Julmat lapset erottuvat muista jo varhain – Tietynlainen kasvatus on selvä riskitekijä, sanovat asiantuntijat - Hyvinvointi | HS.fi

Julmat lapset erottuvat muista jo varhain – Tietynlainen kasvatus on selvä riskitekijä, sanovat asiantuntijat

Lapsen julmuus liittyy yleensä sekä perinnöllisiin ominaisuuksiin että ympäristön riskitekijöihin. Tärkeintä on reagoida tunnekylmään käytökseen ajoissa.

Oma osuutensa julmissakin teoissa, kuten kiusaamisessa, on ryhmädynamiikalla. Kun puhutaan nuorista, yksilön häiriötasoinen tunnekylmyys on suhteellisen harvinaista.­


26.2. 8:21 | Päivitetty 27.2. 7:49

Tässä jutussa käsitellään lasten ja nuorten tunnekylmyyttä yleisellä tasolla, ei Koskelan henkirikosta.

Lapsen tai nuoren julmuus on pysäyttävä asia, johon liittyy vahva stigma. Julmuutta, tunnekylmyyttä ja empatian puutetta voidaan havaita jo hyvin pienillä lapsilla, ennen kouluiän alkua.

”Lapsenpsykiatrian puolelta on saatu tuloksia siitä, että tunnekylmät piirteet voidaan havaita jo nelivuotiailla lapsilla”, Husin oikeuspsykiatrian professori Nina Lindberg kertoo.

Tunnekylmyys voi tulla ilmi esimerkiksi siinä, ettei lapsi reagoi toisen lapsen kipuun tai itkuun. Tunnekylmä lapsi havaitsee toisen kärsimyksen, mutta ei pysty jakamaan tunnetta.

Lapsena havaittu tunnekylmyys voi aikuisiässä yhdistyä psykopatia-oireyhtymään, johon liittyy tunnekylmyyden lisäksi muun muassa empatiakyvyn ja katumuksen tunnon heikkoutta, itsekeskeisyyttä sekä impulsiivisuutta ja vastuuttomuutta.

Lasten ja nuorten kohdalla ei kuitenkaan puhuta vielä psykopatiasta, koska aivojen kehitys on kesken.

”Nuorista puhuttaessa käytetään termiä psykopaattiset piirteet ja lasten kohdalla puhutaan tunnekylmyydestä. Eri ikäisistä käytetään siis hieman eri termejä, vaikka puhutaan samasta ilmiöstä ja oirejatkumosta”, Lindberg kuvaa.

Tiedetään, että lapsen tunnekylmyys on vahvasti periytyvää.

Tunnekylmien lasten ja nuorien aivoissa on havaittu sekä rakenteellisia että toiminnallisia muutoksia.

 Myös hyvin jyrkkä kasvatus on riskitekijä.

Neurobiologisten ominaisuuksien lisäksi tiedetään kuitenkin monia psykososiaalisia altistavia riskitekijöitä, kuten fyysinen, henkinen ja seksuaalinen hyväksikäyttö.

”Riskitekijöihin kuuluu myös muun muassa vanhempien heikko kyky pitää kontrollia, järjestystä ja kuria. Toisaalta myös hyvin jyrkkä kasvatus on riskitekijä”, Lindberg kertoo.

Usein takana voi olla vaille jäämistä, turvattomuutta ja kaltoin kohtelua, kertoo Helsingin yliopiston nuorisopsykiatrian professori Mauri Marttunen.

”Nuorella on tiedostamaton kokemus siitä, etten ole toivottu eikä minusta ole pidetty huolta tai välitetty, mikä oikeuttaa sen, että minunkaan ei tarvitse välittää muista”, Marttunen sanoo.

Myös pään alueen vammat voivat muuttaa lapsen persoonaa.

”On julkaistu tapausselostuksia lapsista, jotka ovat saaneet liikenneonnettomuudessa otsalohkon vamman. Aikaisemmin normaalisti käyttäytyneiden lasten käyttäytyminen on muuttunut psykopaattispiirteiseksi”, Lindberg kertoo.

Yllättävä, mutta merkittävä riskitekijä tunnekylmyydelle on kasvatuksen ennakoimattomuus: se, että vanhemmat toimivat toisessa tilanteessa todella jyrkästi, ja toisessa tilanteessa saattavat olla hyvin lepsuja.

 Miten lapsi tai nuori voi rakentaa sisäisen normijärjestelmän, jos ympäröivä maailma on täysin arvaamaton?

”Lapsi, mutta myös nuori, tarvitsee ympäristön hallitsemaan itseään ja käyttämistään. Kasvaessaan lapsen täytyy kehittää sisäinen moraalijärjestelmä, joka erottelee sallitun ja kielletyn. Se edellyttää sitä, että kasvuympäristö on kehitysvuosina johdonmukainen”, Marttunen kertoo.

Marttunen antaa esimerkin: nuori tulee kotiin kaksi tuntia sovitun kotiintuloajan jälkeen, mutta hyvällä tuulella ollessaan vanhemmat komentavat lapsen vain nukkumaan. Ylihuomenna samasta myöhästymisestä saakin julman rangaistuksen.

”Miten lapsi tai nuori voi rakentaa sisäisen normijärjestelmän, jos ympäröivä maailma on täysin arvaamaton?” Marttunen kysyy.

Tunnekylmät piirteet eivät ole lapsilla ja nuorilla ennenkuulumattomia, mutta eivät hyvin tyypillisiäkään.

Yhdysvalloissa tehtyjen itsearviointeihin perustuvien väestötutkimusten mukaan arvioidaan, että 2–7 prosentilla nuorista on tunnekylmiä piirteitä. Aikuisilla psykopatian esiintyvyys on puolestaan yhden prosentin luokkaa.

Oma osuutensa julmissakin teoissa, kuten kiusaamisessa, on ryhmädynamiikalla. Kun puhutaan nuorista, yksilön häiriötasoinen tunnekylmyys on suhteellisen harvinaista.

Porukassa tilanne on kuitenkin toinen: ryhmä on enemmän kuin osiensa summa. Esimerkiksi Suomen korkeat koulukiusaamisluvut eivät selity yksinomaan tunnekylmyydellä.

”Yksi tunnekylmä oppilas ei todennäköisesti saa koko koululuokkaa käyttäytymään julmasti. Mutta luokasta saattaa löytyä yksi tai kaksi nuorta, joilla on samanlaisia piirteitä. He eivät yksin tekisi mitään ihmeellistä, mutta ryhmänä vahvistavat toistensa ominaisuuksia ja saattavat toimia julmasti”, Marttunen kuvaa.

Ryhmädynamiikka voi selittää myös sitä, miksi koko koululuokka saattaa syrjiä kiusattua.

 Aivojen mielihyväjärjestelmä eli limbinen järjestelmä kehittyy nuorilla aikaisemmin kuin impulssikontrollia hallitseva etuaivolohko.

Laumahenkisyyden lisäksi lapsuuteen ja nuoruuteen kuuluvat uhman vaiheet näkyvät lapsessa usein itsekeskeisyytenä. Uhmaikä ja teini-iän uhma ovat normaaleja ilmiöitä, eikä yleensä syytä huoleen ole.

Aivojen mielihyväjärjestelmä eli limbinen järjestelmä kehittyy nuorilla aikaisemmin kuin impulssikontrollia hallitseva etuaivolohko.

”Kontrollijärjestelmä ei siis vielä toimi kunnolla, joten nuoret ovat alttiita ajamaan kaasu pohjassa ja jarruttamaan myöhässä”, Marttunen kuvaa.

Myöskään nuoren kyky asettua toisen asemaan ei ole samaa luokkaa kuin aikuisella.

”Tästä huolimatta pienessä osassa lapsia ja nuoria voimme todeta merkittävää tunnekylmyyttä, kun tunnekylmyys toistuu useissa vuorovaikutustilanteissa vahvana ja pitkäaikaisena”, Lindberg sanoo.

Esimerkiksi väkivalta vanhempia tai muita ihmisiä kohtaan on aina hälytysmerkki, joka pitäisi ottaa vakavasti.

 Jos lapsi on pahasti uhmakas ja oppositiossa, sanktiot ja rangaistukset auttavat huonosti tai eivät ollenkaan.

Marttusen mukaan perimästä huolimatta lapsen tunnekylmät piirteet harvoin vahvistuvat, jos ympäristön riskitekijät ovat hallinnassa.

”Se tarkoittaa johdonmukaista kasvatusta, rakkautta ja rajoja. Jos lapsi on pahasti uhmakas ja oppositiossa, sanktiot ja rangaistukset auttavat huonosti tai eivät ollenkaan. Silloin täytyisi pystyä kannustamaan myönteiseen käyttäytymiseen ja kehua hyvistä teoista, vaikka niitä olisi kuinka vaikea löytää”, Marttunen sanoo.

Käytöshäiriöiden suhteen kannattaa perehtyä Duodecimin julkaisemaan Käypä hoito -suositukseen, Lindberg vinkkaa. Vaikka häiriökäyttäytymistä ei olisikaan, empatiaa kannattaa opettaa.

Jos oma lapsi suhtautuu muihin empatiakyvyttömästi, täytyy asia ottaa puheeksi. Lasta voi auttaa ymmärtämään toisia sanoittamalla tunteita.

”Hänelle voi kertoa, miltä toisesta ihmisestä tuntuu, jos nuori ei sitä itse tunnista tai huomaa. Lapselle täytyy tuoda esiin rakentavalla tavalla sitä, mikä on hyväksyttävää ja mikä taas ei”, Marttunen sanoo.

Jos lapsessa tunnistetaan vahvoja tunnekylmiä piirteitä, voidaan hoitona käyttää vanhempainohjausta ja perheterapiaa. Sekä Lindberg että Marttunen korostavat, että keinot toimivat sitä paremmin, mitä aikaisemmin ne aloitetaan.

”Ajatellaan, että hoitointerventioiden pitäisi kohdistua lapsiin jo ennen kuin heidän käyttäytymisensä muuttuu antisosiaaliseksi”, Lindberg sanoo.

Lindberg rohkaisee ottamaan yhteyttä hoitotahoihin avun saamiseksi, jos lapsen vuorovaikutuksessa ilmenee huolta aiheuttavia piirteitä. Yhteyttä voi ottaa neuvolaan, josta voi tarvittaessa saada lähetteen tarkempiin tutkimuksiin.

”Usein vanhemmat ovat parhaita tunnistamaan oman lapsensa luonteenpiirteitä. Kaikki lähtee siitä, että nämä aiheet oltaisiin valmiita ottamaan puheeksi, vaikka psykopatia-termiin liittyykin vahva stigma”, Lindberg sanoo.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat