Suomalaistutkijat tunnistivat geenin, joka suojaa sikiötä raskausmyrkytykseltä ja keskenmenolta: ”Se on kuin Harry Potterin taikaviitta” - Hyvinvointi | HS.fi
Hyvinvointi|Terveys

Suomalaistutkijat tunnistivat geenin, joka suojaa sikiötä raskausmyrkytykseltä ja keskenmenolta: ”Se on kuin Harry Potterin taikaviitta”

Tutkimus tuo valoa raskausmyrkytyksen syntyyn ja auttaa löytämään lääkkeitä sen ehkäisyyn ja hoitoon

Raskausmyrkytys on ensisynnyttäjien tauti, kertoo erikoislääkäri Satu Wedenoja.

Julkaistu: 20.7. 10:55

Suomalaisten johtama tutkijaryhmä on onnistunut löytämään yhteyden sikiön geenien ja raskausmyrkytysten välillä. Tutkimus julkaistiin hiljattain arvostetun tiedelehti Lancetin EBioMedicine-julkaisusarjassa.

Tutkijat havaitsivat, että yksi geeni, HLA-G, suojaa istukkasoluja äidin immuunireaktiolta ja vaikuttaa raskausmyrkytysten syntyyn. Samaisen geenin eri muodot vaikuttavat myös syntyvien lasten sukupuolijakaumaan.

Löydös on merkittävä, sillä tutkijat eivät koskaan aiemmin ole löytäneet millään eläinlajilla geeniä, joka vaikuttaisi sukupuolijakaumaan suoraan.

Raskausmyrkytys eli pre-eklampsia on maailmanlaajuisesti yksi johtavia syitä äiti- ja lapsikuolleisuuteen sekä äidin ja lapsen sairastuvuuteen.

Tutkimuksen päätutkija, tutkijatohtori ja naistentautien erikoislääkäri Satu Wedenoja kertoo, että raskausmyrkytys kehittyy yleensä ensimmäisessä raskaudessa. Suomessa raskausmyrkytyksiä todetaan noin 2–3 prosentissa raskauksista, erityisesti ensisynnyttäjillä.

Sen sijaan Saharan etäläpuoleisessa Afrikassa raskausmyrkytykseen sairastuu noin 10 prosenttia naisista ja jopa 30 prosenttia hyvin nuorista ensisynnyttäjistä. Raskausmyrkytykseen kuolee maailmanlaajuisesti yli 60 000 naista vuosittain, ja suurin osa kuolemista tapahtuu juuri Afrikassa.

Raskausmyrkytyksen tiedetään olevan istukan tauti, mutta sen syntymekanismia istukassa ei tunneta. Raskausmyrkytyksessä äidin verenpaine kohoaa ja virtsaan erittyy proteiineja. Sairastuneen äidin lapsi syntyy usein ennenaikaisesti ja pienipainoisena.

”Tutkimustuloksemme viittaavat siihen, että äidin immuunijärjestelmän aktivoituminen istukkaa kohtaan vaikuttaa pre-eklampsian kehittymiseen. Vaikeassa taudissa ainoa hoitokeino on välitön synnytys, koska vain istukan poistuminen parantaa taudin”, Wedenoja sanoo.

Onnistuneen raskauden kannalta on keskeistä, että naisen immuunipuolustus ei käynnistä hylkimisreaktiota sikiötä ja sen istukkaa kohtaan. Sikiön perimästä puolet on peräisin isältä. Myös istukka on sikiön kudosta, mikä tekee siitä vierasta kudosta äidin elimistölle.

Kiinnostavaa on Wedenojan mukaan se, että jos äiti on jo saanut lapsen yhden kumppanin kanssa ja alkaa odottaa myöhemmin lasta uuden puolison kanssa, hän on raskausmyrkytyksen kannalta uudelleen ensisynnyttäjien riskissä. Syynä on todennäköisesti se, että isän puolelta tuleva perimä on jälleen äidin immuunijärjestelmän kannalta uusi ja vieras.

Samoin luovutetuilla munasoluilla alkunsa saaneissa raskauksissa raskausmyrkytyksen riski on korkea, jopa 20 prosenttia.

Tutkijaryhmä pyrki osoittamaan, että sikiön HLA-G-geeniin liittyvän suojamekanismin pettäminen liittyy raskausmyrkytykseen:

”HLA-G on kuin Harry Potterin taikaviitta. Kun istukan solut laittavat sen päälleen, ne pystyvät piiloutumaan äidin immuunipuolustuksen soluilta. Syövässä tunnetaan useita muita samankaltaisia molekyylejä, joiden avulla syöpäsolut voivat piiloutua immuunijärjestelmältä”, Wedenoja kuvaa.

Kaikki istukan solut, jotka ovat kosketuksissa äidin solujen kanssa, tarvitsevat HLA-G:n muodostaman suojamekanismin pinnalleen. Raskausmyrkytyksessä HLA-G:n pitoisuus istukassa on kuitenkin matala. Korkea HLA-G:n pitoisuus sitä vastoin vaimentaa äidin immuunipuolustuksen reaktioita, jolloin äiti on toisaalta alttiimpi raskauden aikaisille infektioille.

HLA-G-geeniä ei ilmene missään muualla ihmiskehossa kuin istukassa raskauden aikana.

Myös monet keskenmenot johtuvat todennäköisesti siitä, että äidin immuunipuolustus hyökkää sikiötä kohtaan. Wedenojan mukaan raskaus voi päättyä varhaisilla viikoilla keskenmenoon, jos äidin keho ennakoi, että raskaus voisi myöhemmin johtaa vaikeaan raskausmyrkytykseen.

Vaikka hedelmöittymishetkellä tyttöjä ja poikia on yhtä paljon, poikia syntyy enemmän: noin 105 poikaa 100 tyttöä kohden Tämä suhdeluku havaitaan jo raskausviikolla 20, ja se osoittaa, että tyttösikiöitä menee useammin kesken alkuraskaudessa.

”Sukupuolijakauman epätasapainoon liittyviä mekanismeja tunnetaan huonosti”, Wedenoja toteaa.

Poikalapsi on kuitenkin sukupuolensa takia lähtökohtaisesti vieraampi äidin keholle kuin tyttölapsi ja siksi poikaraskaudet saattavat olla alttiimpia myöhäisille keskenmenoille ja raskausmyrkytyksille.

Wedenoja ja muut tutkijat käyttivät aineistonaan synnytysrektisteriä, joka kattoi 1,79 miljoonaa Suomessa tapahtunutta synnytystä vuosina 1987–2016. Lisäksi tutkimuksessa hyödynnettiin laajoja raskausmyrkytys- ja kohtukuolema-aineistoja.

Tutkijat havaitsivat niin ikään, että poikia syntyi raskausmyrkytysraskauksissa odotettua vähemmän. Tämä koski erityisesti hyvin ennenaikaisia synnytyksiä, joissa vastasyntyneet olivat pienipainoisia.

Heidän mukaansa raskausmyrkytysraskauksissa menetetään erityisesti poikasikiöitä, jotka ovat Y-kromosominsa vuoksi äidille vieraimpia.

”Tämä löydös tukee sikiön vierauden laukaiseman äidin immuunireaktion merkitystä taudin synnyssä”, Wedenoja sanoo.

Tutkijat arvioivat, että raskausmyrkytyksen mekanismi liittyy luonnonvalintaan.

”Vaikka matala HLA-G:n pitoisuus lisää riskiä poikasikiöiden menetykseen ja raskausmyrkytykseen, äidin vahva immuunireaktio voi toisaalta suojata äitiä ja sikiötä raskaudenaikaisilta infektioilta, kuten Afrikassa yleiseltä istukkamalarialta. Jos HLA-G:n pitoisuus on korkea, sikiö on suojassa äidin immuunipuolustukselta ja poikia syntyy enemmän, mutta toisaalta äidin vaimeammat immuunireaktiot voivat vaikeuttaa puolustautumista raskaudenaikaisia infektioita vastaan”, Wedenoja sanoo.

Tulevissa tutkimuksissa tutkijat pyrkivät selvittämään, miten raskausmyrkytystä voitaisiin ennustaa, ehkäistä ja mahdollisesti hoitaa paremmin.

Jos raskausmyrkytyksen kehittymistä opittaisiin ennustamaan, tautiin voitaisiin Wedenojan mukaan kokeilla myös uusia lääkehoitoja.

Nykyisin raskausmyrkytyksen estohoitona käytetään tietyissä potilasryhmissä aspiriinia. ”Siitä hyötyy kuitenkin vain pieni osa”, Wedenoja sanoo.

Koronapandemian aikana paljon esillä ollut hydroksiklorokiini voisi hänen mukaansa olla tutkimuksen kohteena. On jo tiedossa, että se pienentää raskausmyrkytyksen riskiä erästä harvinaista autoimmuunitautia sairastavilla.

Äidin immuunipuolustuksen reaktioita hillitsevän lääkkeen tai muun tehokkaan hoidon löytyminen voisi tarkoittaa, että entistä useampi lapsi voisi selvitä hyvin varhaisilla viikoilla ilmenevissä raskausmyrkytystapauksissa.

”Vaikka olisi hirveän tärkeää, että komplikaatioita saataisiin ehkäistyä, ei ole kovin helppoa tehdä lääkekokeita raskaana olevilla, koska kaikki muistavat talidomidin”, Wedenoja sanoo.

Talidomidi oli raskauspahoinvointiin käytetty lääke, joka aiheutti vuosina 1950–62 maailmanlaajuisesti yli 80 000 sikiökuolemaa. Lisäksi yli 20 000 lasta syntyi vammautuneena. Suomessa syntyi noin 50 talidomidin vammauttamaa lasta.

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Elämä & Hyvinvointi