Virusmuunnokselle altistuminen voi viedä kahden viikon karanteeniin – Asiantuntijat kertovat, miten muuntunut virus muuttaa testausta ja arkea - Hyvinvointi | HS.fi

Virusmuunnokselle altistuminen voi viedä kahden viikon karanteeniin – Asiantuntijat kertovat, miten muuntunut virus muuttaa testausta ja arkea

Pitkittääkö virusmuunnos koronavirustestien valmistumisaikoja? Asiantuntijat vastaavat muuntunutta koronavirusta koskeviin kysymyksiin.

Kaikista Helsinki-Vantaan lentoasemalla saaduista positiivisista koronatestituloksista tutkitaan myös mahdollinen virusmuunnos, eli niin sanottu UK-variantti.­

20.1. 10:07

Aiempaa herkemmin tarttuvaa koronaviruksen muunnosta testataan nyt yhä enemmän muiltakin kuin maahantulijoilta.

HS kertoi maanantaina, että altistumisia virusmuunnokselle on ollut ainakin yhdessä helsinkiläisessä alakoulussa, mahdollisesti muuallakin. Koululaisia on Helsingissä asetettu karanteeniin kymmenen päivän sijasta 14 vuorokaudeksi, ja altistuneiden pitää mennä koronavirustestiin kaksi kertaa.

Virusmuunnosketjut pyritään pysäyttämään tehokkaasti, mutta suosituksia ja ohjeistuksia ei olla muuttamassa, sanoo tutkimusprofessori Hannu Kiviranta Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksesta (Thl).

Koronavirustestissä tutkitaan ensin niin sanotulla pcr-testillä, onko potilaalla ylipäätään koronavirusta. Jos tulos on positiivinen, voidaan vielä tutkia, onko kyseessä muuntunut virus eli variantti.

”Variantin mahdollinen määrittäminen ei muuta testitulosten odottajien ohjeistusta, eli pcr-testin tuloksen saa pääsääntöisesti seuraavana päivänä. Odotusaika olisi hyvä viettää karanteenissa. Jos pcr-tulos on positiivinen, tartuntatautilääkäri määrää henkilön eristykseen ja lähikontaktit karanteeniin”, Kiviranta sanoo.

”Jos sairastunut kuuluu, johonkin tartuntaketjuun, jossa on löytynyt UK-variantteja, niin hänen lähipiirinsä voidaan asettaa pitempään karanteeniin, yleensä 14 vuorokaudeksi.”

Milloin positiivisesta testistä määritetään muuntuneita viruksia ja milloin pelkkä pcr-testi riittää?

Kivirannan mukaan kaikista ulkomailta tulleista positiivisista näytteistä määritellään tällä hetkellä myös virusmuunnoksia.

Lisäksi, jos jossakin tartuntaketjussa on jo todettu virusmuunnosta, se määritellään kaikista tämän ketjun positiivisista näytteistä. Jatkotutkimus eli niin sanottu sekvensointi siis tehdään, jos sairastunut tietää olleensa tekemisissä jonkun kanssa, jolla on ollut virusmuunnosta.

”Kolmantena ryhmänä osasta väestön positiivisia näytteitä tehdään jatkotutkimuksia satunnaisotantana”, Kiviranta sanoo.

Keväällä näitä sekvensointeja tehtiin positiivisista näytteistä noin kymmenelle prosentille, lähinnä Hus-alueelta. Syksyllä prosenttiluku pieneni, kun positiivisten määrä kasvoi, mutta lokakuussa sekvensointiin enemmän. Joulukuusta alkaen sekvensoinnin määrää on lisätty.

”Euroopan tartuntatautivirasto suosittaa, että sekvensointia tehtäisiin huomattavasti enemmän”, sanoo professori Olli Vapalahti Helsingin yliopistosta.

”Ilman laajaa viruksen sekvensointiprojektia erityisesti Britanniassa UK-variantti olisi löytynyt huomattavasti myöhemmin.”

Vapalahden mukaan muuntovirusten sekvensointia voidaan nopeuttaa ja niitä voidaan tehdä jatkossa enemmän.

Miten virusmuunnoksia tutkitaan ja mitä jatkotutkimuksissa selviää?

”Lähtökohtaisesti potilaan näytteestä tehdään ensin pcr-testi. Jos se on positiivinen, selvitetään voisiko kyseessä olla variantti”, Vapalahti kertoo.

Helsingin yliopiston professori Olli Vapalahti.­

Tes­tat­tava saa pcr-tes­tin tu­lok­sen sa­mas­sa ajas­sa kuin ennenkin, mutta lisäselvitykset vievät jonkin verran enemmän aikaa, riippuen siitä miten ne tehdään. Jatkotutkimuksia voidaan tehdä kolmella eri tavalla, joista perusteellisin on Vapalahden mukaan koko virusgenomin sekvensointi.

”Sillä löydetään UK-variantti ja kaikki muutkin variantit, myös sellaiset, joita ei ole aiemmin havaittu. Aikaa siihen kuluu laboratoriossa kolmesta päivästä viikkoon riippuen minkälaisella laitteella se tehdään ja paljonko näytteitä kerätään”, Vapalahti sanoo.

Helsingin yliopiston laboratoriossa koko genomin sekvensointi on hänen mukaansa tehty laitteella, jolla voidaan tyypillisesti tehdä viitisenkymmentä näytettä kerralla. Vapalahden mukaan esimerkiksi Suomen molekyylilääketieteen instituutissa on laitteita, joihin mahtuu jopa 800 näytettä kerrallaan. Tällainen ajo voidaan tehdä kuitenkin vain kerran viikossa.

”Näin voidaan kuitenkin lukea kaikki genomin 30 000 nukleotidia ja katsoa, mikä kanta on variantti ja mikä ei”, Vapalahti sanoo.

”Samalla saadaan muutakin arvokasta tietoa viruksen muuntumisen ja tartuntaketjujen tutkimiseksi.”

Toinen vaihtoehto on, että luetaan vain piikkiproteiini tai siitä vain vain se osuus, johon tärkeimmät mutaatiot kertyvät. Kyseessä on niin sanottu Sanger-sekvensointi.

”Sillä tulee koko genomin sekvensointia vähemmän tietoa, mutta sillä voidaan kuitenkin löytää variantit. Siinä menee noin vuorokausi”, Vapalahti kertoo.

Kolmas keino on yksittäinen pcr-tutkimus, jolla voidaan tunnistaa tiettyjä virusmuunnoksia.

”Näitä testejä on kaupallisesti jo saatavilla ja niitä ollaan pystyttämässä Suomeen”, Vapalahti sanoo.

Sen jälkeen olisi mahdollista seuloa tietyt mutaatiot lähes kaikista positiivisista testituloksista. Tällä hetkellä se ei ole mahdollista.

Mitä merkitystä sillä on, jos saa muuntuneen koronavirustartunnan?

Olli Vapalahden mukaan isoin ero on siinä, että nyt leviävä virusmuunnos tarttuu huomattavasti herkemmin ihmisestä toiseen.

”Muuntunut virus tarttuu paremmin virusreseptoriin ja tartunnan saaneen nielussa on keskimäärin enemmän virusta”, Vapalahti kertoo.

Joissakin selvityksissä on myös nostettu esiin, että muuntunut virus voisi tarttua myös aiempia viruskantoja herkemmin henkilöön, joka on jo sairastanut covid-19-taudin. Uudelleen koronavirustartunnan saamista on pohdittu esimerkiksi Manauksessa, Brasiliassa, jossa on esiintynyt samantyyppistä mutaatiota.

”Manauksessa alueella kehittynyt uusi variantti leviää, vaikka siellä on väestössä vasta-ainepositiivisten osuus merkkinä aiemmasta infektiosta on korkeimpia mitä on toistaiseksi havaittu”, Vapalahti sanoo.

Yksi selitys on se, että virusmuunnos on tarttuvampi ja tarttuu sen takia herkemmin myös uudestaan.

Toinen selitys on, että joillakin vastustuskyky eli immuniteetti virusta vastaan vähän hiipuu. Kun virus muuntuu, vasta-aineet eivät tartu siihen niin hyvin, että pystyisivät enää välttämättä estämään infektiota.

”Immuniteetti ei yhtäkkiä lakkaa kaikilta kokonaan, vaan voi tapahtua vähittäistä hiipumista. Yksittäisten ihmisten kohdalla se saattaa johtaa herkemmin uusintainfektioon”, Vapalahti sanoo. Ilmiöstä ja sen yleisyydestä tarvitaan hänen mukaansa kuitenkin lisäselvityksiä.

Ilmiö on tuttu jokavuotisesta kausi-influenssasta, joka kiertää maapallon ja tulee takaisin. Influenssa kuitenkin muuntuu uutta koronavirusta huomattavasti nopeammin.

”Se löytää aina muutamia prosentteja ihmisiä, joiden immuniteetti on hiipunut”, Vapalahti kertoo.

Tämä ei tarkoita, etteikö suurinta osaa ihmisistä suojaisi jo sairastettu covid-19-tauti samaan tapaan kuin saatu koronavirusrokotekin. Vapalahti muistuttaa, että immuniteetin kestosta opitaan sitä mukaa kun pandemia etenee.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat