”Teon jälkeen tekijä on usein välin­pitämätön” – Psykiatri Hannu Lauerma kertoo, millaiset seikat yhdistävät nuorten tekemiä vakavia väkivalta­rikoksia - Hyvinvointi | HS.fi

”Teon jälkeen tekijä on usein välin­pitämätön” – Psykiatri Hannu Lauerma kertoo, millaiset seikat yhdistävät nuorten tekemiä vakavia väkivalta­rikoksia

Mikä saa nuoren käyttäytymään väkivaltaisesti? Psykiatri Hannu Lauerma kertoo.

Nuorten tekemille väkivaltarikoksille on tyypillistä se, että tekijöitä on useita, kertoo Hannu Lauerma.­

13.12.2020 15:34 | Päivitetty 13.12.2020 15:59

Alaikäisten väkivaltaisuus on järkyttänyt suomalaisia viime aikoina. Maanantaina Koskelan sairaalan läheltä löytyi 16-vuotias vainaja ja kolme samanikäistä poikaa on vangittu epäiltynä murhasta. Lokakuussa Vallilassa tapahtuneesta miehen taposta epäillään kahta 16-vuotiasta ja yhtä 14-vuotiasta poikaa.

Ei tällaista voi tapahtua Suomessa, oli monen reaktio tapahtumiin.

Mikä saa nuoret käyttäytymään väkivaltaisesti?

Psykiatri Hannu Lauerma ei ota kantaa Koskelan ja Vallilan tapauksiin, vaan puhuu nuorten väkivaltaisesta käyttäytymisestä yleisellä tasolla.

Yksi syy voi olla ryhmän paine, Lauerma sanoo. Hän on Psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri, Turun yliopiston dosentti ja oikeuspsykiatrian vastuukouluttaja.

 Tyypillistä on, että kaksi, kolme tai neljä tekijää yllyttää toisiaan.

Nuorten tekemille väkivallanteoille on Lauerman mukaan tyypillistä se, että kaksi, kolme tai neljä tekijää yllyttää toisiaan. ”Kun yksi lyö, lyö toinenkin. Syntyy riehakas asetelema ja tilanne eskaloituu. Paljon epätodennäköisempää on, että yksi ihminen hakkaa pitkään toista, varsinkaan sellaista ihmistä, jonka hän tuntee.”

Koskelassa epäillyt ja uhri tunsivat toisensa entuudestaan. Pojat olivat poliisin mukaan viettäneet yhden epäillyn syntymäpäiväjuhlia ja nauttineet alkoholia.

Uhriin oli kohdistettu eri puolille kehoa vakavaa, pitkäkestoista ja erityisen raakaa ja julmaa väkivaltaa. Epäillyt eivät ole poliisille entuudestaan tuttuja.

Nuorten tekemiä väkivaltarikoksia yhdistää se, että niihin liittyy useimmiten päihteiden käyttöä. Koskelan tapauksen yhteydessä muiden päihteiden kuin alkoholin käytöstä ei ole tietoa.

Psykiatri Hannu Lauerma.­

Lauerma kertoo kuitenkin, että Helsingissä liikkuu nykyisin myös paljon ahdistuksen lievittämiseen tarkoitettuja voimakkaita bentsodiatsepiineja. Osa niistä on levinnyt katukauppaan lääkäreiden määräämien reseptien kautta, osa on salakuljetettu maahan.

”Kaikesta päätelleen salakuljettajia on nyt liikkeellä paljon”, Lauerma sanoo.

 Voimakkaat bentsodiatsepiinit yhdessä alkoholin kanssa lisäävät huomattavasti riskiä väkivaltaiseen käyttäytymiseen.

Tutkimuksissa on havaittu, että voimakkaat bentsodiatsepiinit yhdessä alkoholin kanssa moninkertaistavat toistensa vaikutuksen ja lisäävät huomattavasti riskiä väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Yhdistelmä nostaa väkivaltaisen käyttäytymisen riskin Lauerman mukaan enemmän kuin kaksinkertaiseksi.

Eräässä tutkimusaineistossa jopa kolmannes väkivaltarikoksiin syyllistyneistä oli ottanut näitä aineita rikoksen tekopäivänä yhdessä vastoin lääkkeiden käyttöohjeita.

”Keinot katukaupan vähentämiseksi ovat vähissä eritoten salakuljetettujen tablettien osalta”, Lauerma toteaa.

Tänä vuonna Helsingissä on tehty kuusi henkirikosta tai henkirikoksen yritystä, jossa tekijä tai tekijät ovat nuoria. Se on paljon verrattuna kahteen edelliseen vuoteen, jolloin Helsingissä ei kirjattu yhtään nuorten tekemää murhaa tai sen yritystä eikä tappoa tai sen yritystä.

Mikä saa nuoren menettämään täysin kykynsä asettua toisen asemaan?

Lauerma on työssään psykiatrisen vankisairaalan ylilääkärinä perehtynyt laajasti ihmisen väkivaltaisuuteen ja sen taustatekijöihin, ja kommentoi asiaa yleisellä tasolla.

Epäsosiaaliselle käytökselle on ominaista piittaamattomuus ja kyvyttömyys huomioida toisten ihmisten tunteita. Lauerman mukaan epäsosiaalisuudesta noin puolet määräytyy perintötekijöiden perusteella. Toinen puoli liittyy varhaislapsuuden kokemuksiin.

Väkivaltaan syyllistyviä nuoria on usein laiminlyöty lapsena tavalla tai toisella, Lauerma sanoo. Hän ei tässäkään viittaa viimeaikaisiin väkivaltaisuuksiin vaan siihen, mitä tekoihin syyllistyvistä nuorista yleensä tiedetään.

”Jos vanhempien asiat ovat pahasti rempallaan, se on merkittävä riskitekijä lapsen myöhemmin ilmenevälle väkivallalle”, Lauerma sanoo.

Ulkoisista seikoista ei Lauerman mukaan pysty kuitenkaan päättelemään perheen tunneilmapiiriä. ”Päällisin puolin perhe voi olla hyvinkin edustava, mutta sen tunneilmapiiri saattaa silti olla kylmä: aikuiset käyttäytyvät lasta kohtaan hylkäävästi.”

Laiminlyöty lapsi oirehtii Lauerman mukaan usein siten, että hänellä on vakavia käytöshäiriöitä ja epäsosiaalisuutta. Hän jättää ottamatta toisia huomioon, kiusaa, kiristää ja ryöstää. Nämä oireet kertovat myös lisääntyneestä väkivaltaisuuden riskistä.

Nuorten tekemät henkirikokset ovat kuitenkin kaiken kaikkiaan äärimmäisen harvinaisia. Nuorten tekemien väkivaltarikosten määrä on myös vähentynyt selvästi: se on puolittunut kymmenessä vuodessa kertoo Turvallinen Helsinki -verkosto.

Perintötekijöille ei Lauerman mukaan voida mitään. Olosuhteille sen sijaan voidaan. Lapsen häiriökäyttäytymiseen pitäisikin Lauerman mukaan puuttua hyvissä ajoin: jo ennen kuin lapsi täyttää kymmenen vuotta.

”Meillä on näyttöä, että varhainen puuttuminen vaikuttaa persoonallisuuden kehitykseen. Teini-iässä vaikuttaminen on jo huomattavasti vaikeampaa.”

 Tyypillistä on, että tekijä on teon jälkeen täysin välinpitämätön ja kylmän rauhallinen.

Miten väkivaltaiseen tekoon syyllistynyt nuori suhtautuu tapahtumaan jälkeenpäin?

Tyypillistä on Lauerman mukaan se, että tekijä on teon jälkeen täysin välinpitämätön ja kylmän rauhallinen.

Lauerma kutsuu tätä shokkivaiheeksi.

Hän kertoo, että yllättävän usein nuori vähättelee tekoaan ja sen seurauksia myöhemminkin. ”Olen kuullut monen nuoren tekijän sanovan, että tapahtunut ei juurikaan liikuta häntä. Jotkut jopa kehuskelevat saavansa nuorena tekijänä lievän tuomion ja selviävänsä istumalla kolmanneksen tuomiosta. Monen mielestä ’ihan saunareissu’.”

Tiedetään, että vakavissa väkivaltarikoksissa osa tekijöistä on laitoksissa kasvaneita nuoria, jotka suorastaan ilmoittavat haluavansa vankilaan ”kovien jätkien joukkoon”. Alaikäiset nuoret kärsivät rangaistuksensa vankilan nuoriso-osastolla. Yleensä nuori joutuu kärsimään vain kolmanneksen vankilatuomiostaan ennen pääsyään ehdonalaiseen.

 ”Jos tekijässä lähtee vankeuden aikana liikkeelle myönteinen kehitys, hänen elämällään on mahdollisuus kääntyä parempaan suuntaan.”

Millainen on väkivaltarikoksiin syyllistyneiden nuorten tulevaisuus?

”Jos tekijässä lähtee vankeuden aikana liikkeelle myönteinen kehitys, hänen elämällään on mahdollisuus kääntyä parempaan suuntaan. Tämä ei kuitenkaan ole sääntö. Joskus tehty rikos jää painamaan, leimaamaan tai urauttamaan elämää loppuiäksi”, Lauerma sanoo.

Vaikka vankilan pitäisi pystyä estämään se, että nuori väkivaltarikollinen hakeutuu epäsosiaalisiin piireihin, voi toisinkin käydä. ”Se on monen nuoren väkivaltarikollisen mielestä jopa tavoiteltavaa ja kunniakasta, koska tappajat ovat rikollisten arvoasteikossa kovinta porukkaa”, Lauerma kertoo.

Joskus mielentilatutkimuksessa vakavasti häiriintyneeksi todettu nuori saattaa päätyä vankeuden sijasta kuntouttavaan oikeuspsykiatriseen sairaalayksikköön. Kuntoutus jää kuitenkin usein lyhyeksi, sillä mahdollisuus tahdosta riippumattomaan hoitoon päättyy, kun potilas täyttää 18 vuotta, ellei kyseessä ole psykoottinen sairaus.

Paras keino estää nuorten tekemiä väkivaltarikoksia on Lauerman mukaan vahvistaa lastensuojelun ja lastenpsykiatrian voimavaroja ja tukea ongelmaperheitä. ”Liikkeellä on oltava ajoissa”, hän korostaa.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat