttävän”.

”Lehtijutut, joiden mukaan hänen kyntensä ovat yhtä pitkät kuin Fu Manchulla, ovat täyttä pötyä. Hänen kyntensä ovat yhtä hoidetut kuin minun”, toteaa Shelton.

Sheltonin ja Somozan mukaan Hughes käänsi heidät tavatessaan keskustelun hyväntuulisena omaan vuosia kestäneeseen eristymiseensä — ensin Las Vegasissa, Bahama-saarilla ja Vancouverissa ja nyt täällä Managuassa.

”Hän selitti meille”, sanoi Shelton, ”että hän liukui vähitellen eristyksiin, koska hän oli työmyyrä, jota jatkuvasti häiritsivät puhelinsoitot ja kutsumattomat vieraat. Hänen oli kertomansa mukaan melkein pakko työskennellä jopa 18 tuntia päivässä ja että hänen työnsä keskeytettiin tuona aikana noin 30 kertaa. Hän piti keskeytyksiä ajanhukkana.

Hughes käski apulaistensa karsia vierailijoita ja puheluja.

Pian hän alkoi pitää rauhasta niin paljon, että hän lopetti kaikki vierailut ja puhelut.

EEC-sopimuksesta 12 000 kappaleen ”kansanpainos”

Ulkoministeriön EEC-selvitysten kansanpainosten sarja jatkuu.

Kauppaministeri Jussi Linnamo esitteli maanantaina sarjan toisen kirjasen, jonka nimi on ”Suomen EEC-sopimus”.

Teoksen 28 sivulla selvitellään ”kansantajuisesti” ulkoministeriön arvioita kauppapolitiikan nykytilasta, EEC:n kanssa neuvotellun sopimuksen sisällöstä ja sopimuksen mahdollisista seurauksista.

Liitteinä on virallinen sopimusteksti ja Suomen ns. hidastuslista.

Kirjanen ei varsinaisesti tule kulumaan kansan käsissä.

Painos on 12 000 kappaletta, joka on tarkoitus jakaa lehdistölle, puolueille ja eräille taloudellisille järjestöille. Loput myydään kirjakaupoissa 1,50 markan kappalehintaan.

”Suomen EEC-sopimus ei ole ilmaisjakelussa, koska ilmaisia kirjoja ei kukaan kuitenkaan lue”, toteaa Linnamo.

Juutinrauman ja Ison-Beltin yli siltayhteys

Kööpenhamina (Ib Björnbak)

Skandinavian niemimaa saa suoran yhteyden Euroopan mantereeseen Juutinrauman ja Iso-Beltin yli rakennettavien siltojen avulla.

Samaan aikaan rakennetaan Kööpenhaminalle jättiläiskenttä Saltholmin saarelle Juutinraumaan.

Kaikki kolme kohdetta on määrä saattaa loppuun vuoteen 1985 mennessä sen periaatepäätöksen mukaan, jonka Tanskan hallitus tekee tänään tiistaina.

Pohjolan ja Tanskan suurimmat liikenneongelmat ratkeavat näin.

Kertakäyttörusketus

Viranomaiset ovat ryhtyneet tutkimaan Sandwich Bayssä Englannissa viime kesänä lomaansa viettäneitten valituksia.

Niissä on väitetty, että rannalla saatu rusketus oli kotona liuennut kylpyveteen.

”Väriaine on saattanut olla jotakin teollisuusjätettä, jota virtaa mereen Stour-joessa”, arvelivat tutkijat. (UPI)

Kaurahiutaleiden hinta nousee

Kaurahiutaleiden vähittäishinnat nousevat 8,8 penniä kilolta hintajaoston maanantaina tekemän päätöksen mukaan.

Pöydälle jäivät eräiden maatalouskoneiden ja puristetun talouslasin hinnankorotuspyynnöt.

Neuvostovirkamiesten tekemisiä

Joukko kommunistipuolueen virkailijoita on erotettu Gruusian neuvostotasavallan pääkaupungissa Tbilisissä sen jälkeen, kun oli paljastunut, että he olivat rakennuttaneet itselleen maaseutuasuntoja julkisilla varoilla, kertoi Pravda. (Reuter)

Koonnut Jarkko Rahkonen

Lue lisää: hs.fi/aikakone

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Historia