Nuorten tilanne on koronan keskellä ”paljon hurjempi” kuin muiden, sanoo asiantuntija – rajoituksilla voi olla seurauksia, joita moni ei tule ajatelleeksi - Hyvinvointi | HS.fi

Nuorten tilanne on koronan keskellä ”paljon hurjempi” kuin muiden, sanoo asiantuntija – rajoituksilla voi olla seurauksia, joita moni ei tule ajatelleeksi

”Outo korona-aika voi olla myös mahdollisuus kokeilla uudenlaisia tapoja toimia”, Fadjukoff sanoo.

”Älä tapaa ketään! Älä tee mitään! Pysy kotona! Se on järkyttävän lannistava viesti identiteettiään etsivälle ihmiselle, sanoo Päivi Fadjukoff.­

23.2. 11:02 | Päivitetty 23.2. 11:35

Millainen ihminen minä olen? Ketkä ovat minulle tärkeitä ja keille minä olen tärkeä? Miten suhtaudun erilaisiin eteen tuleviin asioihin?

Tällaisia kysymyksiä identiteettiään rakentava ihminen kysyy itseltään. Vastauksia saadakseen hän tarvitsee muita.

Mutta mitä tapahtuu, kun ei pitkään aikaan tapaa työkavereitaan? Kun ei pääse harrastuksiin eikä minnekään, missä voisi tavata uusia ihmisiä.

”Se on tosi karmeaa”, sanoo Jyväskylän yliopiston psykologian dosentti Päivi Fadjukoff.

Hän on tehnyt väitöstutkimuksensa identiteetin muodostumisesta ja tietää, että jo lähes vuoden kestänyt koronapoikkeustila on erityisen vaikeaa nuorille. Heidän näkökulmastaan poikkeustilaa on kestänyt jo pitkään.

”Mitä vahvempi oma identiteetti on, sitä paremmin se kannattelee myös poikkeustilanteessa. Mutta mitä heikompi identiteetti on, sitä heikommilla ihminen on.”

Identiteettiä ei voi rakentaa pelkästään pohtimalla sitä itsekseen – sen osoittaa myös tutkimus.

Ihminen on laumaeläin ja tarvitsee toisia. Fadjukoff muistuttaa, että identiteetti muodostuu suhteessa muihin.

”Nyt omaa paikkaansa maailmassa etsivälle nuorelle sanotaan, että ’Älä tapaa ketään! Älä tee mitään! Pysy kotona, sillä sinusta ei ole muuta kuin harmia!’ Se on järkyttävän lannistava viesti.”

”Outo korona-aika voi olla myös mahdollisuus kokeilla uudenlaisia tapoja toimia”, Päivi Fadjukoff sanoo.­

Psykologiassa identiteetillä tarkoitetaan ihmisen yksilöllistä käsitystä omasta itsestään.

Identiteetin ydintä ovat itse kunkin pysyvät persoonalliset ominaisuudet. Samaan aikaan identiteetti kuitenkin muuttuu ja kehittyy koko elämän ajan.

Kypsyminen tapahtuu Fadjukoffin mukaan kahdenlaisen prosessin kautta: Ensinnäkin tutkimalla kenelle minä olen tärkeä ja toiseksi selvittämällä, mitkä ryhmät ovat minulle merkityksellisiä.

”Minun ikäiseni 50–60-vuotiaat ovat usein jo muodostaneet parisuhteen. Heillä on perhe, työura ja pysyvä asuinpaikka. Ne kannattelevat identiteettiä myös poikkeusoloissa, joissa yhteyttä pidetään puhelimella tai videopuheluilla tai sähköpostilla”, Fadjukoff sanoo.

Sen sijaan nuoret ovat vielä etsimässä omaa identiteettiään ja merkitystään maailmassa. He pohtivat kuka olen, mihin kuulun ja millaisia ovat minun arvoni ja koko elämisen tapani.

”Siksi heidän tilanteensa on paljon hurjempi, kun kaikki ’oikean’ elämän mahdollisuudet estetään”, Fadjukoff toteaa.

Nuoret ovat eteviä pitämään yhteyttä toisiin digitaalisin keinoin. Some ei kuitenkaan korvaa eläviä yhteyksiä.

Fadjukoff mainitsee esimerkkinä koululuokan tai harrastusporukan. Ne ovat yhteisöjä, jossa jokaisella on oma tilansa ja joissa jonkun läsnäolo tai poissaolo huomataan.

”Etäohjatussa ryhmässä voit klikata itsesi sisään ja osallistumisen sijaan vaikka jatkaa unia. Aika nopeasti tulee tunne siitä, että on näkymätön: kukaan ei huomaa, kukaan ei kaipaa.”

Digitaalinen maailma on myös paikka, jossa kokeillaan erilaisia rooleja. Somessa voi tarjoilla itsestään hiukan parannellun version ja muodostaa kuplia samanhenkisten kanssa.

Kuplat kuitenkin rajautuvat usein kapeammiksi kuin elävän elämän yhteisöt.

”Se ei ole oman identiteetin kannalta hyvä asia”, Fadjukoff huomauttaa.

”Jos nuori kokee, että hänet kelpuutetaan vain silloin, kun hän kertoo itsestään parhaita paloja, hän jää vaille sitä kokemusta, että hän tulee nähdyksi ja hänet hyväksytään juuri sellaisena kuin hän on.”

Omasta merkityksellisyydestä voi olla myös vaikea saada kokemusta, jos on yksi sadasta tuhannesta jonkun idolin sivulla.

Aikuinenkin voi joutua identiteettikriisiin. Avioero, muutto, työpaikan vaihtaminen tai eläkkeelle jääminen ovat tilanteita, missä ihmisen pitää luoda elämäänsä uudet kiinnekohdat ja olemisen tavat.

Esimerkiksi uuteen työpaikkaan sopeutuminen voi olla etätyössä vaikeaa.

Teamsissa ja Zoomissa asiat hoidetaan tehokkaasti.

”Ilmapiiriä on vaikea tunnistaa ja saada käsitystä, miten toiset reagoivat omaan sanomaan ja tuleeko aidosti kuulluksi”, Fadjukoff sanoo.

Koronasulku on myös hankalaa aikaa etsiä parisuhdetta. Sattumanvaraisia tapaamisia on paljon vähemmän kuin ennen. Lisäksi säännöt ovat hakusessa. ”Emme tiedä, kuinka lähelle toista voi mennä”, Fadjukoff kuvaa.

Jokainen tarvitsee toisten ihmisten läsnäoloa ja läheisyyttä. Tämä tarve on syvempi ja perustavampaa laatua kuin pelkkä halu huvitella ja bilettää.

Tässä tilanteessa olisikin Fadjukoffin mukaan tärkeätä olla syyllistämättä muita.

”Jos itse elää parisuhteessa ja sietää etätyötä ja kotona olemista hyvin, tulisi oivaltaa, että kaikki eivät ole yhtä hyvässä asemassa.”

Olosuhteita ei voi muuttaa. Päinvastoin: Koronatilanne pahenee ja rajoituksia kiristetään.

Miten tilanteeseen voi sopeutua?

Fadjukoff kehottaa pysähtymään ja pohtimaan, millaisia tarpeita omien valintojen takana on.

”Oletko etsimässä elämääsi jotakin uutta vai oletko pitämässä kiinni siitä, mitä olet jo löytänyt ja mistä on tullut sinulle tärkeää.”

Kun tiedostat mitä haluat, voit laatia suunnitelman. Pohtia, mitä keinoja sinulla on toteuttaa tavoitettasi näissä oloissa.

Enemmän kannattaisi Fadjukoffin mukaan keskittyä siihen, mikä on mahdollista – ei siihen, mikä ei ole.

”Outo korona-aika voi olla myös mahdollisuus kokeilla uudenlaisia tapoja toimia.”

Moni on huomannut oppineensa aivan uusia digitaitoja. Yhtä ennakkoluulottomasti voisi myös opetella uusia tapoja solmia kontakteja.

Nyt olisi hyvä syy ottaa suoraan yhteyttä siihen työkaveriin tai tuttavaan, johon yleensä törmää vain töissä tai sattumalta.

Esimerkiksi puhelimella soittamista ei pidä aliarvioida. Kaikenlaiset yhteydenotot – vaikka postikortin lähettäminen – lähentävät ihmisiä.

”Se, että joku haluaa tietää, mitä sinulle kuuluu, tuo tunteen, siitä että olet arvokas”, Fadjukoff sanoo.

Vuosi sitten ikkunoihin laitettiin teddykarhuja kertomaan välittämisestä ja ikävästä. ”Mikä voisi olla tämän kevään juttu”, Päivi Fadjukoff pohtii.­

Paljon harmitellaan sitä, että nuoret eivät saa harrastaa eivätkä tavata toisiaan. Enemmän voisi miettiä sitä, miten toisille voisi osoittaa huomiota. Huolehtia enemmän siitä, että kukaan ei jää kuplien ulkopuolelle, kuin siitä, että kuuluu itse oikeaan kuplaan.

”Kaikki eivät jaksa, pysty tai osaa huutaa, että voisiko joku tulla hakemaan minut mukaan”, hän muistuttaa.

Siksi nyt olisi oikea aika organisoida yhteisvastuuta.

Vuosi sitten solidaarisuutta välittivät ikkunoihin asetetut teddykarhut. Fadjukoff pohtii, mikä voisi olla tämän kevään juttu.

”Pitäisikö naistenpäivänä panna esiliina liehumaan keittiön ikkunaan lisääntyneen kotityön symboliksi”, hän nauraa.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat