Ihmisestä tuli susilauman jäsen

Veikko I. Pajunen, Waldhauser, Baijeri (HS)

Ruotsalaisella eläintieteilijällä Erik Zimenillä on oma susilauma Baijerin jylhässä vuoristometsässä.

Hän elää seitsemättä vuotta susien parissa ja tekee tutkimusta niiden käyttäytymisestä. Zimeniä kohtaan sudet käyttäytyvät ystävällisesti. Hän on kuin lauman jäsen.

Samalla hän taistelee susien sukupuuttoon hävittämistä vastaan. Myös Suomessa.

Yksinäisten susien joukkometsästystä, jota Suomessa harrastetaan, hän pitää täysin perverssinä puuhana. Suomen on nopeasti rauhoitettava susi, Zimen vaatii. Myös Maailman luonnon säätiö, WWF, on samalla asialla.

Lauma elää luonnonläheisissä oloissa Bayerischer Waldissa, Saksan liittotasavallan ensimmäisessä kansallispuistossa.

Viisi lauman susista on kulkeutunut Suomesta eri eläintarhojen kautta baijerilaiseen luonnonpuistoon. Muut ovat kotoisin Afganistanista ja Karpaattien vuorilta Tshekkoslovakiasta.

Baijerilaisessa metsässä susien ei tarvitse kokea eläintarhojen keskitysleiritunnelmia. Niillä on käytössään kuuden ja puolen hehtaarin aidattu alue luonnonpuistossa.

Sudet saavat elää luonnonmukaisesti laumassa. Siitä pitää huolen ruotsalainen ”susimies” Erik Zimen. Hän elää itsekin kuin lauman jatkona, puolikesyjen susien täysin hyväksymänä ystävänä.

Suomenkieli pannaan Kiirunan kaivoksilla

Oulu (HS)

Ruotsalainen kaivosyhtiö Lkab aikoo kieltää suomen kielen käytön työkielenä Kiirunan kaivoksilla.

Yhtiö on koettanut opettaa suomalaisia ja suomenkielisiä työntekijöitä käyttämään ruotsin kieltä, mutta vaatimattomalla menestyksellä.

Kaivostyömiehistä on suomenkielisiä arviolta 75—80 prosenttia.

Kieliasiasta on tehty Kiirunassa tutkimus, jonka tulos osoittaa suomen kielestä olevan haittaa yhtiön toiminnalle.

Yhtenä syynä suomen kielen kieltämiselle mainitaan se, että ruotsinkieliset työntekijät tuntevat itsensä syrjityksi vähemmistöksi suomenkielisten keskuudessa.

Kiirunan, Jällivaaran ja Svappavaaran kaivoksilla on paitsi Suomesta muuttaneita työntekijöitä, myös ruotsinpuoleisesta Tornionlaaksosta tulleita, jotka vanhasta tottumuksesta käyttävät suomen kieltä sekä töissään että vapaa-aikanaan.

Tutkimuksen tekijät ehdottavat, että ruotsin kielen käyttöä pitäisi suosia ja edistää työpaikkojen lisäksi myös suomenkielisten kodeissa niin, että perheenjäsenetkin tottuisivat käyttämään suomen sijasta ruotsia.

Emma pääsi romukaupasta yksityiseksi museojunaksi

Ajatuksen oman rautatien perustamisesta Carl Bäcksbacka sai Ruotsissa nähtyään museojunien saavuttaman suosion. Kuva: Sverker Ström / HS

Erkki Aulio

Espoon Lahnuksessa saattaa Lepsämänjoentien kulkijaa kohdata yllätys.

Soratien vierellä mäntymetsästä tulee vastaan juna. Veturin vihellys ja sen piipustaan tupruttamat savupilvet todistavat, että unennäöstä ei ole kysymys.

Veturinkuljettaja on samalla rautatien omistaja. ”Olen aina ollut kiinnostunut höyryvetureista”, kertoo Carl Johan Bäcksbacka.

Omakotitalon pihalla puuskuttaa ikioma veturi, omin käsin jo rappeutumassa olleesta veturista kunnostettu. Vaunukin veturin vedettäväksi on luvassa. Se löytyi Riihimäeltä lasten leikkipuistosta ja kuljetetaan Espooseen heti kun Lepsämänjoentien kelirikko kestää vaunun painon.

Bäcksbacka, 47, innostui kapearaiteisesta Ruotsissa, missä junia on kunnostettu museojuniksi enemmänkin. ”Ruotsissa on ymmärretty vanhojen junien arvo, joka on mitattava aivan toisin kuin romuraudan hinnalla.”

Puolessatoista vuodessa ja arviolta 1 500 tunnissa Bäcksbacka nikkaroi Emman siihen kuntoon, että koeajolle päästiin katsastuksen jälkeen huhtikuun lopussa.

”Vaikeinta oli puuttuvien osien hankkiminen. Kaikki ruokatunnit kiertelin Helsingin romukauppoja ja aina silloin tällöin löytyi sopiva osa. Hinta vaan tahtoi heti nousta kun romukauppias kuuli, mihin tarkoitukseen osa tulisi”.

Rataa Emman puksutettavaksi on toistaiseksi vasta 60 metriä ynnä autotalliin johtava pistoraiteen pätkä.

Rissasen satavuotisnäyttely on lahja realismin ystäville

Juho Rissanen: Ruumiinpesu (1908), Turun Taidemuseo. Kuva: Sanoman arkisto

Markku Valkonen

Juho Rissanen on yksi niistä tosi hyvistä taiteilijoista, jotka on miltei muumioitu nostamalla hänet kansakunnan kaapin päälle ja vuodattamalla kunnioittavia korusanoja.

Niinpä hänelle on käynyt kelpo klassikon tavoin; häntä arvostetaan, mutta hänestä ei olla juuri kiinnostuneita. Lisäksi hänen teoksensa ovat hajallaan julkisissa ja yksityisissä kokoelmissa.

Ateneumissa paraikaa esillä oleva Rissas-näyttely on sen vuoksi kuin huomenlahja niille, jotka ovat kiinnostuneita kansankuvauksesta ja realismista, eivätkä säiky klassikko-nimikettä.

Hämeenlinna sai lappuliisat

Hämeenlinna (HS)

Hämeenlinna on saanut ensimmäiset lappuliisansa.

Pysäköinninvalvojat ilmestyivät lehtiöineen loppuviikolla keskustan katukuvaan.

Kahdella ”liisalla”, Tuula Kitusella ja Eeva Paukkusella ei ole vielä virkapukua, vain merkki rintapielessä.

Iskun laajennus luo sata työpaikkaa

Lahti (HS)

Levytehtaan laajennuksen valmistuttua lahtelainen Oy Iskun tehtaat aloittaa huonekalun osien ja puolivalmisteiden tuotannon. Investoinnin arvo on useita miljoonia. Laajennus avaa noin sata uutta työpaikkaa.

Levytehtaalla valmistetaan lastulevyä noin 30 000 kuutiota vuodessa ja laajennuksen vuoksi jalostusastetta voidaan huomattavasti nostaa

Rakennettavan tehdaslaitoksen tuotannosta menee suuri osa yhtiön omaan tarpeeseen, mutta jos markkinointia avautuu riittävästi, aloitetaan puolivalmisteiden ja huonekalujen osien myynti.

Yhtiön suunnitelmiin kuuluu myös työvoiman saannin turvaaminen nykyistä paremmin.

Kolmivuorotyö edellyttää asuntojen sijaitsevan kohtuullisen matkan päässä työpaikasta ja tarkoituksena on saada asuntorakennus sopivalle etäisyydelle tehdaskompleksista.

Sotatila halvaannutti Beirutin vaan ei suomalaisten huvielämää

Arto Häilä, Ateena (HS)

Tämä on raportti Libanonin toisen kriisiviikon pitkästä piinasta: siitä miten beirutilaisista tuli katoilla eläjiä, miten suomalaiset turistit saivat ryyppäämisen syyn ja miten kirjoittajasta tuli israelilainen vakoilija.

Suomalaisturistit saapuivat kaksi viikkoa sitten sunnuntaina keskelle jännittynyttä rauhantilaa. Kaksi vuorokautta myöhemmin rämähti jälleen.

Turistit sulkeutuivat hotelleihinsa, punabarettiset Libanonin armeijan 16. prikaatin sotilaat miehittivät kaupungin avainkohteet ja 650 000 asukkaan kaupungista tuli piiritystilassa elävä sotilasleiri.

Sattuneesta syystä tämän kirjoittaja ei halunnut lähettää raporttiaan ennen kuin oli päässyt maan rajojen ulkopuolelle. – –

Torstaina maleksin risteykseen sijoitetun panssariauton editse kamera kaulassa, pysähdyn ostamaan tupakkaa ja suuntaan takaisin kohti vaunua sähläten yhtä aikaisesti rahojen, savukkeiden ja kameran kanssa.

Olen kävellyt vaunun ohi ja olen tarttumassa uutistoimisto United Press Internationalin ovenripaan, kun selkääni työntyy M-16-kiväärin kylmä piippu. Minua syytetään sotilaskohteen valokuvaamisesta.

Perjantaina arabiankielinen al-Hajat -lehti kertoo: Turvallisuusjoukot pidättivät torstaina Hamra-kadulla saksalaisen Arto Kalevi Häilän, joka valokuvasi sotilasasemia. Hänen epäillään vakoilleen Israelin hyväksi. Hänen asuntonsa tarkastettiin ja sieltä löydettiin voimakas morse-lähetin.

Kello kymmenen lauantaina aamulla nariseva kellarinovi rävähtää auki ja khakinväriseen kenttäpukuun pukeutunut punabarettinen sotilas karjuu nimeäni. 21 palestiinalaista kohottaa peukaloitaan hyvästiksi.

Ehdin hotelliin 20 minuuttia ennen suomalaisten lähtöä kentälle, joka on avattu samana aamuna.

Seitsemännen kerroksen suomalaisremmi, joka on remunnut katollaan puolialastomana koko viikon, vetää silmät punoittaen pukua niskaansa ja kravattia kaulaansa.

Kaikki 180 suomalaisturistia evakuoidaan iltapäivän kuluessa Kyprokselle.

Sudan: unohdetun sodan unohdettu rauha – Eteläiset maakunnat saivat itsehallinnon 17 vuoden jälkeen

Juhani Koponen

Sudanin eteläosissa käyty sisällissota loppui yli vuosi sitten ja unohdetusta sodasta on tullut unohdettu rauha: niin kuin ulkomaailma ei aikoinaan välittänyt seurata 17 vuotta käytyä sotaa, eivät sitä myöskään kiinnosta Etelä-Sudanin jälleenrakennuksen ongelmat.

Sodan tarkkoja tuhoja ei saada koskaan tietää. Luultavasti siinä menehtyi puolisen miljoonaa ihmistä, joista kaikki murto-osaa lukuun ottamatta olivat luonnollisesti siviilejä, eihän sissejä ollut kuin 10 000, parhaimmillaan ehkä 20 000.

Noin 800 000 ihmisen arvellaan joutuneen pakenemaan asuinsijoiltaan, yli puolen miljoonan muualle Sudaniin ja noin 250 000 naapurimaihin, jonne häthätää kyhättiin alkeellisia pakolaisleirejä. – –

Addis Abeban ylellisessä Hilton-hotellissa solmitun sopimuksen lupaamaa kolmen eteläisen maakunnan itsehallintoa toteuttamaan on perustettu ”korkea toimeenpaneva neuvosto” eli paikallishallitus, joka istuu Jubassa.