Osa ihmisistä on luontaisesti ahneempia kuin toiset – he haluavat määrättömästi valtaa, tavaraa ja seksiä, sanoo asiantuntija

Tämä juttu on osa Minä väitän -sarjaa, jossa yksi asiantuntija kertoo näkemyksensä jostakin omaan alaansa liittyvästä kiinnostavasta aiheesta.

Psykologian emeritusprofessori Markku Ojanen:

”Ahneus näkyy joissakin ihmisissä harvinaisen selvästi. Hyvä esimerkki ahneudesta oli Chryslerin entisen pääjohtaja Lee Iacoccahttps://www.hs.fi/haku/?query=lee+iacocca. Hän leikkasi 1990-luvulla työntekijöidensä palkkoja ja kuittasi samaan aikaan itselleen 20 miljoonan dollarin bonukset. Iacocca totesi vain kylmän tyynesti, että tämä on amerikkalainen tapa.

Kun ihmisestä tulee ahne, hänestä tulee usein myös itsekäs. Ahneus ei liity vain rahaan, vaan myös valtaan, tavaraan ja seksiin. Ihminen haluaa parhaan kännykän, auton ja puolison.

 

Ahneus on auttanut ihmistä selviämään.

Toiset ihmiset ovat ahneempia kuin toiset. Ahneus on ollut aikoinaan asia, joka on auttanut ihmistä selviämään. Kun ruokaa oli niukasti ja saalin perässä piti kulkea pitkiäkin matkoja, ruokaa oli pakko ahmia ja hamstrata varastoon.

Joillakin ahneus voi osaltaan kummuta tästä biologisesta taustasta. Ahneuteen löytyy kuitenkin tänä päivänä monta muutakin syytä, kuten kilpailuun kannustava kulttuuri, ihmisen persoonallisuus ja kotoa saatu kasvatus.

Esimerkiksi aikuisten materialistinen arvomaailma siirtyy usein lapsille. Tutkimuksissa on selvinnyt myös se, että puutteellinen kasvuympäristö saattaa kasvattaa lapsesta ahneen aikuisen. Näin voi käydä, jos lapsi kokee kasvuympäristönsä sekasortoiseksi, eivätkä vanhemmat huolehdi hänen tarpeistaan riittävästi.

Ahneuden takana on osaltaan turvattomuuden tunne. Materia tuo mielihyvää ja täyttää henkisen kolon, mutta vain hetkeksi. Kohta on taas saatava lisää.

Lapset ovat hyvin tarkkoja jakamisesta ja oikeudenmukaisuudesta. Tunne siitä, että joku sisaruksista sai enemmän, vaivaa usein vielä aikuisenakin. Vanhempien tulisikin olla tarkkoja siitä, että he suhtautuvat lapsiinsa mahdollisimman tasapuolisesti. Tämä suojaa lapsia ahneudelta.

 

Ahneuteen liittyy usein alentunut itsensä arvostaminen.

Ahneuteen liittyvät usein kateus, tyytymättömyys, kovuus ja alentunut itsensä arvostaminen. Siksi ahneutta pidetään niin vaarallisena ja vieroksutaan lähes kaikissa kulttuureissa.

Kiinnostavaa on, että tutkimusten mukaan rikkaimmat antavat määrällisestikin vähemmän rahaa keräyksiin kuin heitä selvästi köyhemmät ihmiset.

Tosin köyhäkin voi olla ahne. Kun avustusjärjestöt jakavat köyhille esimerkiksi ruokaa, osa rohmuaa itselleen kamalan paljon. Silloin taustalla on usein turvattomuuden lisäksi katkeruutta ja osattomuutta. Ihminen ajattelee, että häntä on kohdeltu väärin ja hän haluaa nyt osansa.

 

Monesti ihmisen luonne muuttuu vasta, kun hän kokee kriisin.

Jos tajuaa olevansa ahne ja kohtuuton, onko taipumuksesta mahdollista päästä eroon? Totta kai. Asian tiedostaminen on kaikkein tärkeintä. Voivottelu ei auta, vaan kannattaa keskittyä itsessään oleviin positiivisiin puoliin.

On hyvä vaalia ihmissuhteita, antaa omastaan ja harjoitella kiitollisuutta. Esimerkiksi vapaaehtoistyön tekeminen on vastavoima ahneudelle. Antamisen ilo ei ole klisee, vaan täyttää henkistä koloa paljon paremmin kuin itselle haaliminen.

Monesti ihmisen luonne muuttuu kuitenkin vasta, kun hän kokee kriisin. Tällöin ihminen usein joko havahtuu siihen, mitkä elämänarvot ovat oikeasti tärkeitä – tai katkeroituu.

Vaikka sananlaskun mukaan ahneella on paskainen loppu, ei asia todellisuudessa ole aina näin. Ahneet pärjäävät useimmiten ainakin ulkoisesti hyvin. Heillä on monesti rahaa, valtaa ja arvostusta, joiden perässä monet ihmiset ovat.

Onko heillä aitoa onnea, onkin aivan toinen asia.”