Uuden tutkimuksen mukaan korona­virus voisi elää pinnoilla jopa päiviä – Tutkija­tohtori kertoo, miksi ilma on sakeana osin risti­riitaisia tutkimus­tuloksia - Hyvinvointi | HS.fi
Hyvinvointi|Koronavirus

Uuden tutkimuksen mukaan korona­virus voisi elää pinnoilla jopa päiviä – Tutkija­tohtori kertoo, miksi ilma on sakeana osin risti­riitaisia tutkimus­tuloksia

”Vaikuttaa siltä, että koronavirus voi säilyä tartuttavana tunteja, mutta ei päiviä”, sanoo tutkijatohtori Tuomas Aivelo.

Koronavirus säilyy pisimpään muovi- ja teräspinnoilla, kertoo tutkimus.

Koronavirus säilyy pisimpään muovi- ja teräspinnoilla, kertoo tutkimus. Kuva: Teemu Salonen / Lehtikuva

Julkaistu: 18.3. 16:08

Koronavirus voi nykytiedon mukaan levitä hengitysilmasta ja pinnoilta, mutta miten kauan virus säilyy hengissä ja tartuttavana pinnoilla? Tästä tiedot vaihtelevat.

Tiistaina julkaistu yhdysvaltalainen tutkimus kertoo, että koronavirus voi säilyä tartuttavana pinnoilla jopa päiviä ja levitä ilmassakin tuntien ajan. Tutkimus julkaistiin The New England Journal of Medicinessä.

Tutkimuksessa yhdysvaltalaiset tutkijat tekivät kymmenen eri testiä kahdella eri koronaviruksella. Toinen oli nykyisen pandemian aiheuttaja SARS-CoV-2. Toinen oli vuosien 2002–2003 sars-epidemian aiheuttanut SARS-CoV-1. Tutkijat testasivat niiden säilymistä ja tarttumista ilmassa, muovilla, ruostumattomalla teräspinnalla, kuparilla ja kartongilla.

Molemmat säilyivät pisimpään muovi- ja teräspinnoilla, muovilla jopa 72 tuntia ja ruostumattomalla teräksellä 48 tuntia.

SARS-CoV-2-virusta löytyi kartonkipinnalta 24 tunnin ja kuparipinnalta neljän tunnin ajan, SARS-CoV-1-virusta molemmilta pinnoilta kahdeksan tunnin ajan.

Tutkijat kuitenkin varoittavat, että tiedoissa saattaa olla puutteita ja ”hälyä”, joten he kehottavat käyttämään tulosten tulkitsemisessa harkintaa.

 ”Tutkimus vaikuttaa osoittavan, että koronavirus voi säilyä tartuttavana tunteja, mutta ei päiviä.”
Tuomas Aivelo

Tuomas Aivelo Kuva: Sanna Liimatainen

Tutkijatohtori Tuomas Aivelo toteaa, että viruksen säilyminen pinnoilla ei vielä merkitse sitä, että se voisi tartuttaa ihmisiä.

”Tutkimus vaikuttaa osoittavan, että koronavirus voi säilyä tartuttavana tunteja, mutta ei päiviä”, hän kiteyttää.

”Ilmassa säilyvyydellä ei yleensä ole merkitystä, koska virus ei tavallisesti muutu aerosolimuotoon. Merkitystä sillä on sairaalassa, kun tehdään lääkinnällisiä toimenpiteitä”, hän toteaa.

 Yksimielisiä tutkijat ovat siitä, että koronavirus leviää pääasiassa pisaratartuntana.

Viruksen säilyminen pinnoilla on hänen mukaansa tärkeä kysymys, koska sillä on iso vaikutus pandemian leviämiseen. Kysymys on hänen mukaansa myös vaikea, sillä tähän mennessä virusten säilymisestä ei ole kovinkaan paljoa tutkimustietoa.

”Tiedämme, että jotkut, kuten norovirus, säilyvät pinnoilla, toiset taas eivät.”

Yksimielisiä tutkijat ovat siitä, että koronavirus leviää pääasiassa pisaratartuntana, kun tautiin sairastunut yskii tai aivastaa. Sen sijaan näkemykset siitä, säilyykö virus ilmassa tai pinnoilla, ovat vaihdelleet.

Helsingin Sanomat on julkaissut asiantuntijoiden haastatteluja, joissa viruksen arvioidaan leviävän myös pintojen kautta. Joidenkin tutkimusten mukaan uuden koronaviruksen sukulaiset, kuten sars-virus, voivat säilyä pinnoilla jopa yhdeksän päivää.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) puolestaan kertoo sivuillaan, että virus ei säily tartuttavana pinnoilla pitkään.

Miksi näkemykset viruksen leviämisestä vaihtelevat näin paljon?

Aivelon mukaan covid-19-taudin aiheuttava koronavirus on niin uusi, että sitä ei vielä ole ehditty tutkia kovin paljoa.

”Jos viruksen perimäainesta eli rna:ta löytyy joltakin pinnalta, se ei vielä tarkoita, että virus olisi tartuttamiskykyinen”, hän sanoo.

Eri tutkimusmenetelmät saattavat myös tuottaa erilaisia tuloksia.

”Tutkimuksen toteuttamistapaan saattaa liittyä erilaisia muuttujia: Yksi tutkimus on esimerkiksi toteutettu tehohoitoyksikössä, toinen sairastavan ihmisen sairaalahuoneessa. Totta kai tuloksetkin ovat erilaisia”, Aivelo sanoo.

 ”Uusi tieto voi muuttaa viruksen hallinnan keinoja nopeastikin.”

Tutkimustiedon kertyminen ja tiedon nopea jakaminen ympäri maailmaa voivat hämmentää yleisöä. Aivelon mukaan ne ovat kuitenkin hyviä asioita: ”On olemassa kaikki edellytykset sille, että uusi tieto voi muuttaa viruksen hallinnan keinoja nopeastikin.”

Tällä hetkellä liikkuu runsaasti erilaista tietoa monesta muustakin asiasta, esimerkiksi lääkkeiden käytön riskeistä.

”Kun todistusaineisto on ristiriitaista, pitää tasapainotella sen kanssa, mikä on varmasti turvallista. Toistaiseksi meillä on vielä varaa olla hyvin varovaisia. Sitten kun tilanne on paha ja vaihtoehtoja vähemmän, joudutaan ehkä ottamaan enemmän riskiä”, Aivelo sanoo.

Miksi koronavirusrokotteen kehittäminen kestää niin kauan? Arvioiden mukaan se vie kuukausia, jopa puolitoista vuotta.

Aivelon mukaan viruksen vasta-aineen kehittäminen on nopeaa.

”Jo tammikuun alussa tiedettiin, mikä on viruksen rakenne. Rokotteen suunnittelu aloitettiin silloin”, hän toteaa.

Eläin- ja soluviljelykokeisiinkin päästiin melko nopeasti.

”Ongelmallinen vaihe tulee silloin, kun rokotetta aletaan kokeilla ihmisiin. Kestää kauan, ennen kuin voidaan olla varmoja, että rokote on turvallinen”, Aivelo sanoo.

 ”Hyvää on se, että tieto leviää nopeasti. Huono puoli on puolestaan se, että ihmiset eivät tiedä mihin luottaa.”

Uusia tutkimuksia koronaviruksesta julkaistaan päivittäin.

Aivelon mukaan määrä on omaa luokkaansa verrattuna mihinkään aikaisempaan.

”Tutkimuksia julkaistaan jo ennen niiden vertaisarviointia, missä on hyvät ja huonot puolet: Hyvää on se, että tieto leviää nopeasti. Huono puoli on puolestaan se, että ihmiset eivät tiedä mihin luottaa, kun yksi sanoo tänään näin ja huomenna toinen väittää toisin.”

Mitä tavallisen kansalaisen tulisi ajatella tiedoista, jotka tuntuvat muuttuvan päivittäin?

Aivelon mukaan asiasta ei kannata huolestua: ”Vaikka virus leviää nopeasti, tilanne ei kuitenkaan sinänsä muutu”, Aivelo sanoo.

Yleisön ei hänen mukaansa välttämättä kannatakaan jatkuvasti seurata jokaista yksittäistä uutista, vaan enemmänkin tutkijayhteisön yleistä mielipidettä.

”Siinä muutoksia on tullut yllättävän vähän”, hän toteaa.