21-vuotias Essi lähti laskettelemaan, sairastui ja sitten tuttavien puhelimet alkoivat soida – Nyt hän kertoo syyllisyyden tunteista ja koronajäljityksestä, jossa kilpaillaan aikaa vastaan - Hyvinvointi | HS.fi

21-vuotias Essi lähti laskettelemaan, sairastui ja sitten tuttavien puhelimet alkoivat soida – Nyt hän kertoo syyllisyyden tunteista ja koronajäljityksestä, jossa kilpaillaan aikaa vastaan

Koronatartuntojen jäljitys on salapoliisityötä, jossa nopeus on valttia. Ketään ei tuomita, sanoo epidemiologisen osaston ylilääkäri Helsingin kaupungilta.

Koronajäljittäjien työssä nopeus on valttia, jotta tartuntaketjut saadaan katkaistua.­

2.12.2020 14:43

Matkaa pohdittiin. Se päätettiin toteuttaa.

Marraskuun puolivälissä Essi, 21, lähti opiskelija- ja ystäväporukan kanssa Rukalle pariksi päiväksi laskettelemaan. Vuokrattiin oma bussi, joka oli täynnä parikymppisiä nuoria. Perillä he majoittuivat vuokramökkeihin omiin pienempiin porukoihinsa.

”Kyllä minä tiesin, että matkaan liittyi koronariski, ja omatunto vähän kolkutti”, Essi sanoo nyt, kun reissusta on pari viikkoa.

Reissussa pelko kävi toteen. Nyt nuoren naisen karanteeri on juuri päättynyt ja hän on toipunut sairastamastaan covid-19-taudista.

”Hävetti, kun positiivisen testituloksen jälkeen sain ensimmäisen jäljityssoiton tartuntatautilääkäriltä”, Essi sanoo.

Tunteet yllättivät. Essi oli elänyt muuten varovaisesti: pessyt käsiä, pitänyt turvavälejä ja käyttänyt maskia. Hän ei ollut viettänyt aikaa yökerhoissa. Silti hän sai tartunnan eikä tiedä tarkalleen, mistä.

”Ehkä se oli se yksi täydellinen laskupäivä. Aurinko paistoi ja rinnehississä oli ruuhkaa”, Essi sanoo.

”Olin ensimmäinen, joka porukasta sairastui. Ajattelin, että kaikki on minun syytäni.”

Hän antoi jäljittäjille kaikkien matkalla olleiden nimet mutta soitti myös itse joillekin tutuille ja ystäville. Onneksi vain muutama kavereista sai lopulta tartunnan. Kaikki bussissa olleet joutuivat karanteeniin.

”Jäljittäjien soitoista tuli hyvä olo. Kaikki korostivat, ettei pidä syyttää itseään vaan hoitaa tilanne nyt vain alta pois.”

Koronaan sairastuneet Essi, Elja ja Pekka esiintyvät tässä jutussaan etunimillään heidän yksityisyytensä suojaamiseksi.

 ”Emme velvoita ihmisiä ilmoittamaan tartunnasta lähikontakteille.”

Koronatartuntojen jäljittäjät painivat aikaa vastaan. He ovat helposti aina askeleen jäljessä vauhdilla leviävää virusta.

”Kaikki sairastuneet eivät mene testiin heti ensimmäisten oireiden alettua, jos oireet ovat lieviä”, sanoo epidemiologisen toiminnan ylilääkäri Sanna Isosomppi Helsingin kaupungilta.

Koronavirustartunnan saanut katsotaan tartuttavaksi noin kaksi päivää taaksepäin oireiden alkamisesta. Jos testiin menossa on ollut viivettä, aika on pidempi.

”Emme velvoita ihmisiä ilmoittamaan tartunnasta lähikontakteille, mutta se nopeuttaa tiedon kulkua mahdollisille altistuneille”, Isosomppi sanoo.

Hän ei itse soittele jäljityspuheluita mutta koordinoi ohjeistusta ja ylläpitää sekä alueellista että valtakunnallista yhteistyötä. Varsinaista salapoliisityötä tekevät terveyden- ja sairaanhoitajat, lähihoitajat ja tarvittaessa lääkäritkin.

Altistuneita jäljitetään noin 48 tuntia ennen mahdollisten oireiden alkamista, mutta sairastunut on voinut saada oman tartuntansa jopa edellisten parin viikon aikana. Tyypillisimmillään covid-19-taudin itämisaika on neljästä viiteen vuorokautta.

Jäljittäjät kysyvät sairastuneilta suoraan, missä he olivat, keitä tapasivat ja kuinka kauan tapaaminen kesti. Altistumisen kannalta on tärkeää, onko tapaamisessa ollut maski ja onko kohtaaminen tapahtunut sisällä vai ulkona.

”Joskus voi olla vaikea muistaa, keitä kaikkia oli paikalla edellisviikon tiistaina, kun kävi esimerkiksi lounaalla”, Isosomppi sanoo.

Suurimman tartuntariskin aiheuttavat tilanteet, joissa ollaan sisätiloissa lähekkäin, pienessä tilassa ja ilman maskia ja äänenvoimakkuus on noussut. Sellaisia paikkoja ovat esimerkiksi ravintolat, joissa musiikki soi kovalla, ja kotonakin järjestettävät illanistujaiset, joissa unohdetaan turvavälit.

 ”Olin onneksi jo ollut karanteenissa vajaan viikon, joten minun oli helppo muistaa kaikki kontaktini juuri ennen oireita.”

Elja, 22, oli Essin kanssa samalla laskettelureissulla Rukalla ja sai yhtä lailla positiivisen koronatestituloksen. Hänkin on juuri toipunut taudista ja on iloinen voidessaan hoitaa asioitaan vapaasti.

”Aion mennä johonkin hiljaiseen kahvilaan tekemään koneella kouluhommia.”

Jäljittäjät soittivat altistumisesta vasta noin neljän päivän kuluttua, mutta Elja oli jo jäänyt omaehtoiseen karanteeniin. Essi oli ehtinyt soittaa hänelle omasta tartunnastaan, eikä Elja siksi ehtinyt tavata juuri ketään laskettelureissun jälkeen.

”Onnekseni en ehtinyt tavata edes vanhempiani enkä altistanut heitä, hän sanoo.

”Kun positiivinen testitulos tuli, tartuntatautilääkäri kaupungilta soitti ja kyseli vointiani. Siinä vaiheessa olin onneksi jo ollut karanteenissa vajaan viikon, joten minun oli helppo muistaa kaikki kontaktini juuri ennen oireita.”

Hän asuu yksin eikä ollut ehtinyt Rukalta paluun jälkeen liikkua julkisessa liikenteessä kuin muutaman kerran. Silloin hän käytti maskia. Ilman omaehtoista karanteenia olisi Eljan mukaan voinut olla vaikea muistaa, keitä kaikkia olisi tavannut.

”Koronavilkkukin välähti vasta viikko sen jälkeen kun oletettu altistuminen oli paluumatkalla Rukalta ollut.”

Isosompin mukaan jäljittäjien tehtävä on luoda puheluissa luottamuksellinen ilmapiiri, jotta mahdollisimman moni tartuntaketju saataisiin pysäytettyä.

Tartunnan saaneille lähetetään jäljityssoiton lisäksi turvalomake, jonka avulla voi kertoa kontakteistaan myös sähköpostitse.

”Joillekin on helpompi muistella rauhassa ja kirjoittaa, sillä puhelu voi tulla yllättäen”, Isosomppi kertoo.

Hänen mukaansa jäljittäjien tai ylipäätään terveydenhuollon työntekijöiden tehtävä ei ole tuomita ketään vaan auttaa ihmisiä.

”Emme halua lisätä ihmisten kuormaa muutenkin epävarmassa tilanteessa. Arvostamme, että ihmiset pystyvät kertomaan kaikista kontakteistaan”, Isosomppi sanoo.

”Ihmisten kohtaamiset ovat inhimillisiä. He kaipaavat toistensa seuraa näin pimeänä aikana. En usko, että kukaan tahallaan tartuttaisi koronavirusta eteenpäin. Oireettomat aidosti uskovat, että ovat terveitä.”

 ”Olen asiakastyössä ja pystyin kertomaan jäljittäjälle tarkat kellonajat ja lähes kaikki ihmiset, joita olin tavannut.”

Pekka, 60, tietää, miten tärkeää on pitää mielessä kaikki mahdolliset kontaktit. Hän meni koronavirustestiin, kun hänelle oli noussut kuume.

”Olen asiakastyössä ja pystyin kertomaan jäljittäjälle tarkat kellonajat ja lähes kaikki ihmiset, joita olin tavannut.”

Pekka tekee suoramyyntityötä ja tapaa lähes kaikki ihmiset maski päällä, mutta ihan joka tilanteessa maskia ei ole ollut. Lisäksi hän oli ollut keilailutapahtumassa, jossa useat ihmiset olivat kosketelleet keilavarusteita.

”Sitä vähän mietin, että joku kollegoista on voinut saada tartunnan. Ilmoitin kyllä työpaikalla kaikille”, Pekka sanoo.

”Koronavilkkukoodin syötin heti kun se tuli, pari päivää positiivisen tuloksen jälkeen.”

Myös hänen puolisonsa ja poikansa ovat nyt karanteenissa, vaikka ovatkin oireettomia.

”Pojalla oli altistus koulusta, mutta hänellä ei todettu tartuntaa.”

Jäljittäjät kysyvät sairastuneilta, missä he ovat olleet, keitä he ovat tavanneet ja kuinka kauan tapaaminen kesti. Kaikkia kohtaamisia voi olla vaikeaa muistaa.­

Essi on tuntenut syyllisyyttä siitä, että hän on altistanut muita, vaikka ei ole tiettävästi tartuttanut ainakaan monia. Elja on saattanut saada tartunnan häneltä bussimatkalla Rukalta, mutta sekään ei ole varmaa.

Kaikki laskettelureissulle lähtijät ottivat riskin, eikä kymmenien joukosta sairastunut kuin neljä heidän kahden lisäksi.

”Rukan-reissun jälkeen kävin ennen sairastumistani lyhyesti skoolaamassa ulkona opiskelijaporukalla. Siitäkin tuli jälkeenpäin ikävä olo, vaikka kukaan mukana olleista ei ole saanut tartuntaa”, Essi kertoo.

 ”Oli helpottavaa kuulla lääkäreiltä, etten ollut tehnyt mitään väärää eikä itsensä syyttämisessä ole mitään järkeä.”

Jäljittäjien kanssa hän oli yhteydessä useaan kertaan. Heidän kanssaan käytiin läpi jokainen ruokailu- ja muu paikka, joissa Essi oli hiihtoreissullaan käynyt. Kukaan samassa mökissä Essin kanssa majoittunut ei saanut tartuntaa.

Essillä on jäljitystä tekevistä päällimmäisenä lämmin olo. Hän sai purkaa heille myös tunteitaan, ja hänen vointiaan kyseltiin jokaisella soittokerralla.

Jäljittäjien aikapaine kasvaa sitä mukaa kuin tartuntatapausmäärät kasvavat. Isosompin mukaan Helsinki on kouluttanut ja rekrytoinut taas lisää jäljitystyötä tekeviä mutta on haastavaa pysyä sairastumistapausten perässä. Tällä hetkellä tartunnan lähde saadaan selville noin 60 prosentissa tapauksista. Luku vaihtelee hieman viikoittain.

”Joskus tieto on varma, välillä todennäköinen tai toisinaan on vahva epäily”, Isosomppi kertoo.

Väestötasolla tärkeää on nyt saada sairastuneiden ja oireisten lisäksi myös mahdolliset altistuneet karanteeniin, jotta tartuntaketjut katkeaisivat.

”Myös se, että ihminen välttää kontakteja, jos Koronavilkku välähtää, estää tartuntaketjuja etenemästä jo ennen mahdollista soittoa”, Isosomppi sanoo.

”Jäljittäjät olivat yllättävän iso voimavara, koska he lähestyivät minua niin inhimillisesti eivätkä syyllistäneet”, Essi kertoo.

Hän oli itsekin yllättynyt, miten iso järkytys koko tapahtumaketju oli. Se, että oli mahdollisesti tartuttanut muita, tuntui Essistä pahalta. Lopulta häntä auttoi, että sai käydä koko ketjua läpi ja miettiä, mitä olisi voinut tehdä toisin.

”Oli helpottavaa kuulla lääkäreiltä, etten ollut tehnyt mitään väärää eikä itsensä syyttämisessä ole mitään järkeä.”

Essillä on edelleen vähän sellainen tunne, että hän on jotenkin mokannut. On vähän syyllinen olo, vaikka olo onkin jo helpottanut.

”Olin ihan eri lailla kipeä kuin koskaan aiemmin. Ja todella uupunut.”

Karanteeni päättyi pari päivää sitten, mutta Essi on yhä elänyt hiljaiseloa ja nähnyt lähinnä poikaystäväänsä.

”Tuntuu epävarmalta liikkua ihmisten ilmoilla, vaikka oireita ei enää ole.”

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat