Halaa mua - Hyvinvointi | HS.fi

Satu Valkaksen kymmenkuinen Alexander paijaa Jummi-aasia.

Halaa mua

Eläimen koskettaminen tuo iloa ja mielihyvää. Eläinavusteinen kuntoutus ja terapia ovat nousussa Suomessa ja ympäri maailmaa.

Julkaistu: 24.7. 15:57

Rölli työntää karvaisen turpansa kainaloon. Se tuntuu kättä vasten karhealta, mutta muuten välimeren miniaasi muistuttaa suurta koiraa. Rölli ja sen kaksi aasikaveria Jummi ja Yosef nauttivat selvästi, kun niitä rapsuttaa korvan takaa.

Aasikolmikko asuu Tevännöllä, joka sijaitsee Kanta-Hämeen Lopella, reilun tunnin ajomatkan päässä Helsingistä.

SatuAasin tallin toinen miniaasi Calle on viety juuri ruunaukseen eli kastroitavaksi.

”Kivesten poiston jälkeen se ei ole niin arvaamaton”, kertoo tallin emäntä Satu Valkas

Välimeren miniaasi Rölli ja tavallinen aasi Jummi lähestyvät ihmisiä mielellään.

on koulutukseltaan psykologi, sosiaalipedagoginen hevostoimintaohjaaja ja Green care -ohjaaja. Tilalla annetaan aasiavusteista kuntoutusta ja hyvinvointia edistävää virkistystoimintaa, kuten metsäkävelyitä aasien kanssa.

Kuntouttavaa työtä Valkas tekee esimerkiksi erityistä tukea tarvitsevien nuorten sekä ylivilkkaiden, autisminkirjon häiriöisten ja masentuneiden lasten, nuorten ja aikuisten kanssa.

”Käyn myös aasien kanssa vierailulla vanhusten palveluyksiköissä, lastensuojelulaitoksissa ja joskus jopa syntymäpäivillä”, Valkas kertoo.

Miniaasi mahtuu sisätilaankin eikä se tee äkkinäisiä liikkeitä.

Eläinavusteinen kuntoutus ja -terapia ovat nousussa, kertoo tutkija Maija Lipponen Luonnonvarakeskuksesta. Heinäkuussa aiheesta kirjoitti myös the Guardian -lehti.

Aiheeseen liittyvää tutkimusta on viime vuosina julkaistu yhä enemmän.

”Ylipäätään luonnon hyvinvointihyödyistä puhutaan koko ajan enemmän. Eläimen ottaminen mukaan liittyy samaan kokonaisuuteen”, Lipponen sanoo.

Tutkimusten perusteella tiedetään, että eläimen läsnäolo laskee stressiä lisääviä kortisolitasoja, sykettä ja verenpainetta. Lisäksi eläimen koskettaminen lisää mielihyvähormoni oksitosiinin erittymistä ihmisen elimistössä, mikä voi selittää monia eläimen tuomia hyvinvointivaikutuksia.

Lipposen mukaan luonnon terveys- ja hyvinvointivaikutuksia selitetään hyvin pitkälle niin sanotulla biofiliahypoteesillä. Se tarkoittaa, että luonto aiheuttaa ihmisessä välittömiä tunnereaktioita, jotka vaikuttavat suoraan fysiologiaan.

Stressitason lasku vaikuttaa mielialaan ja siksi eläimen lähellä olo voi helpottaa esimerkiksi masentunutta.

Näin saat aasit lähestymään:

Eläimen peruslämpö on asteen pari korkeampi kuin ihmisellä ja joissakin tapaustutkimuksissa on kuvattu, että eläimen lämpö tuntuu monesta samalta kuin turvallinen ja lämmin syli.

”Ja jos ihminen on lapsena jäänyt vaille lämmintä syliä, eläin voi ikään kuin tuoda tähän korjaavan kokemuksen”, Lipponen sanoo.

Eläinkuntoutuksen vaikutuksista on vaikea saada vahvaa, lääketutkimuksiin verrattavaa tieteellistä näyttöä, sillä koeasetelman luominen on monimutkaista ja tutkittavien määrä aina rajallinen. Lisäksi eläimen läsnäolo ei välttämättä sellaisenaan auta: mukaan tarvitaan ohjaaja tai terapeutti, joka voi auttaa ihmistä saamaan mahdollisimman paljon irti vuorovaikutuksesta eläimen kanssa. Pelkkä hyvä olo voi virkistää, mutta se ei kuntouta.

Satu Valkas kertoo vierailleensa miniaasinsa Callen kanssa nuorten lastensuojelulaitoksessa. Siellä hän kertoi, miten Callen emä hylkäsi varsansa heti sen synnyttyä. Valkas joutui aluksi itse ruokkimaan aasivauvaa tuttipullolla, kunnes sille löydettiin varaemä.

”Sen oma emä ei osannut eikä halunnut ryhtyä äidiksi siinä kohtaan”, Valkas sanoo.

Silloin puhelimeensa keskittynyt nuori tyttö pani kännykkänsä sivuun ja sanoi ”The story of my life”. Sen jälkeen Valkas kertoi, miten Calle on vaikeasta alusta huolimatta oppinut luottamaan muihin, aaseihin ja ihmisiin. Se on saanut kavereita ja elää onnellista aasinelämää kolmen aasikaverinsa ja sitä ympäröivien ihmisten kanssa.

Lipposen mukaan minkä tahansa eläimen elämän seuraaminen voi olla lohdullista ja terapeuttistakin, mutta kaikki eläimet eivät sovi terapiaan. Eläinavusteiseen toimintaan erikoistunut ammattilainen osaa valita oikean eläinlajin ja -yksilön asiakastyöhön.

Eläimet voivat motivoida kuntoutumaan sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät muuten olisi halukkaita terapiaan. Sen, jonka on vaikea puhua tunteistaan, voi olla helpompi osoittaa tunteita eläimille tai puhua niistä eläinten kautta. Eläin on läsnä ja kuuntelee eikä arvostele.

Pelkkä eläinten läsnäolo motivoi esimerkiksi palveluyksiköissä asuvia vanhuksia tulemaan toisten seuraan, rapsuttelemaan koiraa tai seuraamaan kesäkanojen touhuja. Joskus se riittää ylläpitämään joidenkin vanhusten toimintakykyä.

”Eläinavusteisten palveluiden kirjo on laaja. On harrastemaista viriketoimintaa ja eläinavusteista terapiaa. Väliin mahtuu monenlaista hyvinvointia tukevaa ja kuntouttavaa toimintaa”, Lipponen kuvaa.

Ongelma on usein siinä, kuka kuntoutuksen maksaa. Osalla kunnista on sopimuksia erilaisten eläinkuntoutusta tarjoavien palveluntuottajien kanssa, mutta esimerkiksi Kela tukee tällä hetkellä vain ratsastusterapiaa. Viime vuosina on Lipposen mukaan toteutettu henkilökohtaisen budjetoinnin kokeiluhankkeita, joissa asiakas on itse voinut halutessaan valita eläinavusteista kuntoutusta tai terapiaa.

Valkaksen tilalla on ollut esimerkiksi nuoria ja aikuisia, joilla on ongelmia tunteiden säätelyssä ja toimintansa suunnittelussa. Heidän kanssaan suunnitellaan aluksi tarkoin mitä aasien kanssa tehdään. Esimerkiksi pannaan riimu päähän, kävelytetään, ruokitaan, siivotaan talli ja lopuksi rapsutellaan aaseja korvan takaa. Toiminnan suunnittelun apuna käytetään usein myös kuvallisia kortteja, jotka laitetaan näkyville tallin seinän magneettitaululle.

”Joidenkin kanssa istutaan vain aitauksessa kannonnokkaan ja seurataan aasien touhuja. Sitten voidaan rauhassa keskustella jostain mieleen tulevasta vaikeastakin asiasta”, Valkas kertoo.

Erään toipuvan anorektikon kanssa Valkas mittaili aasien rehuja tarkasti. He keskustelivat yhdessä siitä, mitä kaikkia kivennäisaineita ja vitamiineja aasit tarvitsevat, kuinka paljon ja miksi. Luontevasti keskustelu kääntyi jossain vaiheessa omaankin syömiseen.

Ruokailuun kutsu saa aasit ravaamaan:

Eläinten kanssa voi helposti harjoitella esimerkiksi pitkäjänteisyyttä ja rauhoittumista. Eläin vaistoaa, jos sen kanssa olemiseen ei keskity.

Aasien kanssa voi Valkaksen mukaan harrastaa vaikkapa agilityä, jos malttaa odotella, että aasit lähtevät siihen mukaan. Ihmiselle voi olla hyvin palkitsevaa, jos saa aasin tönäisemään palloa tai kulkemaan pressuesteen yli. Jos onnistuu vuorovaikutuksessa aasin kanssa, voi syntyä ajatus, että se onnistuu myös ihmisen kanssa?

Lipposen mukaan eläimen kanssa työskentely tuo terapeutin ja asiakkaan helpommin samalle tasolle, koska eläin tekee terapia- tai kuntoutustilanteesta rennomman ja spontaanimman.

”Esimerkiksi joillekin kehitysvammaisille eläimen kanssa työskentely on myös yksinkertaisempaa, koska eläimellä ei ole samanlaisia vuorovaikutukseen liittyviä odotuksia kuin ihmisillä.”

Hyviä kokemuksia on myös mielenterveys- ja päihdekuntoutujien eläinavusteisesta kuntoutuksesta. Eläinten tuottama välitön ilo vähentää monien masennusoireita.

Aasit eivät ole itsepäisiä, kuten saduissa kerrotaan, mutta ne ovat rauhallisia ja harkitsevia. Äkkinäiset liikkeet saavat ne jännittymään. Siksi Valkaksen tallisääntöihin kuuluu, että aasien aitauksessa ei saa juosta.

Satu Valkas on taustaltaan hevosharrastaja, mutta hänen mielestään aasit sopivat joidenkin ihmisten kanssa kuntouttavaan työhön hevosia paremmin.

”Aasit ovat pienempiä ja rauhallisempia. Ne eivät ole yhtä pelottavia. Aasit lähestyvät ihmistä helposti ja se sulattaa monien sydämet”, Valkas sanoo.

Se on helppo uskoa, kun Yosef tökkii kyynärpäätä ja pyytää rapsutuksia.

Valkas kertoo, että kun aasi on rauhallinen, se saattaa näyttää ihmisten silmään vähän alakuloiselta. Se seisoo rentona, korvat vähän lerpallaan ja pää roikkuen. Mutta tulee melkein syliin.

Rauhallinen kyykkyasennossa olo saa aasit tulemaan luokse ja näin lähestyt niitä niin, etteivät ne pelästy:

Jos haluaa, että aasit tulevat oikein lähelle, kannattaa mennä kyykkyyn. Ruokailun mainitseminen saa kaikki kolme aasi-urosta ravaamaan niityltä tallin pihalle. Valkas heittää niille heinää ja ne rauhoittuvat syömään.

”Tuo ääni, joka heinien rouskutuksesta kuuluu saa joskus miehenikin tulemaan tänne tallille istumaan ja kuuntelemaan. Siinä äänessä on jotain maagisen rauhoittavaa”, Valkas sanoo.

2. elokuuta vietetään Suomen aasiyhdistyksen avoimien ovien päivää aasitiloilla ympäri Suomea. Myös SatuAasin tallilla on silloin avoimet ovet.

Luetuimmat - Elämä & Hyvinvointi