Miten suojella lasta seksi­rikollisilta? ”Uima­puku­sääntö” pitää opettaa jo pienelle lapselle, neuvoo asian­tuntija

Kesän aikana pääkaupunkiseudulla on tullut julkisuuteen ainakin kaksi epäilyä laajasta lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Heinäkuussa Helsingin poliisi tiedotti epäilevänsä 64-vuotiasta miestä lukuisista https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006187811.htmllapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista. Keskiviikkona HShttps://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006203691.html uutisoi, että noin 30-vuotiasta espoolaismiestä epäillään seksuaalirikoksista, jotka ovat kohdistuneet yhteensä 52:een lapseen.

Mutta mitä vanhemmat voivat tehdä suojellakseen lastaan?

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin lasten ja nuorten oikeuspsykologian yksikössä työskentelevä oikeuspsykologi Risto Vakkilainenhttps://www.hs.fi/haku/?query=risto+vakkilainen vastaa.

Millä keinoin pedofiilit tyypillisesti saavat lapset puolelleen?

Pedofilialla tarkoitetaan esimurrosikäisiin kohdistuvaa seksuaalista kiinnostusta. Teini-ikäisistä seksuaalisesti kiinnostuneen henkilön kohdalla puhutaan hebefiliasta, Vakkilainen sanoo.

Jotkut voivat luoda lapseen yhteyttä pitkään, ennen kuin alkavat tehdä seksuaalisia ehdotuksia. Toiset taas ovat suorasukaisia etenkin sosiaalisessa mediassa.

”Se on hyvin tapauskohtaista, eikä pysty sanomaan oikein sellaista yleistä sääntöä, miten tällaista seksuaalista kiinnostusta kokevat toimisivat.”

Usein tekijät kuitenkin hakeutuvat lasten ja nuorten suosimille sosiaalisen median alustoille. Niillä lähestymistapa on useimmiten imarteleva ja esimerkiksi ulkonäköä kehuva, Vakkilainen sanoo.

”Annetaan nuorelle sellaista huomiota, mitä hän ei ole ehkä niin paljoa saanut, ja se tuntuu luonnollisesti kivalta ja hyvältä, että joku huomioi ja antaa sellaista positiivista palautetta.”

Etenkin teini-ikäiset voivat kokea epävarmuutta omasta viehätysvoimastaan. Juuri sitä kehumalla hyväksikäyttäjät yrittävät vaikuttaa nuoriin.

Saatuaan kehuja lapsi tai nuori saattaa tehdä pyynnöstä jotain sellaista, missä mennään jo jonkin rajan yli, Vakkilainen kuvaa. Sen jälkeen tekijä voi alkaa kiristää lasta.

”Että ellet tee tätä, kerron kavereillesi, että olet tehnyt tätä mitä aiemmin pyysin sinulta. Se saattaa muodostua tietynlaiseksi ansaksi nuorelle. Siinä on jo suuremmasta häpeän kokemuksesta kyse.”

Vaikuttavatko vanhempien myönteiset, epäseksuaaliset kommentit lapsen ulkonäöstä siihen, että kehuja ei tarvitse hakea ulkopuolelta?

”Toki lapsen kehuminen ja hänen arvostamisensa ovat osa hyvää vanhemmuutta. Myös sen selittäminen lapselle, että hänen kehonsa on kaunis ja tärkeä ja suojelemisen arvoinen, lisää lapsen omaa arvostusta itseään, omaa kehoaan ja omia rajojaan kohtaan. Omilla sanoillaan ja teoillaan vanhemmat voivat lisätä tätä arvostusta”.

Miten vanhemman kannattaa kysyä lapselta, onko hän joutunut hyväksikäytetyksi?

Lapselle kannattaa sanoa, että jos somessa saa ikävänoloisia yhteydenottoja tai omat rajat ylittäviä pyyntöjä, niistä voi aina kertoa vanhemmalle, eikä vanhempi suutu siitä, Vakkilainen sanoo.

Suurimmalla todennäköisyydellä lapsi kertoo häpeääkin aiheuttavasta seksuaalisesta hyväksikäytöstä, jos suhde vanhempaan on muutoinkin toimiva. Vanhempi on esimerkiksi kiinnostunut lapsesta ja kyselee hänen kuulumisiaan ja perhekulttuuriin kuuluu avoin keskustelu kaikenlaisista asioista, Vakkilainen sanoo. Tällainen perhekulttuuri on paras ennaltaehkäisijä sille, että lapsi joutuisi hyväksikäyttötilanteisiin.

 

Saatuaan kehuja lapsi tai nuori saattaa tehdä pyynnöstä jotain sellaista, missä mennään jonkin rajan yli.

Lapsen kanssa kannattaa myös sopia säännöt sosiaalisen median käytöstä, ja opastaa siinä.

”Vanhemman kannattaa muistuttaa, että koskaan ei voi olla varma, kuka siellä viestittelee, vaikka kirjoittelija esiintyy tietyllä nimellä tai tietyn ikäisenä. Ja muutoinkin opastaa sellaisia sosiaaliseen mediaan liittyviä rajoja, että minkä tyyppisiä kuvia sinne kannattaa laittaa, ja minkä tyyppisiä ei. Tai minkä tyylisiin viesteihin kannattaa vastata tietyllä tavalla.”

Vanhemman onkin hyvä tietää, missä lapset viestittelevät ja kenen kanssa, ja käydä keskustelua somesta jatkuvana osana arkielämää.

”Voi kysyä esimerkiksi, että onko Instagramissa tullut yhteydenottoja tai minkä tyyppisiä juttuja siellä on. Vähän olla kiinnostunut siitä, että mitä nuoret siellä tekevät. Toki teini-ikäiset ovat varmaan aika paljon haluttomampia kertomaan kuin nuoremmat lapset.”

Mikä estää lasta kertomasta hyväksikäytöstä vanhemmille? Mitä lapsi häpeää?

Lapsi häpeää sitä, että hän ajattelee tehneensä jotakin väärin, Vakkilainen sanoo. Ensin esimerkiksi ulkonäöstä saadut kehut ovat voineet tuntua hyvältä, ja lapsi on lähtenyt mukaan hyväksikäyttäjän ehdotuksiin.

”Kokemus siitä, että itse on ollut jollain tapaa aktiivinen niissä tilanteissa, on ehkä ottanut jonkun kuvan ja lähettänyt sen tälle toiselle tyypille, synnyttää nuorilla syyllisyyden kokemusta, että he olisivat ikään kuin vastuussa siitä, mitä on tapahtunut. Tämähän on tietenkin ihan väärä ja virheellinen johtopäätös, minkä nuoret tekevät. Että se olisi jotenkin heidän vastuullaan tai heidän syytään.”

Tilanne on aina houkuttelevan aikuisen vastuulla, Vakkilainen sanoo.

 

”Pahin tuomio lapsen mielessä tulee kotoa – että vanhemmat ajattelisivat hänestä jotenkin pahasti.”

Lapset eivät usein halua kertoa vanhemmilleen tapahtuneesta, koska pelkäävät, että vanhemmat suuttuvat.

”Siihen vaikuttaa, miten vanhemmat ovat aikaisemmin suhtautuneet erilaisiin väärinkäytöksiin ja muihin, ja miten on onnistuttu luomaan hyvää keskustelukulttuuria lapsen ja vanhemman välille.”

Lapsen ja vanhemman suhde ei silti aina ole huono, vaikka lapsi ei kertoisi hyväksikäytöstä, Vakkilainen sanoo. Lasten puhumattomuus aiheesta on hänen mukaansa yleismaailmallinen ilmiö. Etenkin poikienhttps://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006052454.html on vaikea kertoa aiheesta.

”Tutkimustenkin mukaan lapset kertovat useammin hyväksikäytöstä kavereilleen kuin omille vanhemmilleen”.

Hän antaa esimerkin lapsen ajatusmallista: Tilanteessa, jossa lapsi itse on tehnyt jotakin väärin, hän voi antaa luvan kertoa poliisille, kunhan vain äiti ei saa tietää.

”Se pahin tuomio lapsen mielessä tulee sieltä kotoa – että vanhemmat ajattelisivat hänestä jotenkin pahasti.”

Jos jotakin on käynyt ja lapsi on esimerkiksi mennyt vieraan miehen asuntoon, vaikka se on kielletty, miten vanhemman kannattaa reagoida, kun asia tulee ilmi?

”Mahdollisimman rauhallisesti ja ymmärtävästi, ei tuomitsevasti”, Vakkilainen sanoo ja lisää, että se on varmasti vanhemmalle vaikeaa järkyttävässä tilanteessa.

Tapahtuneesta kannattaa kysyä lapselta mahdollisimman avoimin kysymyksin. Esimerkiksi mitä on tapahtunut, mitä tapahtui ennen sitä ja mitä sen jälkeen, ja antaa lapsen kertoa omin sanoin.

”Että menee sen mukaan, mitä lapsi kokee pystyvänsä siinä tilanteessa kertomaan.”

Aikuinen voi kokea tarvetta kysyä suoraan ja tarkasti, esimerkiksi ”koskiko hän sinua?”

Siinä on kuitenkin riski, että vanhempi johdattelee lasta kysymyksillä liikaa ja luo mielikuvia, Vakkilainen sanoo.

Kun on kysynyt avoimia kysymyksiä ja kuullut tapahtuneesta, kannattaa olla yhteydessä viranomaisiin ja antaa heidän selvittää tapahtumien kulku tarkemmin.

Miten varoittaa lasta pedofiileista, jos lapsi on niin pieni, että seksuaalisuus aiheenakin on vielä täysin vieras?

Lapsi ei välttämättä ymmärrä miten vakavasta asiasta on kyse, jos joku pyytää esimerkiksi lähettämään kuvia sukuelimistä ja tarjoutuu vastineeksi ostamaan lapsen pelaamaan mobiilipeliin lisäosia, joista kaverit vain haaveilevat.

 

Kehossa on uimapukualueet, jotka eivät kuulu kenellekään muulle kuin lapselle itselleen.

Jo pienelle lapselle kannattaa Vakkilaisen mukaan kertoa, että kehossa on uimapukualueet, jotka eivät kuulu kenellekään muulle kuin lapselle itselleen. Niihin ei saa koskea kukaan muu kuin hän itse, ja korkeintaan lääkäri. Lapsen on hyvä tietää, että hänelläkin on rajat, joista saa pitää kiinni.

”Haluaisin nähdä sen tällaisena jatkumona varhaislapsuudesta: Kun puhutaan avoimesti kaikenlaisista asioista ja omista rajoista, lapsi pystyy paremmin tunnistamaan sen, milloin mennään rajojen yli.”

Hän sanoo, että vanhempien on annettava nykyajan lapsille ja nuorille mediakasvatusta, jotta he oppivat toimimaan sosiaalisessa mediassa.

”Nuoret ovat paljon taitavampia kuin me vanhemmat näiden alustojen käyttämisessä, mutta aikuisen ymmärrys on tarpeen ohjeistamisessa, että miten siellä toimitaan.”

Lasta voi Vakkilaisen mukaan opastaa ikävien tilanteiden varalta tällä yleispätevällä ohjeella: ”Jos koet jotain epämiellyttävää tai hämmentävää tai jotain, josta et pidä, sano ei, poistu paikalta ja kerro aikuiselle”.