Lapsen julmuus liittyy yleensä sekä perinnöllisiin ominaisuuksiin että ympäristön riskitekijöihin. Tärkeintä on reagoida tunnekylmään käytökseen ajoissa.
Oma osuutensa julmissakin teoissa, kuten kiusaamisessa, on ryhmädynamiikalla. Kun puhutaan nuorista, yksilön häiriötasoinen tunnekylmyys on suhteellisen harvinaista.
Tässä jutussa käsitellään lasten ja nuorten tunnekylmyyttä yleisellä tasolla, ei Koskelan henkirikosta.
Lapsen tai nuoren julmuus on pysäyttävä asia, johon liittyy vahva stigma. Julmuutta, tunnekylmyyttä ja empatian puutetta voidaan havaita jo hyvin pienillä lapsilla, ennen kouluiän alkua.