Jos elettäisiin normaalia helmikuuta, Suomessa jylläisi parhaillaan pahin flunssakausi. Yksi kuluvan koronakauden erikoisuuksia on se, että influenssaepidemiaa ei käytännössä ole lainkaan.
Niina Ikonen
Tänä vuonna A- ja B-viruksen aiheuttamia, laboratoriossa varmennettuja influenssatapauksia on ollut yhteensä 33 tapausta, kun vuosi sitten niitä oli yli 6 000, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) asiantuntija Niina Ikonen.
Viime vuonnakin influenssatapauksia oli normaalia vähemmän. ”Pahimpina influenssavuosina helmikuun ensimmäisellä viikolla A ja B -influenssaa on todettu yhteensä yli 2 000 tapausta, tänä vuonna ei yhtä ainutta”, Ikonen toteaa.
Yksittäisiä influenssatapauksia kuitenkin esiintyy, sillä normaalina epidemiakautena vain osa tartunnoista varmistetaan laboratoriotestein. Myös nuhakuumetta aiheuttavaa rinovirusta on paikoitellen. ”Epidemiasta ei kuitenkaan voida puhua”, Ikonen sanoo.
Tilanne on Ikosen mukaan saman kaltainen Euroopassa, Yhdysvalloissa ja muualla länsimaissa.
Syynä ovat hänen mukaansa koronatartuntojen rajoitustoimet, jotka ehkäisevät myös muiden hengitystieinfektioiden tarttumista.
Influenssatilanteen poikkeuksellisuutta selittää myös se, että suomalaiset olivat viime syksynä erittäin motivoituneita hankkimaan influenssarokotuksen.
Normaalivuosina osa influenssarokotuksista jää yli. Tälle influenssakaudelle hankitut 1,8 miljoonaa influenssarokotetta käytettiin kaikki, eivätkä kaikki halukkaat tiettävästi edes saaneet rokotusta.
THL suosittelikin syksyllä influenssarokotteen ottamista. Se arvioi, että jos kaksi vakavaa virusta, koronavirus ja influenssavirus sattuisivat iskemään ihmiseen yhtä aikaa, vakavan taudin riski moninkertaistuisi.
Käytännössä viranomaiset eivät ole saaneet paljoakaan kokemuksia tällaisista kaksoistartunnoista. ”Influenssaa on liikkeellä niin vähän”, Ikonen kertoo.
Yleensä influenssaepidemia saapuu Suomeen marraskuussa ja on voimakkaimmillaan helmi–maaliskuussa. Touko–kesäkuussa kausi laantuu.
Kolmena edellisenä kautena 2017–2018, 2018–2019 ja 2019–2020 kausi käynnistyi marraskuussa ja tartuntojen määrä ylitti epidemian rajapyykin joulukuussa tai viimeistään vuodenvaihteen jälkeen.
Huippuviikot sattuvat yleensä helmi–maaliskuuhun. Sen jälkeen tartunnat alkavat vähentyä ja epidemia laantuu huhti–toukokuussa.
Ikonen uskoo, että koronarajoitusten jatkuessa influenssaepidemia väistetään tänä vuonna kokonaan. Rajoitukset estävät tehokkaasti myös influenssan ja muiden hengitystieinfektioiden leviämistä.
”Kaiken edellytys on se, että koronatartuntojen varotoimia noudatetaan”, hän sanoo.
