Miksi Suomi ei hyödynnä samppanjan kaltaisten huippubrändien vetoapua? EU:n nimisuojalistalla on Ranskasta 790 tuotetta, Suomesta kymmenen - Hyvinvointi | HS.fi

Miksi Suomi ei hyödynnä samppanjan kaltaisten huippu­brändien vetoapua? EU:n nimi­suoja­listalla on Ranskasta 790 tuotetta, Suomesta kymmenen

Suomella olisi loistavat tulevaisuuden bränditarinan rakennuspalikat, mutta homma on levällään, kirjoittaa Riku Rantala kolumnissaan.

17.11.2021 11:00 | Päivitetty 17.11.2021 12:10

Kirjoitin äskettäin HS:n kolumnissani, miten Suomi on EU:n surkein elintarvikeviejä.

Kirjoitus kirvoitti poikkeuksellisen paljon palautetta. Ruokahan on aina herättänyt tunteita – ja kansallistunteita.

Jotkut todistivat väkevästi nähneensä useitakin suomalaistuotteita lakritsasta hapankorppuihin maailman kauppojen hyllyillä. Kiva juttu, mutta se ei muuta tosiasiaa: ruokaviennissä Suomi on sysipaska.

Asiaintolaan syitä toi esiin Food from Finland -ohjelmajohtaja Esa Wrang mielipidekirjoituksessaan. Luin sen näin: Neuvostoaikojen turvallinen vaihtokauppa on ollut ruokabrändi-innovaatioillemme kuoleman suudelma, ja EU:n elintarvikeviennin mestarit Italia, Espanja, Ranska ja Tanska ovat meitä kymmeniä vuosia edellä.

Otetaan esimerkiksi suomalainen kaura. Se on huippulaadukasta ja ainutlaatuista – maailman pohjoisinta.

Mitä sillä tehdään? Viedään meren yli bulkkitavarana, jonka saksalainen sitten paketoi alppimyslinä ja myy satakertaisella hinnalla.

Ei italialainen vie maitoa polkuhintaan vaan ylähyllyn parmesaania, eikä ranskalainen rypälemehua vaan huippukalliita samppanjoita.

Espanjalla on listalla 415 tuotetta, Ranskalla 790.

Korkea jalostusarvo edellyttää brändiä, brändi taas ei ole mitään ilman tarinaa.

Tätä taustaa vasten onkin hämmästyttävää, että Suomessa ei edelleenkään hyödynnetä laajemmin EU:n nimisuojajärjestelmää.

Ruuan mainetekijöitä tutkiva Marjo Särkkä-Tirkkonen Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista ihmetteli sähköpostitse, mikseivät suomalaistoimijat hyödynnä tunnetumpien eurooppalaisbrändien vetoapua: esimerkiksi Champagne, Cognac, Prosciutto di Parma ja Jamon Serrano ovat kaikki mukana EU-laatujärjestelmissä.

Alkuperää todentavaan järjestelmään liittyminen ei maksa mitään, mutta Suomesta siihen on saatu vasta kymmenen tuotetta puikulaperunasta poronlihaan, karjalanpiirakkaan ja kalakukkoon – ei edes sitä kauraa.

Espanjalla on listalla 415 tuotetta, Ranskalla 790, Ruotsillakin lähes 30.

Maailman pohjoisin maatalousmaa, maailman puhtain ilma, maailman puhtain vesi, Euroopan metsäisin maa, maailman luotettavimmat lompakonpalauttajat.

Suomella olisi loistavat tulevaisuuden bränditarinan rakennuspalikat, mutta homma levällään.

Ranskassa koko konjakin arvoketju pientuottajasta suurtislaamoon, matkailuviranomaisesta aamiaismajoitukseen osallistuu Cognac-tarinan ylläpitoon.

Emmekö me muka kykenisi samaan?

Kirjoittaja on toimittaja, tietokirjailija ja tuottaja, joka on tehnyt ruokakulttuuriin liittyviä kirjoja ja tv-ohjelmia ihan oksentamattakin.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat