Äitini sai korona­virus­rokotuksen, ja se muutti maailman­kuvani - Hyvinvointi | HS.fi

Äitini sai korona­virus­rokotuksen, ja se muutti maailman­kuvani

Huoli helpottui niin, että teki mieli tarttua hoitajia kädestä ja tanssia Stadin ammattiopiston aulassa Malmilla, kirjoittaa Katri Kallionpää.

2.2. 11:33

Sinitakkinen hoitaja pisti injektioruiskun neulan äidin käsivarteen. Se näytti rutiinitoimenpiteeltä, mutta ei ollut sitä. Minulle se oli suuri hetki, momentum.

Samalla kun koronaviruksen piikkiproteiinia koodittava rna-jakso virtasi injektioneulasta äidin lihakseen, mukana virtasi paljon muutakin. Yrityksiä, erehdyksiä ja onnen kyyneleitä laboratorioissa ympäri maailmaa. Riemun kiljahduksia lääkefirmoissa ja helpotuksen huokauksia valtion johtajien kokouksissa.

Noin vuosi sitten alkanut kilpajuoksu koronaviruksen kanssa tuli maaliin Helsingin Malmilla – ja voittaja oli tässä tapauksessa minun äitini.

Voittaja olin myös minä – ja kaikki äidin läheiset. Koronavuoden suurin stressitekijä ei ole omalla kohdallani ollut se, että saisin taudin itse, vaan se että tartuttaisin sen ihmiseen, joka saattaa kuolla tautiin.

Se huoli helpottui juuri niin, että teki mieli tarttua hoitajia kädestä ja tanssia Stadin ammattiopiston aulassa Malmilla.

Kun hoitaja laittoi äidin käsivarteen laastaria, äidin solut käynnistivät kovalla tohinalla kaksi eri mekanismia: soluvälitteisen puolustuksen, jolla hänen elimistönsä tunnistaa viruksen infektoimia soluja, sekä vasta-aineiden tuoton koronaviruksen piikkiproteiinia kohtaan.

Äiti laski hihansa alas ja siirtyi toiseen huoneeseen tarkkailtavaksi. Hän näytti tyyneltä ja rauhalliselta kuin viilipytty. Pinnan alla suojavaste kehittyi niin että kohisi.

Rokotteen tie Malmille on ollut pitkä, mutta meille se oli lyhyt.

Kun Helsingin ajanvaraus yli 85-vuotiaille avautui tammikuun viimeisenä tiistaina, soitimme palveluun saman tien. Automaatti tallensi numeron ja lupasi, että takaisin soitetaan. Vastausta ei iltaan mennessä kuulunut, joten kirjauduimme äidin pankkitunnuksilla Helsingin koronarokotussivustolle. Ajan saimme jo seuraavaksi päiväksi eli keskiviikoksi.

Takaisinsoitto palvelusta tuli neljä päivää myöhemmin perjantaina. Silloin vasta-aineet pulppusivat jo täyttä vauhtia äidin kehossa.

Asiantuntijoiden mukaan rokotuksen suojavaste syntyy jo 12 päivän aikana. Rokote siis suojasi äitiä jonkin verran jo sunnuntaina perheen kokoontuessa yhteisen ruokapöydän ääreen.

Turvaväleistä ja muista suojatoimista ei ollut vielä syytä luopua. Mutta kun äiti saa runsaan kahden viikon päästä tehosterokotuksen, hänen kehonsa vasta-aineiden määrä kymmenkertaistuu ja rokotteen suoja nousee 95 prosenttiin. Silloin rokotteen suoja on vahvimmillaan.

Se merkitsee, että jos tilanne sallii, hän voisi tavata ystäviään tai käydä vaikka taidenäyttelyssä. Itse voisin mennä konserttiin ja kutsua kavereita kylään. Urheilevat lapseni uskaltaisivat tavata isoäitiään ilman maskia ilman, että tartuttamisen pelko on mielessä koko ajan.

Miten kauan suoja kestää – sitä ei vielä tiedetä. Joka tapauksessa kuukausia.

Suojan kehittyminen voi näkyä myös niin, että toinen rokotuskerta aiheuttaa äidille kuumetta tai särkyä käteen. Ensimmäisellä kerralla sellaisia oireita ei ilmennyt.

Vielä kuluu aikaa siihen, kun kaikki Helsingin 14 000 yli 84-vuotiasta on saatu rokotettua ja tulee nuorempien vuoro. Oma vuoroni koittanee ehkä joskus kesän korvalla.

Jo ennen sitä tulemme kuitenkin näkemään, miten pandemia muuttaa muotoaan. Tautiin kuolevien ja sairaalahoitoa tarvitsevien potilaiden määrä toivottavasti vähenee, vaikka tartuntojen määrä pysyisi ennallaan tai jopa kasvaisi.

Pieni piikki muuttaa maailmaa. Omalla kohdallani se muutti myös maailmankuvaa. Se näytti, että jos ihmiskunta haluaa jotakin oikein tosissaan, se myös toteutuu.

Jos me pystymme taklaamaan pandemian, miksi emme pystyisi ratkaisemaan myös muita isoja ongelmia, kuten ilmaston lämpenemisen?

Juttua varten on haastateltu Tampereen yliopiston rokotetutkimuskeskuksen johtajaa Mika Rämetiä.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat