Miksi osa ihmisistä ei noudata rajoituksia, vaikka ne ovat kaikkien tiedossa? Sosiaalipsykologi listaa kahdeksan psykologista harhaa, joihin kaikki meistä ovat vaarassa sortua - Hyvinvointi | HS.fi
Hyvinvointi|Poikkeustila

Miksi osa ihmisistä ei noudata rajoituksia, vaikka ne ovat kaikkien tiedossa? Sosiaalipsykologi listaa kahdeksan psykologista harhaa, joihin kaikki meistä ovat vaarassa sortua

Suomalaisia on kehotettu pysymään kotonaan koronatartuntojen hillitsemiseksi. Sosiaalipsykologi Nelli Hankonen kertoo, mikä saa jotkut kapinoimaan sääntöjä vastaan – ja millainen viestintä motivoi ihmisiä noudattamaan rajoituksia tehokkaimmin.

Ihmisen lähipiirillä on paljon valtaa sen määrittelyssä, millaista käytöstä pidetään normaalina, sanoo sosiaalipsykologi Nelli Hankonen.

Julkaistu: 4.4. 2:00, Päivitetty 4.4. 9:28

Liikkumista on rajoitettu, ravintolat suljettu ja ihmisiä kehotettu pysymään kotonaan. Suomen hallitus on tehnyt ennennäkemättömän kovia rajoituksia koronapandemian hillitsemiseksi.

Silti monet kaupat ja kuntosalit ovat edelleen auki, kaveriporukat viettävät aikaa ostoskeskuksissa ja lenkkipoluilla on ryysistä. Miksi kaikki eivät noudata suosituksia?

Sosiaalipsykologi Nelli Hankosen mukaan yksi selitys löytyy ihmismielestä.

”Usein ajatellaan, että kyllähän ihmiset noudattavat tervettä järkeä. Ihmiskollektiivina me emme aina kuitenkaan toimi vetoomusten mukaan”, Hankonen toteaa.

Hankonen on tutkinut keinoja vaikuttaa ihmisten motivaatioon ja käyttäytymiseen. Tutkimusten mukaan pehmeä vetoaminen yksilön vastuuntuntoon ei ole tehokas tapa saada isoja ihmisjoukkoja toimimaan nopeasti vaaratilanteissa. Paremmin toimivat selkeät linjaukset.

Valintamme eivät ole pelkästään terveen järjen varassa. Hankosen mukaan käyttäytymisen taustalla vaikuttaa erilaisia psykologisia harhoja ja virhepäätelmiä, ja me kaikki olemme niille jossain määrin alttiita.

Hankonen listaa kahdeksan seikkaa, jotka selittävät sitä, miksi jotkut suhtautuvat rajoituksiin lepsummin tai peräti kapinoivat niitä vastaan.

1. Sokea valistukseen luottaminen

Suomalaisia on tiedotettu ahkerasti siitä, miten vakava koronaviruksen aiheuttama covid-19-infektio voi olla ja mitä sen torjunta vaatii. Kun kerran tosiasiat tiedetään, miksi tieto ei uppoa kaikkiin?

Jos yksin valistus riittäisi, meillä ei olisi myöskään tupakoinnista tai liikunnan puutteesta johtuvia sairauksia, Hankonen muistuttaa.

”Vaikka ihminen omaksuisi tiedon, motivaatio ei välttämättä riitä toimimaan sen mukaan. Tiedämme jo entuudestaan, miten vaativaa on tehdä vaikuttavaa terveysvalistusta.”

Toinen ongelma on se, että koronakriisi etenee niin nopeasti. On haastavaa antaa kaikille tarvittavat taidot lyhyessä ajassa. Itse viestikin voi olla epämääräinen. Emme esimerkiksi vieläkään tiedä tarkasti, kuinka pitkän matkaa virus voi matkustaa ja tartuttaa ilmateitse.

”Esimerkiksi Ruotsissa on valistettu kansaa pitämään turvavälit ja pesemään käsiä, mutta motivoitunutkaan kansalainen ei välttämättä osaa arvioida, mikä on riittävä väli ja miten huolellisesti kädet pitäisi pestä.”

Strategioiden tehoa voidaan vertailla kunnolla vasta jälkikäteen. Hankonen arvelee kuitenkin, että Suomen päätös sulkea julkisia kohtaamispaikkoja ja konkreettisesti estää fyysiset kontaktit on varmempi keino torjua tartuntoja Ruotsin valistukseen nojaava linja.

2. Mittakaava ei hahmotu

Mitä kauempana uhka on omasta arjesta, sitä vaikeampaa sitä on sisäistää. Nykyisten rajoitusten päämäärä on vasta tulevaisuudessa: turvata terveydenhuollon kapasiteetti ja välttää se, että tehohoitopaikat loppuvat kesken.

”Uhka on jotain sellaista, joka ei ole vielä toteutunut. Se, että kyse on kollektiivisesta haasteesta ja tarkoitus on madaltaa ja hidastaa tartuntakäyrää, on vaikea asia ymmärtää ja paketoida”, Hankonen sanoo.

Hankonen uskoo, että viesti riskiryhmien suojelemisesta on uponnut suomalaisiin hyvin. Tutkimusten mukaan muiden suojelemisen korostaminen tehoaa epidemioissa paremmin kuin se, että painotetaan jokaista suojelemaan omaa nahkaansa.

”Moni ajattelee, että on itse niin haavoittumaton, ettei sairaus vaikuta. Tämäkin on tosin muuttunut viime viikkoina, kun on uutisoitu useampia lasten ja nuorten kuolemia.”

3. Ylioptimismi

Ihmisillä on Hankosen mukaan monia omaa etua palvelevia uskomuksia ja taipumus yliarvioida omaa osaamistaan. Valtaosa autoilijoista esimerkiksi pitää itseään keskivertoa parempina kuskeina.

Pandemian kaltaisissa tilanteissa ylioptimismi voi kääntyä itseään vastaan.

”Moni saattaa ajatella olevansa niin varovainen, ettei itse sairastu, ja yliarvioida kykynsä huomioida kaikki riskit. Todellisuudessa ei välttämättä silti toimi suositusten mukaan ja esimerkiksi koskettelee huomaamatta kasvojaan.”

Hankonen muistuttaa, että optimismista on myös paljon hyötyä poikkeustilassa. Optimismi pitää mielen toiveikkaana ja rohkaisee toimimaan lamaantumisen sijaan.

4. Yhteisen edun dilemma

Koronakriisin ratkaiseminen on kaikkien suomalaisten harteilla. Mitä useamman ihmisen kesken vastuu jakaantuu, sitä pienemmältä oma painoarvo tuntuu. Syntyy yhteismaan tragedia: kukaan ei enää ota vastuuta, ja jokainen toimii oman etunsa mukaan yhteisen hyvän sijaan.

Tämä käy Hankosen mukaan ilmi kuntosalikävijöiden kommenteista. Kyllähän minä voin käydä salilla, kun kerran muut pysyvät kotona.

”Ne, jotka uhrautuvat eivätkä käy salilla, mahdollistavat sen, että yksi vapaamatkustaja voi käyttää tilaa rauhassa. Jos kaikki kävisivät, ei pystyttäisi pitämään riittäviä turvavälejä.”

Lopulta yhteismaan tragedia voi vaikuttaa kaikkiin.

”Kun näkee, että tuo toinen saa nauttia tavallisesta elämästä, se syö motivaatiota ja voi aiheuttaa muissakin lipsumista.”

5. Moraalinen valtuutus

Kun olen käynyt lenkillä, voin syödä pussin karkkia. Tuttu ajatusketju monelle.

Kun teemme oikean teon ja saamme siitä moraalista mielihyvää, meillä on taipumus kompensoida ja tehdä seuraavaksi vähän vähemmän hyviä tekoja.

”Sama logiikka toimii koronakriisissäkin. Kun on tehnyt jotain suositusten mukaisesti, kokee itsensä oikeutetuksi lipsumaan jostain muusta”, Hankonen toteaa.

Normaalielämässä jousto on tärkeää, mutta tartuntatauti on erikoistapaus. Säännöt on tehty siksi, että niitä noudatettaisiin johdonmukaisesti. Jos pesee kädet huolellisesti yhdeksän kertaa ja lipsuu kerran, aiempi vaivannäkö ei takaa sitä, ettei voisi saada tartuntaa.

6. Luottamus sääntelyyn

Suomalaiset ovat tottuneet siihen, että turvallisuutta säännellään. Tämä saattaa synnyttää virhepäätelmän: ”Jos se on sallittua, se on automaattisesti turvallista.”

Hyvinvointiyhteiskunnassa luotto ylhäältä päin tulevaan sääntelyyn voi saada vähättelemään riskejä.

”Logiikka näkyy myös suhtautumisessa koronarajoituksiin: Jos ulkona lenkkeily tai kuntosalilla käyminen olisi oikeasti vaarallista, eikö se olisi jo kielletty? Jos turvavälit pysyvät suosituksina, eihän niiden rikkominen ole niin vakavaa?” Hankonen sanoo.

7. Halu päättää omista asioista

Koronakriisi rajoittaa monia vapauksia. Kun kielletään tapaamasta ystäviä tai menemästä mökille, on luonnollista tuntea kapinaa. Ilmiötä kutsutaan reaktanssiksi.

”Tuttua teinien vanhemmille, mutta kyllä aikuisetkin haluavat päättää oman elämänsä asioista”, Hankonen toteaa.

Hankosen mukaan reaktanssin vahvuus riippuu siitä, kuka määräyksiä antaa ja miksi. Valtion määräykset saattavat ärsyttää esimerkiksi niitä, joille laaja valinnanvapaus on erityisen tärkeä, jakamaton arvo.

Tutkimusten mukaan selkeä, yksiselitteinen ja perusteleva viestintä on tehokkainta, kun pitää saada nopeasti isoja muutoksia aikaan ja suitsia kapinointia.

”Jos rajoitustoimet vaikuttavat järjenvastaisilta, ne ärsyttävät. Jos ihmiselle perustellaan, miksi tämä on tärkeää, kapinointikin voi vähentyä. Valtaosa kuitenkin allekirjoittaa sen, että pitää suojella riskiryhmiä ja elämää.”

Koronakriisin alussa tieto viruksen vakavuudesta muuttui jatkuvasti. Hankonen arvioi, että viesti on nyt selkeytynyt ja rajoituksetkin uponneet paremmin.

Hankosen mukaan on virheellistä ajatella, että kiellot ja rajoitukset automaattisesti söisivät motivaation.

”Ihmiset voivat olla hyvinkin motivoituneita noudattamaan linjauksia, kunhan he ymmärtävät, miksi niin tehdään.”

8. Ryhmäpaine

Ihminen on laumaeläin. Meillä on taipumus mukautua niiden ihmisten käytökseen ja ajatuksiin, joihin vahvimmin samaistumme, Hankonen sanoo.

Eniten ryhmäpaine vaikuttaa nuoriin. Harva haluaa olla kaveriporukassaan ainoa, joka yskii oikeaoppisesti hihaan, jos muut eivät tee niin.

Ryhmäpaine voi vaikuttaa myös toiseen suuntaan: jos muutkaan vanhemmat eivät enää uskalla päästää lapsiaan leikkipuistoon, ei ehkä itsekään enää kehtaa toimia niin.

Hankonen muistuttaa, että lähipiirillä on paljon valtaa sen määrittelyssä, millaista käytöstä pidetään normaalina.

”Kun puhuu omalle lähipiirille rajoitusten noudattamisen tärkeydestä, se on yksi tapa normalisoida sääntöjä ja saada muitakin mukaan.”

Psykologisissa harhoissa ei ole kyse siitä, että suomalaiset olisivat erityisen itsekkäitä tai kapinahenkisiä, Hankonen korostaa. Suurin osa on noudattanut rajoituksia kuuliaisesti. Virus vain sattuu olemaan erityislaatuinen tapaus, sillä se tekee jokaisesta ihmisestä vaaran lähteen.

”Jos pienikin porukka rikkoo rajoituksia, se voi vaikuttaa dramaattisesti taudin kulkuun.”

Viimeisen parin viikon sisällä koronatilanne on muuttunut selvästi dramaattisemmaksi. Suhtautuminen rajoituksiin elää koko ajan.

”Käyttäytyminen myös vaihtelee tilanteen mukaan. Sama ihminen voi olla yhdessä tilanteessa ylioptimistinen ja toisessa ylivarovainen.”

Jämäkkä, empaattinen viestintä motivoi jaksamaan poikkeustilassa. Samat periaatteet pätevät oman lähipiirin kanssa: jos on huolissaan läheisestä, joka viis veisaa rajoituksista, empatia toimii yleensä paremmin kuin tuomitseminen.

”Voi pohtia yhdessä, mitkä ovat niitä polttavia tarpeita, jotka vaativat ulos menemisen tai kaverin tapaamisen, ja voisiko niitä hoitaa jotenkin muuten. Ymmärtävä keskustelu luo yhteisen tilan ongelman ratkaisulle.”

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Elämä & Hyvinvointi

Luetuimmat

Uusimmat