Veripalvelun tutkimus: Nuoret naiset kärsivät muita useammin raudan­puutteesta, yksi syy voi olla ruoka­valio - Hyvinvointi | HS.fi
Hyvinvointi

Veripalvelun tutkimus: Nuoret naiset kärsivät muita useammin raudan­puutteesta, yksi syy voi olla ruoka­valio

Mitä nuorempi naispuolinen verenluovuttaja on, sitä suurempi riski hänellä on raudanpuutokseen, kertoo Veripalvelun tekeillä oleva tutkimus.

Asiantuntija suosittelee, että 18–25-vuotiaat naiset luovuttaisivat verta vain kerran tai enintään kahdesti vuodessa. Kuva: Laura Mendelin

Julkaistu: 18.2. 9:38, Päivitetty 18.2. 10:20

Nuoret naiset kärsivät useammin raudanpuutteesta kuin muut. Näin kertoo Veripalvelussa tekeillä oleva tutkimus, jonka mukaan 18–25-vuotiaat naiset poikkeavat muista hedelmällisessä iässä olevista naisista juuri matalampien hemoglobiini- tai ferritiiniarvojensa vuoksi.

Johanna Castrén

Ilmiö on huomattu myös veren­luovutuksen yhteydessä. Veri­palvelun lääkäri Johanna Castrén kertoo, että viime vuonna luovutukseen tulleista 18–25-vuotiaista naisista jouduttiin liian matalien hemoglobiiniarvojen takia hylkäämään lähes seitsemän prosenttia, kun vastaava hylkäysprosentti kaikkien 18–70-vuotiaiden luovuttajien keskuudessa on runsas kaksi.

Castrénin mukaan ilmiö ei ole uusi. Tarkkaa syytä sille ei kuitenkaan tiedetä.

Voisiko yksi syy olla se, että nuoret naiset syövät yhä vähemmän punaista lihaa? Se on perinteisesti yksi tärkeimmistä raudan lähteistä.

Kasvis- tai vegaaniruokavaliolla on Castrénin mukaan jonkin verran merkitystä.

”Rautavarasto- eli ferritiiniarvot ovat keskimäärin hiukan korkeampia niillä verenluovuttajilla, jotka syövät punaista lihaa kuin niillä, jotka eivät syö”, Castrén sanoo.

Tosin hän huomauttaa, että verenluovuttajilta ei yleensä kysytä, millaista ruokavaliota he noudattavat. Asiaa on kuitenkin selvitetty Veripalvelun Findonor-tutkimuksessa, joka toteutettiin vuosina 2015–2018.

 Mitä nuorempi naisluovuttaja, sitä suurempi riski raudan puutokseen.

Ruokavaliota enemmän rauta-arvoihin vaikuttaakin Castrénin mukaan se, miten usein verta luovutetaan. Hän suosittelee, että 18–25-vuotiaat naiset luovuttaisivat verta vain kerran tai enintään kahdesti vuodessa.

Myös ikä vaikuttaa: Mitä nuorempi naisluovuttaja, sitä suurempi riski raudan puutokseen.

Castrén muistuttaa, että hedelmällisessä iässä olevien naisten rautavarastot ovat keskimäärin pienemmät kuin miehillä. Se johtuu siitä, että kuukautisten mukana nainen menettää verta ja rautaa. Kun kuukautiset loppuvat, ero tasoittuu.

Tutkimukset eivät kerro, miksi raudanpuute on pahimmillaan juuri 18–25-vuotiailla. Castrén arvioi, että syynä voi olla paitsi kuukautiskierron epäsäännöllisyys ja runsaat vuodot, myös epäsäännöllinen elämänrytmi. ”25 ikävuoden tienoilla elämä usein vakiintuu, kun nuori siirtyy työelämään”, Castrén sanoo.

Yksi keino erottaa löytää raudanpuutteesta kärsivät ihmiset on tarkastella heidän ferritiiniarvoaan. Se kertoo, paljonko elimistössä on rautavarastoja eli raudan ja valkuaisaineen yhdistelmää, jossa rauta varastoituu ennen kuin elimistö käyttää sen hemoglobiinin muodostamiseen.

Hemoglobiini puolestaan kuljettaa happea keuhkoista kudoksiin.

Jos ihminen ei saa riittävästi rautaa, verisolujen ja hemoglobiinin muodostuminen heikkenee ja seurauksena voi olla anemia. Sen oireita ovat poikkeuksellinen väsymys, hengenahdistus ja suorituskyvyn laskeminen, kalpeus ja levottomat jalat.

 Ferritiinitasolla ei ollut yhteyttä siihen, millaisiksi ihmiset kokivat oman terveydentilansa.

Viime aikoina on keskusteltu kiivaasti siitä, miten tulisi suhtautua tilanteeseen, jossa ihmisellä ei ole anemiaa, mutta hänen ferritiiniarvonsa on matala. Kiistanalaisuus saattaa johtua Castrénin mukaan siitä, että ihmisen raudantarve on yksilöllinen.

Se kävi ilmi Veripalvelun tutkimuksesta, jossa osanottajilta kysyttiin, miten he arvioivat itse omaa terveydentilaansa. Tutkimukseen osallistui 2 584 iältään 18–70-vuotiasta verenluovuttajaa pääkaupunkiseudulta.

Tutkijat havaitsivat, että vastaajien ferritiinitasolla ei ollut yhteyttä siihen, millaisiksi he kokivat oman terveydentilansa. Osa vastaajista, joiden ferritiiniarvo oli matala, arvioi terveydentilansa aivan yhtä hyväksi, kuin ne, joiden ferritiiniarvo oli korkea.

”Tämä tekee hyvin vaikeaksi vastata kysymykseen, millainen rautavarasto meistä itse kullakin pitäisi olla. Milloin pitäisi ryhtyä tutkimaan ferritiiniarvoja, jos veren hemoglobiini on hyvä? Siihen meillä ei vielä ole yksiselitteistä vastausta”, Castrén sanoo.

Castrénin mielestä ferritiiniä ei kannata automaattisesti mitata kaikilta ikään kuin yleisen terveydentilan mittarina.

”Voi hyvinkin olla, että jokaisella on oma, yksilöllinen rautatasonsa, jolla hän pärjää hyvin. Jos ihmisellä ei ole anemiaa ja hän voi hyvin, ferritiiniä ei ole tarpeen mitata. Jos taas hänellä on vahvoja anemian oireita, mittaus on perusteltu”, hän sanoo

Castrén huomauttaa, että ihminen ei luonnollisesti voi myöskään luovuttaa verta, jos hän kärsii anemiasta.

 Rautaa saa erityisesti maksasta, lihasta, kalasta ja veriruuista. Sitä on myös täysjyväviljassa, soijassa, linsseissä, pavuissa ja pinaatissa.

Veripalvelu varmistaa luovuttajien riittävän raudansaannin jakamalla rautalisää kaikille alle 50-vuotiaille naisille sekä kaikille naisille ja miehille, jotka luovuttavat verta useammin kuin neljän kuukauden välein. Menetetty rauta korvataan kuurilla jossa on 20 kappaletta 50 milligramman rautakapselia.

Castrénin mukaan rautalisää voi myös itse hankkia joko apteekin hyllyltä tai ravintolisänä. Tarjolla on myös vegaaneille sopivia tuotteita, joissa ei ole eläinperäisiä ainesosia.

Ravinnosta rautaa saa erityisesti maksasta, lihasta, kalasta ja veriruuista. Sitä on myös täysjyväviljassa, soijassa, linsseissä, pavuissa ja pinaatissa. C-vitamiini vauhdittaa raudan imeytymistä, joten lisäksi kannattaa syödä esimerkiksi marjoja ja hedelmiä.

Anemiaa on Castrénin mukaan syytä epäillä, jos omassa voinnissa tapahtuu merkittävä muutos, jolle ei keksi mitään syytä ja joka ei korjaannu esimerkiksi riittävillä yöunilla.

”Jos tuntee olevansa poikkeuksellisen väsynyt, jos vaikkapa hengästyy portaissa, jotka on ennen pystynyt nousemaan vaivatta, tai jos ei jaksa vapaa-ajallaan tehdä samoja asioita, mitä ennen teki, on syytä selvittää, mistä väsymys johtuu”, Castrén sanoo.