Ensin tulevat oireet, mutta sitten olo paranee, ja silloin osa tekee kohtalokkaan virheen – Näin tunnistat hengenvaarallisen aivoinfarktin oireet

Kädet tuntuvat voimattomilta, vaikka kauppakassit ovat vain puolillaan. Puhe puuroutuu ja toinen suupieli ei tahdo totella, vaikka kuinka yrittää hymyillä. Mitä oikein tapahtuu?

Hetken kuluttua olo jo hieman helpottuu. Josko tämä menisi tästä yön aikana ohi.

Osa ihmisistä jää edelleen kotiin seuraamaan vointiaan aivoinfarktioireiden iskiessä, kertoo ylilääkäri Sami Curtzehttps://www.hs.fi/haku/?query=sami+curtze Husin Neurokeskuksesta.

”Jäädään odottamaan, tai pahimmillaan mennään nukkumaan ja katsotaan, onko aamulla jäljellä enää oireita”.

Jutun lopussa on testi, jonka avulla läheisen aivoinfarktioireet voi tunnistaa.

Curtze kertoo, että viimeisen parinkymmenen vuoden aikana tietoisuus kiireellisestä hoidontarpeesta aivoinfarktin iskiessä on lisääntynyt, mutta edelleen esimerkiksi Husiin saapuu joka viikko joku potilas, joka ovat odottanut liian kauan ennen hoitoon hakeutumista.

Infarkti ei iske vain vanhuksiin. Aivoinfarktipotilaista 21 prosenttia on työikäisiä, alle 65-vuotiaita. Aina ihminen ei itse tunnista aivoinfarktiaan, ja esimerkiksi yksin asuva ei siksi välttämättä päädy sairaalaan ajoissa. Hän saattaa tuntea, että jokin on pielessä, mutta ei tunnista, mistä on kyse.

Aivoinfarktin iskiessä sairaalaan pitää päästä nopeasti. Varhaisessa vaiheessa infarktia pystytään hoitamaan hyvin ja rajoittamaan niin, että pienellä kuntoutuksella ihminen toipuu hyvään kuntoon. Parhaassa tapauksessa infarkti voidaan estää kokonaan, Curtze kertoo. Nopea hoidonsaanti voi pelastaa jopa enneaikaiselta kuolemalta.

Infarktin iskiessä ei pidä mennä terveyskeskukseen vaan suoraan sairaalaan. Helsingissä yli puolet niistä, jotka ovat tulleet ajoissa hoitoon ja joille on annettu joko liuotushoitoa tai tehty suonensisäinen tulpan poisto tai molemmat, on viime vuosina pystytty hoitamaan oireettomiksi tai lähes entiseen kuntoon, Curtze kertoo.

Noin 20 prosenttia toipuu täysin oireettomiksi ja noin 22 prosenttia toipuu vähäoireiseksi, eli oire ei haittaa elämää. Noin 16 prosenttia toipuu, mutta kehoon jää jokin pieni haitta. Usein se ei kuitenkaan haittaa töihin palaamista. Tällainen voi olla esimerkiksi voimattomuus toisen puolen käsivarressa ja jalassa.

Jos sen sijaan katsoo tilannetta yön yli ennen kuin hakeutuu sairaalaan, voivat seuraukset olla tuhoisat. Curtze kertoo, että sinä aikana aivoissa jo syntynyttä vahinkoa ei voida enää hoitaa lainkaan. Sairaalaan tulee silti hakeutua, sillä uudet vauriot voidaan estää ja selvittää, mistä infarkti johtui.

Aivoinfarktissa jokin aivoissa olevista verisuonista menee tukkoon. Solut kuolevat niin sanotusti polttoaineen puutteeseen, kun sokeri ja happi eivät enää pääse veren kyydissä aivoihin.

”Aivosolut eivät siedä hapenpuutetta ollenkaan, joten oireet ilmenevät välittömästi. Ensimmäiset pysyvät vauriot saattavat tulla jo minuuttien kuluessa tukoksen muodostumisesta.”

Yleensä aivoverenkierto ei ole vain yhden suonen varassa, joten veri pääsee kulkemaan muita suonireittejä pitkin ainakin jonkin aikaa. Menetetty alue alkaa vähitellen kasvaa aivojen keskeltä, Curtze kertoo. Se, miten nopeasti alue laajenee, on yksilöllistä.

 

Äärimmillään peli on menetetty jo tunnissa.

Oireet saavuttavat pahimman vaiheensa nopeasti, ja saattavat sen jälkeen hiukan lievittyä. Curtze arvelee, että potilaat, jotka huomaavat oireensa, mutta eivät hakeudu hoitoon, eivät jää kotiin katsoakseen, pahentuvatko oireet. He pikemminkin huomaavat niiden lieventyvän nopeasti saavutetun huipun jälkeen, ja pohtivat, että hoitoon hakeutuminen on ehkä turhaa, kun olo jo paranee.

Turhaa se ei kuitenkaan ole. Äärimmillään peli on menetetty jo tunnissa. Joidenkin kohdalla aivoista voidaan pelastaa vielä osa tuntienkin jälkeen ensioireista, mutta yleensä oireettomaksi potilas ei enää siinä vaiheessa kuntoudu.

Aivoinfarktin tavallisia oireita ovat toispuoleinen raajahalvaus, tunnon heikkeneminen toiselta puolelta kehoa, suupielen roikkuminen ja puheen puuroutuminen.

Lisäksi oireita ovat vaikeus käsitellä, tuottaa ja ymmärtää puhuttua ja kirjoitettua kieltä, puutokset näkökentässä, yhden silmän ohimenevä näön hämärtyminen tai sokeus, kaksoiskuvat, nielemisvaikeus ja huimaus, pahoinvointi ja oksentelu.

Aivoinfarkteista suurin osa olisi ehkäistävissä. Keskeisimpiä riskitekijöitä ovat kohonnut verenpaine, tupakointi, keskivartalolihavuus, vähäinen liikunta, epäterveellinen ruokavalio, diabetes, eteisvärinä.

Yksi riskitekijä on myös korkea kolesteroli. Jos se on ainoa omista riskitekijöistä, ei Curtzin mukaan tarvitse vielä huolestua. Jos sen sijaan riskitekijöitä on monta, kuten tupakointi, korkea kolesteroli, verenpainetauti ja ylipaino, kohoaa aivoinfarktiriski monikertaiseksi verrattuna henkilöön, jolla riskitekijöitä ei ole.

Mutta saavatko myös perusterveellisesti elävät ihmiset aivoinfarkteja?

Curtzin mukaan riskiä ei voi täysin poistaa, vaikka mikään riskitekijöistä ei omaan elämään kuuluisikaan.

”Jos käy huono tuuri, voi saada aivoinfarktin, vaikka olisi kuinka terveellisesti yrittänyt elää. Mutta jos näitä riskitekijöitä ei ole tai niitä hoitaa hyvin, saa riskin paljon pienemmäksi.”

Riskitekijöiden minimointi kannattaa silloinkin, jos on jo saanut aivoinfarktin. Siten voi ehkäistä infarktin toistumisen. Lisäksi aivoinfarktin uusiutumista voidaan estää hyytymisenesto- ja verenohennuslääkkeillä. Lääkkeet valitaan sen mukaan, mikä aiemman infarktin syy on ollut.

Näin tunnistat läheisesi infarktin

Pyydä häntä:

1. Nostamaan käsivarsia (Ovatko kädet voimattomat tai tunnottomat?)

2. Toistamaan yksinkertainen lause (Onko puhe epäselvää tai puhuminen vaikeaa?)

3. Hymyilemään (Roikkuuko toinen suupieli? Onko hymy toispuoleinen?)

- Jos jokin näistä ei onnistu, soita heti 112 ja merkitse ylös kellonaika, jolloin oireet ilmaantuivat

- Potilaan pitää päästä pian sairaalaan, ei terveyskeskukseen.

Lähde: kaypahoito.fi