Kun toimittaja Marianne Riialin poika kuoli, hän tajusi, miten valtava tabu lapsen kuolema on. Surevan kohtaaminen on monille vaikeaa, ja niinpä lapsensa menettänyt jää helposti yksin, hän kirjoittaa esseessään.
Kun lapsi kuolee, muut ihmiset vaikenevat tai kysyvät vain kuolemasta. Vanhempi haluaisi kertoa myös lapsen elämästä.
”Olet todella vahva.”
Tuttava seisoo keittiössämme ja halaa minua kankeasti. Luonamme on muitakin ihmisiä, en saa tarkasti mieleeni, keitä kaikkia, sillä muistikuvat ensimmäisiltä päiviltä ja viikoilta ovat hataria. Mutta sen muistan, että hämmennyn. Vahva? Lapseni on juuri kuollut.
