Maailmalla törmää jatkuvasti pohjoismaisiin ruokiin, vaan ei suomalaisiin – miten on mahdollista, että Suomesta ei viedä juuri mitään elintarvikkeita? - Hyvinvointi | HS.fi

Maailmalla törmää jatkuvasti pohjoismaisiin ruokiin, vaan ei suomalaisiin – miten on mahdollista, että Suomesta ei viedä juuri mitään elintarvikkeita?

Itsekin olen ollut huono ruokalähettiläs, sillä olen tarjonnut lukemattomille maailman ihmisille ruisleipää ja salmiakkia, kirjoittaa Riku Rantala kolumnissaan.

27.10. 11:49

Kun pitkillä ulkomaan­komennuksilla tuli kohdattua maanmiehiä, pummasin aina ruisleipää ja salmiakkia. Niitä kaipasin, vaikka millaisia paikallis­herkkuja olisi ollut tarjolla.

Ruoka­kauppoja olen kolunnut kaikilla mantereilla eteläistä lukuun ottamatta, mutta vain kerran muistan törmänneeni suomalaiseen elin­tarvikkeeseen: Dubain vanhan­kaupungin basaarin hyllyssä kaupiteltiin ikivanhaa Sirkku-­palasokeria auringon kellastuttamissa retro­paketeissa.

Suomalaista olutta tai viinaakaan ei juuri koskaan näkynyt. Tanskalaisesta kaljasta ja ruotsalaisesta votkasta sen sijaan sain kieltäytyä kyllästymiseen asti kaikissa mahdollisissa maailmankolkissa.

Sellaista maata en sen sijaan muista, jossa ei olisi ollut tarjolla esimerkiksi tanskalaista juustoa tai voita. Mistä vetoa, että niitä myydään jopa Pohjois-Koreassa.

EU-maiden elintarvikevientiä vertaillessa Suomi on viimeisenä.

Ruokamatkamuistot nousivat mieleen, kun seurasin viime viikonloppuna vuorineuvos Reijo Karhisen virittämää keskustelua Twitterissä.

Karhinen huomautti, että EU-maiden elintarvikevientiä vertaillessa Suomi on sijalla 28 – eli viimeisenä – sekä bruttokansantuotteeseen että asukaslukuun suhteutettuna.

”Haloo!” jyrähti Karhinen, joka johtaa puhetta Yhteinen ruokapöytä -keskustelufoorumissa. Maa- ja metsätalousministeriön koolle kutsuman foorumin on tarkoitus edistää suomalaisen ruuan ja ruokakulttuurin brändiä ja arvostusta.

Miten ihmeessä elintarvikevientimme on niin surkealla tolalla? Twitterissä tuotiin esille ainakin seuraavat puutteet suomalaisessa osaamisessa: myyntitaidot, brändäys, kansainvälisen kaupan osaaminen, kohdemarkkinan tuntemus, itseluottamus ja kunnianhimo.

On vaikea uskoa, ettemmekö voisi pystyä parempaan suoritukseen.

Olen tarjonnut lukemattomille maailman ihmisille ruisleipää ja salmiakkia.

Yrittäjä, ravintoloitsija ja tietokirjailija Saku Tuominen kirjoitti taannoin Viinilehdessä, miten Suomella olisi ainekset olla yksi maailman kiinnostavimpia ruokamaita: on puhdasta luontoa ja sen tuotteita, sijainti idän ja lännen välissä, design-osaamista…

Mutta niin vain New Nordic Cuisine -ilmiö yhdistetään Tanskaan, Norjaan ja Ruotsiin, joissa valtiovalta on panostanut ruokakulttuurinsa edistämiseen Suomea enemmän.

Itsekin olen ollut huono ruokalähettiläs, sillä olen tarjonnut lukemattomille maailman ihmisille ruisleipää ja salmiakkia.

Ne jotka eivät sylkäisseet pihalle, kehuivat – silminnähden vaivautuneina. Yksikään ei santsannut.

Kirjoittaja on Madventures-seikkailija, tv-tuottaja ja tietokirjailija, joka syö enemmän kuin tienaa.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat