Näinä ankeina aikoina, jolloin terveellinen ravitsemuskasvatus nostaa päätään myös ruokatorstain palstoilla, lienee paikallaan palata isoäidin aikaan, jolloin kukaan ei tuntenut huolta liioista kiloista.
Pyöreä ja ulkonaisesti hyvinvoipa ihminen oli ihanne. Todellisuudessa asia saattoi olla päinvastoin.
Vanhanaikainen keksikakku palauttaa monelle mieleen lapsuuden ja pula-ajan niukat vuodet, jolloin makeaa oli vähän. Rex-kakkua tehtiin monessa kodissa ahkerasti.
Ja jos joku todella tuntee huonoa omaatuntoa nauttiessaan makeaa palaa, voi lohduttautua syömällä muulloin terveellisesti. Ei makea kiusaus kaada pyramidia, jos se on oikein muuten rakennettu.
Myös kakun reunat ja päällinen sivellään täytteellä. Pinta tasoitetaan ja suklaapala tai kaksi raastetaan koristamaan pintaa. Kakku pannaan kylmään jähmettymään muutamaksi tunniksi.
Kuntien kasvava ruokahuolto kaipaa pikaista keskitystä
Kuntien viranomaiset ovat lujilla: uusittu terveydenhuolto ja peruskouluun siirtyminen antavat työtä tarpeeksi, mutta niiden lisäksi on lyhyessä ajassa ratkaistava monia pienempiä, mutta tärkeitä pulmia, mm. kunnan ruokahuollon ja siivoustoiminnan järjestäminen järkevästi ja tehokkaasti.
Tähän saakka ilmainen kouluateria on ollut vain kansa- ja kansalaiskoululaisten etu. Peruskoulun toteutuessa tulevat kaikki oppivelvollisuusikäiset saamaan ilmaisen kouluaterian.
Kunnallisen ruokahuollon osuus pelkästään palkka- ja ruoka-aineiden osalta oli vuonna 1971 noin 10 prosenttia kuntien ja kuntainliittojen kokonaisbudjetista.
Rappiomiehet hakeutuneet keskustaan
Vartiointiliikkeen mies kaataa asukkaan pois roskalaatikosta. ”Tähän pönttöön se tulee kohta uudestaan. Seuraavalla kierroksella paikka tyhjennetään taas.”
Vartiointiliikkeiden koirat ja miehet tyhjentävät Helsingin keskustan liike- ja asuinkiinteistöjä rappioalkoholisteista.
Kantakaupungin alueella ongelma on pahentunut parin vuoden aikana.
Vartiointiliikkeen mies tietää selityksen: ”Me olemme puhdistaneet satama-alueet ja muut vanhat pesäpaikat aikaisemmin. Töitä riittää nyt keskustassa, jonne aines on siirtynyt.”
Vartiointiliikkeitä on Helsingin alueella noin kolmekymmentä, jos mukaan lasketaan kaikkein pienimmätkin yritykset. Huomattavahkoja yrittäjiä on kymmenkunta. Asiakkaita hankitaan kovalla mainonnalla ja myyntityöllä niin kuin millä alalla tahansa.
Asuinkiinteistöissä vartiointiliikkeitten tehtävä on pitää porraskäytävät, komerot, ullakot ja muut mahdolliset kätköpaikat puhtaina rappiomiehistä. Jotkut liikkeet käyttävät tehtävään pelkkää miesvoimaa, toisilla on apunaan saksanpaimenkoiria.
Vartija sanoo: ”Touhu on joskus kuin rottajahtia. Mutta tähän tottuu äkkiä ja säälit häipyy.”
Roskapöntöstään häädetty miekkonen: ”Tiedäksää mikä on meikäläisen pahin vihollinen? Jaa et. No, tiedäksää mikä on ihmisen paras ystävä?”
Koulutettu koira on vartijan moraalinen tuki. Sen ilmaantuminen piilopaikkaan on äänetön käsky, jota totellaan heti. Koira löytää erehtymättä ullakolle sammuneen tai ovelasti kerrostalon säilytyskomeroon piiloutuneen.
Asuntohallitus tiukensi omakotien suunnittelua
Omakotitalon kaikki lämpimät tilat on asuntohallituksen uuden ohjeen mukaan sovitettava 120 neliömetrin enimmäispinta-alaan.
Tähän asti on enimmäispinta-alaa voitu ylittää rakentamalla esimerkiksi sauna asunnon sisätilojen ulkopuolelle.
Kuntien ja läänien rakennusviranomaisille tiedoksi lähetetty muutos tulee sisältymään asuntohallituksen omakotilainoja koskevaan ohjekirjaseen.
Uusi ohje vaikuttaa omakotitalojen rakennussuunnitelmiin ja sitä on noudatettava jo ensi syksynä jätettävissä omakotilainahakemuksissa.
Auton säilytyspaikkana hyväksytään enintään katos tai kylmä vaja.
Pakkohuutokaupat Linnan kartanon kummituksena
Linnan kartano on Königstedin kartanon naapuri Vantaanjoen etelärannalla Keimolassa. Kartanon päärakennus kuuluu säilytettävään erityisalueeseen.
Pakkohuutojen karuselli Keimolassa sijaitsevan Linnan kartanon liepeillä uhkaa jatkua.
Kaksi vuotta sitten kartanon maista pidettiin kaksi huutokauppaa. Korkein oikeus on vahvistanut jälkimmäisen lopulliseksi. Jos ei neuvotteluin muuta tulosta löydy, vasaran alle joutuvat nyt pantiksi jääneet velkakirjat.
Ensimmäinen pakkohuutokauppa nykyisessä Vantaan kauppalassa sijaitsevassa Linnan kartanon maista pidettiin uudenvuoden aattona 1970. Silloin johtaja Valtteri Airaksinen huusi Ab Linnagårdin konkurssipesän maat 1,9 miljoonalla markalla.
Ostaja ei kuitenkaan määräaikaan mennessä maksanut kauppahintaa ja nimismies järjesti uuden pakkohuutokaupan.
Toisen huutokaupan korkeimman hyväksytyn tarjouksen, 1,1 miljoonaa markkaa, teki kauppaneuvos Sten Stockmann. Johtaja Airaksinen tarjosi kartanosta jälleen 1,9 miljoonaa.
Nimismies ei kuitenkaan hyväksynyt tarjousta, koska huutaja esitti kaupan vakuudeksi jo edellisellä huutokauppakierroksella jättämiään kiinnitettyjä velkakirjoja. Samoja vakuuksia tarjosi myös Asunto-osakeyhtiö Kauppatie 10, joka teki Stockmannin ylittävän tarjouksen. Sitäkään nimismies ei hyväksynyt.
Toisesta huutokaupasta jätettiin kolme valitusta. Korkein oikeus on vahvistanut Sten Stockmannin omistusoikeuden Linnan kartanon maihin.
Huutajat kävivät kauppaa noin 70 hehtaarin maa-alueesta ja kartanosta Vantaanjoen eteläpuolella Königstedin kartanoa vastapäätä.
Jo ennen konkurssin alkua oli rakennustoimisto Armas Puolimatka Oy ostanut noin 60 hehtaaria kartanon tiluksista. Mm. tätä lohkotilaa rasittavia velkakirjoja uhkaa nyt pakkohuutokauppa. – –
Linnan kartanon kuuluisin asukas lienee Linnan ”valkea rouva”, kenraalimajuri von Wendtin puolison henki, jonka aikoinaan kuultiin liikuskelevan kartanossa ja huokaillen pakkaavan matka-arkkuja.
Kenraalimajuri omisti kartanon 1800-luvun lopulla. Hän kohennutti kartanon rakennuksia ja istutti päärakennuksen ympärille ns. englantilaisen puiston.
Ensimmäisen kerran kartano esiintyi historiassa vuona 1540 Borg-nimisenä.
Peking syyttää: NL venäläistää kiinalaisalueita
Kiina katkaisi keskiviikkona kolmen vuoden hiljaisuuden rajariidassaan Neuvostoliiton kanssa ja syytti ”Brezhneviä ja hänen kaltaisiaan” Venäjän tsaarien politiikan jatkamisesta ja ihannoimisesta.
Samassa yhteydessä Kiinan johto asettui entistä selvemmin tukemaan Japanin Neuvostoliitolle esittämiä vaatimuksia, jotka koskevat Kuriilien saariston eteläosan luovuttamista takaisin Japanille. Neuvostoliitto otti saaret haltuunsa toisen maailmansodan päättyessä.
Kiinan syytökset oli puettu voimakkaan sanallisen hyökkäyksen muotoon. Sen aiheena oli mantshunkielisten paikannimien muuttaminen venäjänkielisiksi niillä raja-alueilla, jotka ovat Neuvostoliiton hallussa, mutta joita Kiina pitää itselleen kuuluvina.
Hyvässä tallessa
Muuan baijerilainen maanviljelijä pelkäsi toisen maailmansodan päättyessä, että liittoutuneiden sotilaat ”takavarikoisivat” kaikki löytämänsä arvoesineet
Sodan viime päivinä hän antoi rannekellonsa erään sairaanhoitajan säilytettäväksi. Vähän aikaa sitten, 28 vuotta myöhemmin, maanviljelijä sai takaisin omaisuutensa.
Sairaanhoitaja, joka muisti vain kolme ensimmäistä tavua maanviljelijän kotipaikkakunnan nimestä, palautti sen hänelle kolme vuotta kestäneen ankaran etsinnän jälkeen.
Rannekello oli viettänyt aikaisemmat 25 vuotta unohduksissa hänen tavaroidensa joukossa.
Kiitollinen maanviljelijä on kutsunut hoiturin viettämään lomaa Baijerin vuorilla. (UPI)
Minipituus oli miesten mieleen
Länsisaksalaiset miehet haluavat nähdä vaimojensa ja ystävättäriensä kulkevan minihameissa.
Ilmeisesti konservatiivisemman kauniimman sukupuolen enemmistö ei kuitenkaan hyväksy niitä.
Mielipidetutkimuksessa kävi ilmi, että 46 prosenttia miehistä kannattaa minihameita, mutta vain 18 prosenttia naisista pitää tästä muotisuuntauksesta.
31 sadasta miehestä ilmoitti hyväksyvänsä polvipituiset hameet ja 35 sadasta naisesta oli samaa mieltä.
Nilkkoihin ulottuva maxi ei ole kuitenkaan enää saksalaisten miesten eikä naisten suosiossa. Vain yksi prosentti miehistä ja kaksi prosenttia naisista olivat sen kannalla. (UPI)
Koonnut Jarkko Rahkonen
Lue tästä koko lehti: hs.fi/aikakone