Kun Viroon taas uskaltaa matkustaa, kannattaa painaa yksi paikka mieleen – Pääsin aikamatkalle keskelle hiekkarantoja ja pikkukyliä

Loppukesästä tienvarren kopit ovat täynnä mummoja myymässä sipulia ja muita paikallisia herkkuja, kirjoittaa Riku Rantala kolumnissaan.

23.6.2021 11:00

Viron-matkailu helpottui tällä viikolla, kun rokotetut ja koronan jo sairastaneet saivat vihdoin luvan saapua Virosta Suomeen normaalisti.

On siis aika jakaa tuore matkavinkki etelänaapuriin – onhan tiedossa kaikkien aikojen lähimatkailukesä.

Äskettäin olin rahtarikaverini apukuskina viemässä lastia Etelä-Viroon, Peipsijärven rannalle.

Pian tunsimme olevamme aikamatkalla menneisyyteen: hiljaisia kyläteitä, alkukesän vehreitä niittyjä, ortodoksikirkkoja, sipulipeltoja ja teiden varsilla mustiin pukeutuneet ja huivipäiset vanausulised, vanhauskoiset.

Vasta Kolkjan kylässä Peipsiääressä tajusin, missä olimme: kuuluisalla Sipulitiellä! Se oli ennen pandemiaa jatkuvasti suosiotaan kasvattava matkailutie Peipsin – Euroopan viidenneksi suurimman luonnonjärven – rannalla.

Vaikka matkailijoita ei nyt näkynytkään, suosion kasvun ymmärsi heti. Luonnonrauhaa, hiekkarantoja, kuhastaan kuulu kalaisa järvi, lähiruokaa, museoita, gallerioita ja pittoreskeja pikkukyliä.

Alueella sekoittuu useita kulttuureja: venäjänkieliset vanhauskoiset kalastajat ja sipulinviljelijät, virolaiset maanviljelijät, baltiansaksalaiset kartanosuvut – ja kauempana etelässä vielä setukaisten vähemmistökulttuuri.

Asetuimme kotimajoitukseen Sergein ja Tatjanan luo. Viihtyisän omakotitalon pihalla viljeltiin kaikkea perunasta kurkkuihin ja yrtteihin. Kanalauman keskellä hoippui hanhia ja kiekui kukko. Oli kaneja, viiriäisiä ja mehiläistarha – näillä seuduilla on perinteisesti opittu luottamaan omavaraisuuteen.

Omavaraisuuden lisäksi täällä vaalitaan vieraanvaraisuutta: sen ylitsevuotavaisuudesta saimme pian monta esimerkkiä.

Airis grillasi sašlikia ja tarjosi votkan kanssa voblaa, kuivattua suolasärkeä. Vitalik kutsui meidät juuri rakentamaansa saunaan kuumiin, kosteisiin löylyihin. Satunnaiset miekkoset viettivät autotallissaan varpajaisia eivätkä voineet sallia vieraiden kävelevän ohi ilman kolmea tömpsyä lapsen kunniaksi.

Venäjää en puhu lainkaan, viroakin vain auttavasti, mutta keskinäisen kunnioituksen kansainvälisellä kielellä pärjäsimme mainiosti.

Lähdimme kotiin mukanamme laatikollinen suolasieniä, munia, herkkukurkkuja ja hirvimakkaraa. Ihmettelin tyhjiä vanerikoppeja teiden varsilla.

Sain kuulla, että loppukesästä kopit ovat täynnä mummoja myymässä sipulia ja muita paikallisia herkkuja. Jos kesälomasuunnitelmat ovat vielä auki, tiedän minne kannattaa mennä!

Kirjoittaja on kirjailija, tv-tuottaja ja Madventures-seikkailija, joka on vieraillut Virossa kymmeniä kertoja niin votkaturistina, kulttuurimatkailijana, journalistina, purjehtijana kuin salakuljettajanakin.

Oikaisu torstaina 24. kesäkuuta kello 16.15: sašlikia grillasi Airis eikä Romet, kuten jutussa kerrottiin aiemmin.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat