Oppilaat järjestivät salaisia tappeluita, joiden voittajasta lyötiin vetoa – Somevideon paljastuttua ammattilainen puuttui tilanteeseen tavalla, joka tukahdutti ilmiön täysin - Hyvinvointi | HS.fi

Oppilaat järjestivät salaisia tappeluita, joiden voittajasta lyötiin vetoa – Somevideon paljastuttua ammattilainen puuttui tilanteeseen tavalla, joka tukahdutti ilmiön täysin

Kiusaaminen ei rajoitu vain lasten ja nuorten välisiin tapauksiin. Kansainvälisistä tutkimuksista ilmenee, että kiusaaminen työyhteisöissä on Suomessa yleisempää kuin useissa Euroopan maissa.

Iän karttuessa kiusaaminen vähenee, mutta se voi vastaavasti olla sitäkin rajumpaa.­

11.1. 2:00 | Päivitetty 11.1. 6:26

Muutama vuosi sitten eräässä pääkaupunkiseudun koulussa tuli ilmi uusi villitys: Oppilaat järjestivät välitunneilla tappeluita koulualueen ulkopuolella. Kaksi tappeli ja muut katselivat, yllyttivät, löivät vetoa voittajasta ja videoivat tapahtuman.

Opettajille ja vanhemmille asia selvisi sosiaalisessa mediassa levinneestä videosta.

Maija Gellin­

Asiaa selvittämään kutsuttiin yhteisöpedagogi Maija Gellin, jolla on monen vuoden kokemus koulukiusaamistapausten sovittelusta.

Jokainen tappelu käsiteltiin erikseen ja soviteltiin osapuolten kanssa. Luokissa keskusteltiin siitä, miksi villitys oli syntynyt, miksi siihen osallistuminen esimerkiksi yllyttämällä ja videoimalla ei ollut hyväksyttävää ja miten toimitaan, jos vastaavaa ilmenee jatkossa.

”Tappelut loppuivat koulussa täysin”, Gellin kertoo.

Hänen mukaansa kouluissa tehdään paljon hyvää työtä kiusaamisen ehkäisemiseksi. Ymmärrys kiusaamisesta ja sen lähtökohdista on hänen mukaansa lisääntynyt, ja harvassa koulussa tyydytään ainoastaan rankaisemaan. Ongelmien ratkaisemiseksi on kehitetty useita menetelmiä, jotka perustuvat varhaiseen puuttumiseen ja vuorovaikutustaitojen kehittämiseen.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kouluterveyskyselystä ilmenee, että kiusaaminen ja kiusatuksi joutuminen ovat vähentyneet koko 2000-luvun ajan.

Viime aikoina esiin on kuitenkin noussut vakavia nuorten välisiä väkivaltaisuuksia.

Vakavin niistä on Koskelan henkirikosepäily, jossa kolmen 16-vuotiaan epäillään pahoinpidelleen toverinsa hengiltä joulukuun alussa Helsingissä.

André Sourander­

Gellinin ja Turun yliopiston lastenpsykiatrian professorin André Souranderin mukaan Koskelan tapahtumien kaltaisen teon yhteydessä ei pitäisi puhua koulukiusaamisesta vaan vakavasta väkivallasta.

Koskelan tapauksessa poliisi on todennut olevansa tietoinen siitä, että termiä ”kiusaaminen” kritisoidaan ja että se koetaan vähätteleväksi. Tutkinnanjohtaja Marko Forss on tähdentänyt tarkoittavansa ”toistuvaa ja systemaattista toimintaa, joka on ollut niin vakavaa, että se on johtanut henkirikokseen ja kiusaamisen uhrin kuolemaan”.

Psykiatrian näkökulmasta vakava väkivalta – toisin kuin kiusaaminen – liittyy yleensä vaikeisiin persoonallisuuden ja käyttäytymisen häiriöihin.

Sourander ei kommentoi Koskelan tapahtumia, vaan puhuu väkivaltaisuudesta yleisellä tasolla.

Vakava väkivalta liittyy hänen mukaansa vahvaan epäsosiaalisuuteen, tunteettomuuteen ja kyvyttömyyteen ymmärtää toisia. Siihen liittyy sadismia sekä piirteitä, joita voidaan pitää psykopaattisina.

Tällaiset käytöshäiriöt alkavat Souranderin mukaan jo varhaislapsuudessa. Niiden ennuste on hänen mukaansa oleellisesti huonompi kuin sellaisten häiriöiden, jotka ilmenevät vasta nuoruudessa.

Sourander kutsuu varhaislapsuudessa alkavaa vaikeaa käytöshäiriöisyyttä ”psykiatriseksi syöväksi”.

Aluksi oireet ovat vaatimattomia, mutta pahimmillaan voi syntyä negatiivinen kierre, jossa lapsessa nähdään tuleva rikollinen, ja niinpä hänestä voi myös tulla sellainen.

Yhteiskunnan näkökulmasta tällainen syrjäytyminen on merkittävä ongelma. Souranderin mielestä käytöshäiriöiden ehkäisyyn ja hoitoon pitäisikin olla valtakunnallinen suunnitelma.

”Kun häiriö on kroonistunut, korjaavat toimenpiteet ovat kalliita ja niiden ennuste on huono.”

Valtaosa koulukiusaavista lapsista ei kuitenkaan ole käytöshäiriöisiä. Miksi he kiusaavat?

Itse kiusaaminen on opittua käyttäytymistä, vaikka alttius kiusaamiseen voi Souranderin mukaan olla perinnöllistä.

Eniten kiusaamista esiintyy Souranderin mukaan pienillä lapsilla. Kiusaamisen muodot opitaankin jo päiväkodissa ja alakoulussa. Nuoruusiässä kiusaaminen vähenee, mutta se voi vastaavasti olla sitäkin rajumpaa.

Kiusaamisen muodot ja sen, miten kiusaamiseen suhtaudutaan, määrittelevät Souranderin mukaan kulttuurin normit.

Suomessa kiinnitetään hänen mukaansa liian vähän huomiota netissä tapahtuvaan kiusaamiseen eli kyberkiusaamiseen. Koulujen kiusaamista ehkäisevät kampanjat eivät välttämättä puutu siihen lainkaan.

Netissä tapahtuva kiusaaminen on usein erittäin julmaa. Siihen liittyy usein muun muassa seksuaalista häpäisemistä tai jatkuvaa ilkivaltaa. Kiusaaja voi netissä toimia kasvottomasti, ja hyökkäys voi levitä erittäin laajalle.

”Tutkimuksista tiedetäänkin, että eniten mielenterveysongelmia oli niillä nuorilla, joita kiusattiin sekä koulussa että netissä”, Sourander sanoo.

Vaikka aikuiset kokevat nettikiusaamiseen puuttumisen vaikeaksi, siihen olisi syytä tarttua erityisen herkästi.

”Se, millaiset käyttäytymissäännöt lapset oppivat ja millaiset pelisäännöt nettikiusaamiselle luodaan, jäävät helposti pysyviksi”, sanoo Sourander.

Gellin huomauttaa kuitenkin, että koulujen sovittelutoiminnassa selvitellään usein tilanteita, joissa kiusaaminen on tapahtunut esimerkiksi mobiililaitteilla.

Viimeaikaisten brittitutkimusten mukaan yleisimmät kokemukset kiusaamisesta eivät tapahdu koulussa eivätkä netissä vaan kotona sisarusten välillä. Suomessa asiaa ei ole juurikaan tutkittu.

Vanhemmille voi olla Souranderin mukaan vaikeaa erottaa kiusaaminen normaalista sisarusten välisestä kähinästä.

”Jokainenhan ärtyy joskus, eikä se ole vielä kiusaamista. Sitä on sen sijaan systemaattinen nimittely, lannistaminen, häpäisy ja eristäminen.”

Kiusaaminen ei myöskään rajoitu vain lasten ja nuorten välisiin tapauksiin. Kansainvälisistä tutkimuksista ilmenee, että kiusaaminen työyhteisöissä on Suomessa yleisempää kuin useissa Euroopan maissa. Työterveyslaitoksen mukaan noin kuusi prosenttia kokee olevansa työpaikkakiusaamisen kohteena.

Kiusaamisessa ei Gellinin mukaan ole aina selkeitä rooleja. Kiusaaja voi olla toisinaan kiusattu ja päinvastoin.

Päiväkodissa ja alakoulussa kiusaaminen on usein fyysistä: Tönitään jonossa, kiistellään pelisäännöistä. Leikkitappelusta kehittyy helposti oikea. Yläkoulussa kiusaaminen on puolestaan enemmän verbaalista: haukkumista, nimittelyä ja huutelua.

Pojilla kiusaaminen on usein fyysistä nahistelua ja nujakointia. Somevideoissa yhtä nöyryytetään pahoinpitelemällä häntä.

Tytöillä kiusaaminen ilmenee puolestaan vallankäyttönä: Kiusaajat määrittelevät, kuka on kenenkin kaveri. Yksi jätetään syrjään ja eristetään. Whatsapp-ryhmässä julkaistaan kaverikuvia, joista yksi jätetään ulkopuolelle.

Tilanteet, joissa kiusaamista ja mielipahaa koetaan, ovat Gellinin mukaan monisyisiä.

”On syntynyt solmu ihmissuhteeseen. Solmuista syntyy käyttäytymisen malli.”

Sourander muistuttaa, että kiusaaminen voi johtaa uhrin kohdalla myöhempiin psyykkisiin ongelmiin. Myös kiusaajan käytöksen taustalla saattaa olla käytöshäiriö.

Uhriksi joutumisella voi joka tapauksessa olla vakavat seuraukset. Souranderin mukaan sosiaalisissa tilanteissa tapahtuva traumatisoituminen voi olla laukaiseva tekijä sille, että ihminen sairastuu masennukseen. Kiusaaminen lisää erityisesti niiden lasten tai nuorten sairastumisriskiä, joilla on perinnöllinen alttius masennukseen.

Lisäksi sairauden uusiutumisen riski on paljon suurempi silloin, kun masennukseen sairastutaan jo lapsuudessa tai nuoruudessa kuin silloin, jos siihen sairastutaan ensimmäisen kerran vasta aikuisena.

Masennus on puolestaan keskeinen syy nuorten itsetuhoisuuteen ja itsemurhayrityksiin.

Kiusaamisen torjuminen varhaisessa vaiheessa on tärkeää, ja siihen on kehitetty monia toimivia menetelmiä. Ongelmana on Gellinin mukaan se, että kaikkia kiusaamistapauksia ei saada seulottua niiden piiriin.

Pelkkä kiusaajan rankaiseminen esimerkiksi jälki-istunnolla ei tutkimusten mukaan tuota tulosta. Rankaiseminen johtaa siihen, että uhrit salaavat kiusaamisen, koska pelkäävät ilmiantamisen johtavan kostoon ja tilanteen pahenemiseen.

Sovittelusta sen sijaan voi Gellinin mukaan seurata paljon hyvää. Sen avulla voi oppia sellaisia vuorovaikutuksen malleja, joista on hyötyä läpi elämän.

Gellinin ryhmän kehittämässä vertaissovittelumenetelmässä Versossa sovittelijoina toimivat koulutuksen saaneet oppilaat. Ideana on, että he tuntevat kouluyhteisön parhaiten ja havaitsevat kiusaamistilanteet mahdollisimman varhain.

Gellin on tehnyt aiheesta myös väitöstutkimuksen, jonka mukaan yli 90 prosenttia sovitteluun ohjatuista tapauksissa koulun sisällä onnistuttiin ratkaisemaan niin, että osapuolet muuttivat käyttäytymistään.

Sovittelussa keskustellaan kiusaamisen syistä sekä siitä, mitä osapuolet tarvitsevat päästäkseen asian yli ja ottaakseen vastuun omasta käytöksestään.

Osapuolet sitoutuvat sovittelussa siihen, että kiusaamista ja syrjään jättämistä ei enää tapahdu. Sitä myös seurataan, että sopimukset pidetään.

Peruskouluissa vertaissovittelijoiksi koulutetaan 4.–9. luokkien oppilaita. He toimivat aina aikuisten tukemina. Jos tilanne on vaikea tai vertaissovittelu ei tuota tulosta, sovittelijoina toimivat koulutetut aikuiset.

Jos tapaukseen liittyy oppilaan ja opettajan tai opettajan ja oppilaan huoltajan välisiä erimielisyyksiä, sovittelijana on rehtori. Jos tapaukseen liittyy väkivaltaa, mukaan tulevat alueen nuorisotyön tai sosiaalityön edustajat tai poliisi.

Myös kiusaamisen taustalla toisinaan oleviin lasten käytöshäiriöihin voidaan puuttua jo varhain.

Turussa on kehitetty Souranderin johdolla erityinen voimaperhe-menetelmä lasten käytöshäiriöiden ennaltaehkäisyyn. Turun yliopistossa tehty seurantatutkimus osoitti, että perheet olivat saaneet menetelmästä merkittävää apua.

Voimaperhe-menetelmän piiriin seulotaan neuvoloissa nelivuotiaita lapsia, jotka oireilevat käytöksellään ja joilla on riski sairastua psykiatrisiin häiriöihin.

Tutkimuksen piirissä oli viisituhatta lapsiperhettä, joiden joukosta seulottiin 500 vaikeimmin käytösongelmaista nelivuotiasta lasta. Vanhemmille tarjottiin myönteiseen vanhemmuuteen valmentavaa verkko-ohjelmaa sekä siihen liittyvää viikoittaista puhelinvalmennusta.

Kahden vuoden seurannassa valmennettujen vanhempien lasten käytösongelmat olivat selvästi vähäisempiä kuin vertailuryhmässä.

Tutkimus julkaistiin arvostetussa yhdysvaltalaisessa lääketieteen lehdessä Jamassa.

Tätä nykyä ohjelmaan on osallistunut yli kolmetuhatta perhettä, ja sitä tarjotaan lähes kolmasosassa koko Suomen neuvoloista.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat