Monille lapsille koti on suurempi riski kuin koronavirus, kirjoittaa Maaret Kallio - Hyvinvointi | HS.fi
Hyvinvointi|Kolumni

Monille lapsille koti on suurempi riski kuin koronavirus, kirjoittaa Maaret Kallio

Koti ei ole kaikille koronakriisin aikana turvapaikka. Monessa perheessä tölkin sihahdus merkitsee askelta kohti kaaosta.

Julkaistu: 15.4. 2:00

Rouva seisoo jälleen vahdissa kolmannessa kerroksessa. Hän on hakemassa omenoita, jotka ovat olleet kauppakuljetuksen jälkeen kaksi päivää parvekkeella karanteenissa ja nyt desinfioimisen jälkeen viimein syömäkelpoisia.

Saamarin kakarat, hän kiroaa mielessään nähdessään pihan nuoria. Laahustavat välinpitämättöminä ulkona, eikä edes hanskoja kädessä!

Eivätkö nuo kurittomat ole lukeneet, miten virus voi liikkua kuin savuna ilmassa? Eivätkö he todella tajua, mitä hallitus linjasi jo viikkoja sitten! Voisivathan he vaikka soitella!

Mutta vähänpä rouva tietää.

Lapsi on tänäänkin herännyt huoneessaan aivan liian myöhään. Hän ei jaksa etsiä päivän koulutehtäviä yksin, eikä vanhemmista ole nyt apua.

Isä hakkaa krapulassa konetta kuin viimeistä päivää, ja äiti on lähtenyt jo varhain töihin. Päivän edetessä tunnit alkavat tiivistyä. Ilmapiiri tihenee, ja näkymätön paine kasvaa. Jokainen tölkin sihahdus merkitsee lapselle askelta lähemmäs kohti kaaosta.

Vaikka vielä ei olekaan vaaraa, hän tietää jo, että tämä on vasta tyyntä myrskyn edellä.

Pitkän päivän illan saapuessa vanhempien äänenpainot alkavat olla ahdistavan teräviä. Lapsi arvaa jo, ettei tästä yöstä lyönnittä selvitä. Raivo hiiviskelee kodin nurkissa ja alkaa nousta kuin savu. Se kerää voimiaan tuolin karmeihin puristetuissa nyrkeissä ja liian pitkään hyvin menneessä jaksossa.

Hirveintä ei lopulta ole kotiin saapunut kaaos vaan kaikki se odottaminen: vuoroin aaltoileva toivominen ja pelkääminen.

 ”Nyt yhä useampi aikuinen rauhoittaa itseään alkoholilla.”

Vaara kodin seinien sisäpuolella on valitettavan tuttua monissa suomalaisissa perheissä. Suomessa eletään lähisuhdeväkivallan näkökulmasta Euroopan toiseksi vaarallisimmissa kodeissa.

Poikkeusolojen aikana tunnelma tiivistyy riskialttiiksi myös monessa sellaisessa kodissa, jossa väkivallan vaaraa tai päihteiden ongelmakäyttöä ei ole aiemmin esiintynyt.

Tällä hetkellä monen lapsen ja nuoren kotiolot käyvät yhä kyseenalaisemmiksi, mutta raskain lasku langetetaan vasta jälkikäteen, ellei apua saada kiireellisesti. Hetken vielä ongelmat pullottuvat ja lapset piiloutuvat.

Virus on pistemäisesti hankala, mutta perheväkivalta vaurioittaa sataprosenttisesti, sanoo Ensi- ja turvakotien liiton asiantuntija Johanna Linner Matikka.

Suomessa 77 prosenttia alkoholista juodaan normaalistikin kotona, ja tällä hetkellä luku on sitäkin suurempi. Joka neljäs lapsi on kokenut vanhempiensa alkoholinkäytön pelottavana, mutta nyt yhä useampi aikuinen rauhoittaa itseään alkoholilla, kuvaa päihdeylilääkäri Kaarlo Simojoki A-klinikalta.

Joillekin kotona oleilu on tällä hetkellä huomattavasti suurempi riski kuin virus. Vaikka koti on monelle paras turvapaikka, liian monelle vain kotoa pakeneminen takaa turvan.

 ”Mutta entä jos koti on vaarallisempi kuin koronavirus?”

Rouva palaa parvekkeelleen juuri silloin, kun lapsi kävelee yömyöhään kohti kotia. Sydän hakkaa kiivaasti nuoressa rinnassa, muttei ole mitään muutakaan paikkaa, jossa yöpyä.

Viimein rouva antaa palaa: ”Pysykää nyt jumaliste kakarat kotona! Kuinka vaikeaa tämä voi muka olla?” hän huutaa parvekkeeltaan antaumuksella.

Lapsi katsoo takaisin ja kysyy hiljaa mielessään: mutta entä jos koti on vaarallisempi kuin korona?

Kolumnia varten on haastateltu myös Lyömättömän linjan asiantuntijoita Pekka Jolkkosta ja Joonas Kekkosta. Nollalinja tarjoaa myös poikkeusoloissa apua ympärivuorokautisesti.

Kolumni|Tämä on pitkä lento myrskyn läpi, ja sinulla on tärkeä tehtävä

Kolumni|Poikkeustilanne on vallannut Suomen, ja se vaikuttaa mieleen väistämättä, kirjoittaa Maaret Kallio – Nyt on viisasta kysyä itseltään nämä kysymykset

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Elämä & Hyvinvointi

Luetuimmat

Uusimmat