Punastumisen hetkellä auttaa, jos sanoo mielessään tietyn turvalauseen, neuvoo psykologi ja antaa esimerkin

Tämä juttu on osa Minä väitän -sarjaa, jossa yksi asiantuntija kertoo näkemyksensä jostakin omaan alaansa liittyvästä kiinnostavasta aiheesta.

Salla Saiho, psykologi, kognitiivisen käyttäytymisterapian psykoterapeutti:

”Jokainen meistä punastuu joskus, mutta toisten poskille puna lehahtaa muita helpommin. Näin käy useimmiten silloin, kun ihmistä nolottaa tai jännittää. Esimerkiksi esiintyminen muiden edessä saattaa aiheuttaa punastumista ja hikoilua.

Punastumisen syynä on sympaattinen hermosto, jonka toimintaan emme pysty itse vaikuttamaan. Se saa kasvojen hiussuonet laajentumaan lupaa kysymättä.

Sympaattinen hermojärjestelmä aktivoituu yleensä uhkaavissa tilanteissa ja valmistaa ihmistä taistelemaan tai pakenemaan. Yksi osa tätä on pintaverenkierron vilkastuminen.

Joskus uhka on todellinen, joskus taas esimerkiksi sosiaalinen tilanne voi tuntua pelottavalta. Ihminen pelkää, että toiset arvioivat häntä kriittisesti ja kehossa herää stressireaktio.

Sen näkyvin oire on punastuminen.

Joskus ihminen häpeää pu nas tu mis taan niin paljon, että hän alkaa vältellä jännittäviä tilanteita. Tällöin elämä kapeutuu, ja ongelmat alkavat kasautua.

Parempi olisikin mennä rohkeasti jännittäviin tilanteisiin. Punastuminen on nimittäin normaali reaktio, jota voi hillitä.

Tärkeintä on oppia hyväksymään punastuminen. Kun sallii itselleen vaikeat tunnetilat ja reaktiot, antaa niiden tulla ja mennä omalla painollaan, ne helpottuvat. Jos yrittää taistella jännittämistä ja punastumista vastaan, tunteet vahvistuvat.

Se on sama kuin jos ihminen hokee, että älä mieti keltaista banaania – hän taatusti miettii sitä.

Jos esimerkiksi punastuu pitäessään esitelmää, voi sanoa mielessään itselleen lempeästi ”tervetuloa punastus”. Vaikka olo tuntuisi kiusalliselta, esitelmää kannattaa jatkaa selkä suorassa ja katsekontaktissa kuulijoihin. Näin punastelija alkaa oppia, että hän pärjää ja selviää jännittämisestä huolimatta. Kun itseluottamus kasvaa, myös kehon stressireaktiot pysyvät paremmin hallinnassa.

Sympaattista hermostoa ohjaavaan autonomiseen hermostoon voi vaikuttaa myös beetasalpaajilla ja hengitysharjoituksilla.

Elimistö ja hermosto rauhoittuvat, kun hidastaa hengityksen rytmiä ja hengittää pallean avulla. Pallea löytyy, kun asettaa keskisormien päät yhteen ylävatsan alueelle. Sisään hengittäessä pallea kohoaa ja sormenpäät erkanevat toisistaan. Uloshengityksellä ne löytävät taas toisensa.

Hengitysrytmin tulisi mennä näin: sisäänhengitys viisi sekuntia, parin sekunnin tauko, kahdeksan sekunnin uloshengitys, parin sekunnin tauko ja taas alusta.

Punastuminen ei aina johdu sosiaalisesta jännittämisestä, vaan esimerkiksi innostuminen, vihastuminen ja seksi voivat vilkastaa kasvojen alueen verenkiertoa.

Ulkopuoliset ihmiset voivat auttaa punastelijaa jatkamalla vuorovaikutusta normaaliin tapaan. Punastelevaa ihmistä ei tarvitse varoa tai pitää liian hauraana. Punastuminen on vain punastumista, eikä siitä tarvitse tehdä numeroa.